Bookmark and Share
 
   
 

Manhattanin kaupunkilinnut



Olen käynyt töiden puolesta kahdesti seuraamassa YK:n metsäfoorumin (UNFF) kokousta New Yorkissa. Työnantajallani Luonnonsuojeluliitolla ei toki tällaisiin matkoihin ole varaa, mutta koska ulkoministeriö on katsonut, että erilaisten kansalaisjärjestöjen edustajia kannattaa tällaisille kokousmatkoille lähettää, on matkat toteutettu ministeriön rahallisella tuella. Ministeriön menettely on kansainvälisestikin harvinainen tapa auttaa kansalaisjärjestöjä osallistumaan ja tutustumaan kansainväliseen päätöksentekoon.



Vaikka kokousmatkat ovat yleensä aikatauluiltaan tiukkoja, ehtii aamuisin (tai iltaisin) kuitenkin kierrellä kaupungillakin. Ja jos aikaisin jaksaa herätä, niin ehtii linturetkellekin. Huhtikuussa 2009 tehdyllä kokousmatkalla näin kolmella, ennen kokouksia Keskuspuistoon tehdyllä aamuretkellä yhteensä 45 lajia lintuja. Seuraavassa siis lyhyt katsaus Manhattanin kaupunkilinnustoon :) Ja jos muuten mietitte, millainen se kaupunki on, niin kyllä se suunnilleen juuri sellainen kuin telkkarin kautta olette oppineet.



Kotoisat lajit ja muut korvikkeet



Varpusia, puluja ja kottaraisia on kaikkialla, kottaraiset toimittavat paikoin varpusten virkaa ja nokkivat kengät jaloista. Vetisemmillä paikoilla on sinisorsia ja kanadanhanhia pesii Keskuspuistossa. Yksittäinen haarapääskykin, täkäläistä punavatsaista rotua, näyttäytyi. YK-ruokalasta tuli pinnaksi merilokki. Mutta siihenpä ne tutut lajit jäävätkin.



Monelle tutulle lajille on myös täkäläinen korvike. Mustarastaan tilalla kaupunkilintuna on punarintarastas (Turdus migratorius), variksen tilalla amerikanvaris (Cornix brachyrhynchos), merimetson tilalla amerikanmerimetso (Phalacrocorax auritus), hippiäisen tilalla rubiinihippiäinen (Regulus calendula), harmaahaikaran tilalla amerikanharmaahaikara (Ardea herodias) ja tervapääskyn tilalla piippukiitäjä (Chaetura pelagica).



Tutut lajiryhmät



Haikaroista täällä esiintyvät edellä mainitun amerikanharmaahaikaran lisäksi aavistuksen tutummat jalo- ja yöhaikara sekä puussa istunut, lähinnä kai pikkuhaikaraa muistuttava amerikankyyryhaikara (Butorides virescens).



Sirkkujahan on kaikkialla. Täällä on tullut nähtyä kahta lajia: Suomessakin pari kertaa tavattua valkokurkkusirkkua (Zonotricha albicollis), joka on lähinnä varpusen kaltainen puistojen alikasvoksen kääntelijä, sekä kaislasirkku (Melospiza georgiana), joka näyttää lähinnä varpusen nokalla varustetulta rautiaiselta.



Punarintaa täällä ei ole, mutta sen sijaan on keltarinta (engl. Common yellowthroat, Geothlypis triches), joka tosin suomeksi kääntyy naamiokerttuliksi. Tiaisia edusti töyhdöllinen, yleisväriltään harmaanmusta ja töyhtöpäinen puistotiainen (Parus bicolor).



Laulu- ja punakylkirastaiden kaltaisia metsärastaita korvaavia Catharus-suvun rastaita näkyi erakko- ja täplärastaan verran. Tikkoja näkyi myöskin kaksi, joista toinen oli pikkutikan kaltainen pienenpieni keijutikka (Dendrocopos pubescens).



Ainakin nimen perusteella närhen korvaajalaji puolestaan on sinitöyhtönärhi (Cyanocitta cristata), vaikka onkin paljon urbaanimpi ja koreampi kuin kotimainen paskanärhi.



Jotain aivan muuta



Suomalaisittain kokonaan vieras lajiryhmä oli värikkäät Dendroica-kerttulit, joita näin yhteensä 9 lajia. Vastaavat lähinnä suomalaisia phylloscopuksia tai kerttuja sikäli, että ovat suhteellisen samannäköisiä, puskissa hyöriviä pikkulintuja, mutta siis huomattavasti värikkäämpiä.



Mielikuvituksellisimpia väriyhdistelmiä tarjosivat kardinaalien laajasta lajiryhmästä kokopunainen, töyhtöpäinen punakardinaali (Cardinalis cardinalis), kokosininen indigokardinaali (Passerina cyanea) sekä punarintainen punarintakardinaali (Pheucticus ludovicianus), joka nimestään huolimatta muistutti lähinnä nokkavarpusta. Kuhankeittäjää muistuttava idänlehtoturpiaali (Icterus galbula) ja lähinnä ehkä järripeippoa muistuttava loistopipilo (Pipilo erythrophthalmus) näyttäytyivät myöskin.



Tummanpuhuvampia lajeja turpiaalien ryhmästä olivat (nimistään huolimatta) puolestaan purppuraturpiaali (Quiscalus quiscula), punaolkaturpiaali (Agelaius phoeniceus) sekä pihatyranni (Tyrannus tyrannus).



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal