Bookmark and Share
 
   
 

28.2.2015: Turvallisuuspolitiikasta voitava keskustella

Samaan aikaan kun Venäjällä ammuttiin oppositiopoliitikko Boris Nemtsov, totesi presidenttimme Sauli Niinistö YLE:n haastattelussa, että suomalaiset puoluejohtajat ovat "yllättävän hyvin kyenneet pidättäytymään turvallisuuspoliittisesta keskustelusta vaalien alla."


Noh, mitäpä sitä keskustelemaan moisesta - varsinkaan vaalien alla.


Turvallisuuspoliittisten linjausten perusongelma on mielestäni se, että ne tehdään rauhan aikana, mutta niiden toimivuus testataan sitten kriisiaikoina. Nopeisiin optioihin ei kriisin jo ollessa päällä ole mahdollisuuksia kuin paperilla.


Toisaalta turvallisuuspolitiikka on paljon, paljon muutakin kuin sotilaallinen liittoutumattomuus tai liittoutuminen. Näiden ratkaisujen, kuten esimerkiksi tämän onnettoman Fennovoima-päätöksen kanssa, eletään ne ajat, kun konfliktit eivät kärjisty konflikteiksi asti.


Historiantutkijana haluan muistuttaa, että minkään maan yksikään puolustuspoliittinen linja ei kestä loputtomiin. Niin ei ole käynyt koskaan missään, vaikka myös pitkäaikaisista linjauksista on onnistuneita esimerkkejä. Mutta jos emme osaa tehdä omia johtopäätöksiämme maailman muutoksesta ympärillämme, joku muu tekee ne ja päättää samalla puolestamme.


Entä Nato-kantani? En kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, koska epäilen ettei se parantaisi turvallisuustilannettamme kokonaisuutena. Mutta myönnän kyllä, että viimeisen vuoden aikana suhtautumiseni Natoon on muuttunut myönteisemmäksi. Ei siksi, että Nato olisi muuttunut, vaan lähinnä siksi, koska käsitykseni Venäjän valtiojohdosta ja sen toimintatavoista on muuttunut.


Sivaripohjalta olen ymmärtänyt, että Suomessa on laskettu mahdollisessa sotilaallisen konfliktin kohdatessa meidän olevan osa laajempaa, yleiseurooppalaista konfliktia. Sen sijaan vain ja yksinomaan meihin kohdistuvaa hyökkäystä on pidetty paljon epätodennäköisempänä. Antaako Venäjän johdon toiminta 2000-luvulla Georgiassa ja Ukrainassa syytä muuttaa tätä katsantokantaa?


Lopuksi vielä muistutan, että Venäjän valtiojohto ja Venäjän kansa ovat kaksi (kolme? neljä?) eri asiaa. Koko maata ja sen kansalaisia ei ole syytä demonisoida, vaikka Putinin hallinnosta olisi mitä mieltä.


Enkä muuten ymmärrä ollenkaan Niinistön kantaa, miksei näistä aiheista myös puoluejohtajien kannattaisi käydä keskustelua. Varsinkin vaalien alla.



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal