Bookmark and Share
 
   
 

Kuusamon lintumaraton 2006



Seuraavassa on koottuja muistikuvia Kuusamon lintumaratonilta 2006. Olimme Tapani Veistolan kanssa liikkeellä jalkaisin tässä 24h kestävässä kisassa, jossa tarkoituksena on nähdä mahdollisimman monta eri lintulajia kisa-ajan kuluessa.



Hahmottelin kävelyreittimme netistä löytyvien vinkkien ja karttojen perusteella, tosin käänsin sen järjestyksen viime metreillä toisinpäin. Toisena ääripäänä oli joka tapauksessa Valtavaara, toisena Vuotungin lintutorni. Aikaisempaa kokemusta näiltä nurkilta ei ollut kummallakaan meistä.



Olimme – suositusten mukaisesti – yötä Rukalla, ja kun parempaakaan perusideaa ei löytynyt, päätimme aloittaa toist puolt Rukaa. Eli maha täynnä aamupalaa ohjelmassa oli kipuaminen Rukan yli...Alku menikin sikäli hyvin, että viime metreillä alkoi kuulua outoa linnunlaulua – osuttiin aivan vahingossa laskettelurinteen hissilinjan alapäässä laulavaan virtavästäräkkiin! Siitä olikin hyvä aloittaa kierros Valtavaaralla. Tulos oli tosin kellonajan mukainen, eli eipä siellä iltapäivän auringossa tilheä ja tuulihaukkaa kummempaa näkynyt.



Valtavaaralta jatkettiin vähitellen etelään päin parkkipaikkoja kiertäen, mutta vielä vaaran kupeilta kuitattiin piekana ja pikkukuovi kiljumasta. Ja vaivoin oli päästy parkkipaikoilta metsän reunaan, kun ensin kuusenkäkkärän latvaan lennähti pohjantikka ja sitten hömppäparven jatkeeksi liittyi myös lapintiainen ! Kuikka ja toinenkin piekana saatiin kuitattua Vuosselijärven rannasta käsin. Matkaa jatkettiin kohti Tahkolanrantaa, matkalta Rokovan suolammelta kuitattiin kurki poikasineen.



Juuri ennen Mättäisenlahtea tuli hylsy, kun Tapsa ehti hahmottaa päältä lentäneen närhen mutta minä en ehtinyt tilanteeseen mukaan. Tässä vaiheessa alkoi myös hahmottua se käytännön ongelma, että hyttysiä ei saa missään vaiheessa matkaa karistettua kannoilta, päinvastoin kuin autoretkillä, vaan niitä kertyy epämääräinen parvi meitin perään... Hissukseen päästiin kuitenkin Tahkolanrantaan ja venerantaan, mistä löytyi mm. uivelo, selkälokki ja tukkakoskelo, ja asutuksen parista sen jälkeen sinitiaisen ja viherpeipon kaltaisia kyldyyrilintuja.



Sitten olikin ohjelmassa poikkeaminen kinttupoluille pois pääteiltä ja tähän asti turvallisuutta tuoneilta asutuilta seuduilta. Suunta oli Antinperän lintutornille, ja sinne mennessä ehdittiin kuitata pohjansirkun, mustaviklon ja palokärjen lisäksi myös tarpeettoman laaja huntu verta imeviä hyönteisiä, tosin onneksi olivat alkukesän tapaan kiitettävän passiivisia.



Antinperän tornissa oltiin ennen puoltayötä, ja niin olivat monet muutkin. Mutta mikäs oli ollessa: jänkäkurppa kopisteli päällä, vesipääskyjä ja suokukkoja patsasteli rantalietteellä ja lapasorsan lisäksi heinätavikoiraskin näyttäytyi, kun jaksoi tarpeeksi tihrustaa. Hyttysiä saattoi eväiden syömisen ohessa teilata kolmisenkymmentä kerralla ihan vaan ottamalla lakkinsa päästä ja iskemällä sen reittä vasten.



Yön pimein vaihe matkattiin metsäteitä pitkin Antinperältä itään kohti Määttälänvaaraa. Pohjansirkku lauloi matkalla ja pyytäkin onnistuttiin kuulemaan parin vihellyksen verran. Aamuyön piriste oli Vaimosuolla tien varressa, kuusen latvassa täysin avoimesti laulanut lapinuunilintu ! Oli kuulemma ollut samalla paikalla edellisenäkin vuonna, mutta eipä me moisesta mitään tiedetty.



Määttälänvaaraa lähestyttäessä väsymys alkoi viimeistään iskeä käpälään ja toista metriä pitkä hyttyshuntukin koversi aivoa. Samalla huomattiin se käytännön ilmiö, että kaiken varalta peipon ja leppälinnunkin kaltaisia kotoisia lajeja piti asiakseen pysähtyä kuuntelemaan hetkeksi, koska ne eivät välttämättä auenneet heti "vauhdissa". Uusia pinnojakaan ei tuntunut tippuvan, kunnes juuri ennen pikitien risteystä Suiningissa pikkusirkku vaivautui mellastamaan hempeällä lauluäänellään sen verran, että hermot pysyivät koossa. Luvalla sanoen horteisessa aamussa suunnistettiin sitten ensin kohti Määttälänvaaraa ja päätepisteeksi suunniteltua Vuotungin tornia.



Määttälän Pirkanpuistosta saatiin mustarastas ja vaaran pelloilta suopöllö. Vuotunkiin päin mentäessä ehdin jo harhautua kartanlukijana väärään suuntaan, mutta onneksi vahinko ei ollut iso. Jaloista alkoi sen sijaan jo karstat irtoilla - tällaisella kävelyllä jalkapohjat joutuvatkin kaikkein kovimmalle. Vuotunkia päin raahustettaessa saatiin kuitattua kiuru ja hyyppä sekä jo hieman toivottomilta tuntuneet ruokokerttunen (vasta noin 1648. lajille sopivassa puskassa) ja isokoskelo. Ylilentäneestä naakasta sen sijaan tuli valitettava huti.



Vuotungin torniin päästiin jalkapohjat rullalla, mutta loppukiri oli kieltämättä tehokas sekin. Saimme tornista kuitattua rallin viimeisinä tunteina mm. merikotkan, hiirihaukan, kalasääsken, ruskosuohaukan ja pilkkasiiven. Lopputulos olikin lopulta 95 lajia, jolla ohitettiin pari autojoukkuettakin. Kilometrejä kertyi lopulta karttapaikan avulla laskettuna 47. Sadetta ei tullut missään vaiheessa päivää, ja hyvä niin.



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal