Bookmark and Share
 
   
 

Ilomantsin kesäralli 2010



Ilomantsin suvipinnaralli 2010 eli housut kintuissa Karjalan kunnailla



Olin ajatellut, että vuoden 2010 osallistumiseni kesäpinnaralleihin voisi olla Kuusamon ekopinnarallia vastaava. Eli että olisi tehty matkaa kävellen. Onneksi luovuin tästä ajatuksesta hyvissä ajoin, viimeistään kun tajusin, että rallilauantaina tulee satamaan. Paljon. Kuusamon sijasta ralliksi valikoitui samana viikonloppuna Kuusamon kanssa kisattu Pohjois-Karjalan kesäralli, joka tällä kertaa oli Ilomantsin kunnan alueella. Joukkueemme koostui meikäläisestä, Arvo Ohtosesta ja ansiokkaasti rallikuskina toimineesta Päivi Silfstenistä. Rallireitille kuului muutamien soiden ja metsäkohteiden lisäksi mm. hakkuuaukeita, jätevedenpuhdistamo, turvesoita, Pampalon kaivos ja ratapiha.



Rallin aloitus oli perinteiseen tapaan Joensuussa, missä otettiin ryhmäkuva ja sen jälkeen hajaannuttiin kuka minnekin. Kymmeneltä sai ylittää Ilomantsin kunnan rajan ja sen jälkeen oli kaksi tuntia aikaa haarukoida maisemia ennen puoliltaöin alkavaa pinnarallin aloitusta. Ajelimme eestaas Sonkajan ympäristössä, mutta mitään oleellista ei 15 viitakerttusen lisäksi löytynyt. Suuntamme oli kuitenkin oikea, sillä Jouhkin joukkue löysi samoilta nurkilta viiriäisen.



Aloitus tapahtui sitten Sonkajanrannanjärveltä. Luhtahuitteja oli haitaksi asti (ainakin seitsemän) ja mustakurkku-uikku tuli jostain syystä keskellä yötä uhittelemaan meille. Emme varsinaisesti valittaneet. Suurin yllätys oli kuitenkin klo 00.26 ääneen hetkeksi purskahtanut helmipöllö ja varsinkin se, että kukaan muu joukkue ei kuullut sitä. Puoliltaöin alkanut vesitihku oli tässä alkuvaiheessa veilä maltillista.



Poukkoilimme sitten seuraavaksi Ilomantsin Pogostaa kohti ja sieltä edelleen päin Hattuvaaraa. Arvon paikallistuntemus auttoi löytämään muun muassa rääkän, turvesuon keskellä huudelleen luhtahuitin ja kaikenlaista muutakin.



Hattuvaaraa lähestyttiin idästä, turvesoiden kautta koukaten. Pelloilta löytyi mm. kapustarintoja. Seuraavaksi pysähdyimme Taistelijan talon pihalle, varsinkin kun talon räystään talon alle näytti piiloutuneen pinnalistalta puuttunut räystäspääsky. Pääskyä ei kuulunut, mutta takavasemmalta kuului viitakerttunen ja sen takaa myös satakieli. Sen satakielen laulu oli kuitenkin kauempaakin kuultuna hieman laimeaa, joten päätimme ajaa pientä kylätietä hieman lähemmäksi.



Autolla pääsikin aivan satkun viereen. Laulu oli ihmeeksemme tavallisuudesta selvästi poikkeavaa, mutta johtopäätösten tekeminen linnusta hankalaa. Etelänsatakielestä ei ollut kenelläkään kokemusta, eikä äänitteitä. Kellokin tikitti. Jaksoin hetken etsiä etelänsatkun ääntä netistä, mutta sekin tökki sikäläisten yhteyksien ollessa "hitaahkot". Päätettiin sitten laittaa viesti linnusta Jouhkin porukalle ja jatkaa matkaa, kun ei se siitä ihmettelemällä parantunut.



Seuraavana ohjelmassa olivat Ilajansuon pellot. Samaan aikaan sade yltyi. Pelloilta löytyi puolensataa metsähanhea, minkä jälkeen mentiin tähystämään Ilajansuon reunaan. Tilanne ei enää naurattanut, kovan vastatuulen ja sateen yhdistelmä irrotti melkein korvat päästä. Suokukot ja vastaavat jäivät näkemättä.



Paluu Hattuvaaraan oli vähintäänkin koominen: vettä tuli niin paljon, että paras havaintopaikka oli Hattuvaaran kyläkaupan räystään alla. Ja jottei havainnointiin olisi tullut taukoa, siitäkin käsin hoidettiin uudeksi lajiksi västäräkki - joka oleskeli poron kanssa samassa aitauksessa. On siinä varmaan ollut etelänsatakielellä ihmettelemistä.



Jatkettiin sitten kohti Koivusuota ja Pampaloa. Koivusuon puiston pohjoispuolista tietä ajeltiin eestaas. Sade jatkui, mutta toisaalta pinnoja kertyi tasaiseen, vaikkakin harvaan tahtiin - ja henki pysyi yllä. Ihmettelenpä, mitä sekin puukiipijä siinä sateessa ja tuulessa yltyi suutaan aukomaan. Syväjärvellä sentään tuuli sen verran vastaan, että kaakkuri jäi näkemättä.



Sitten suunnattiin Pampaloon. Edellisessä Ilomantsi-rallissa sieltä pääsi kaivosalueen läpi Pampalon vanhoihin metsiin. Noh, enää ei päässyt, kaivostoiminta oli edennyt - ja synnyttänyt samalla ison vesialtaan! Sieltäpä löytyikin sitten tukkasotkaa ja muita vesieläimiä, taisi siinä joku törmäpääskykin höntiäisiä pyydystellä. Vettä tuli taivaalta vaakasuorassa, ja ison kaivurin suojassa kaivoskuopan reunalla piileskellessämme Arvo kysyi, onko tässä touhussa mitään järkeä. Kysyin takaisin, että puhutko nyt kaivoksesta vai tästä meidän pinnatouhusta.



Koska Pampalon metsiin ei enää päässyt suoraan autolla, niin sitten mentiin kävellen. Alkumatka oli ryteikköä, mutta Pampalon rinnekuusikko oli kuin suoraan sademetsästä. Valtavat puut, kostea ilma, puiden välissä vaeltavat sumupilvet, sammalten vihreä matto. Ensin löytyi pikkusieppo, sitten idänuunilintu. Ja kun rinnemetsästä jaksettiin tarpoa viereiseen vanhan metsän kuvioon, löytyi lopulta sitten sinipyrstökin. Autoon palattuamme piti viimeistään tässä vaiheessa vetää autossa märät sadehousut polviin, ettei penkki olisi kastunut.



Oltiin sananmukaisesti housut kintuissa Karjalan kunnailla.



Pampalon jälkeen suunta oli takaisin etelään, koska harakan ja varpusen kaltaiset kyldyyrilinnut loistavat poissaolollaan pinnalistallamme. Ja lajeja tippui edelleen listalle, niin kuin oli tehnyt koko päivän - ja pitänyt tämän sadepäivän touhun hengissä. Matkalla turvauduttiin taas Arvon paikallistuntemukseen, ja lajilistalle saatiinkin mm. ruskosuo- ja nuolihaukka. Kultarintakin karjahteli hakamaakoivikon reunasta.



Ilomantsin taajamassa saatiin aika nopeasti kaikki ne harakat ja varpuset, mitä oltiin tultu hakemaankin. Bonuksena tulivat myös kottarainen, käenpiika ja kivitasku, mitkä innostivat edelleen jatkamaan. Seuraavaksi mentiin Sonkajanrannalle takaisin, hakemaan muutamaa puuttuvaa vesieläintä. Sade jatkui edelleen, mutta rallin voittaneen Itä-Suomen Iskun kanssa nähtiin mm. uivelo ja sadesäässä hankalasti nähtävissä ollut tervapääsky.



Sonkajalta lähtiessä kasassa oli silloisen käsitykseni mukaan 88 lajia, eikä loppuvaiheen rutistus enää tuottanut uutta. Ensimmäinen tarkistuslaskenta rallilomakkeelta tuotti kuitenkin tulokseksi 90 lajia, ja pakkohan se lopulta oli lopputulokseksi uskoa, kun neljännenkin kerran jälkeen tulos oli sama.



Rallin purkupaikkaankin päästiin ja tulosten selvittyä paljastui, että olimme sijoittuneet rallissa kolmanneksi. Ja sään selvittyä seuraavana päivänä Hattuvaaran epämääräinen laulaja saatiin määritettyä etelänsatakieleksi. Kyseessä oli Pohjois-Karjalan ensimmäinen havainto tästä lajista, jota oli pitkään maakuntaan odotettu. Mutta tuskin kukaan odotti, että laji löytyisi nimenomaan Ilomantsin Hattuvaarasta, kun suotuisampia yölaulajapaikkoja on maakunta pullollaan.



Vai miten se Juice asian aikoinaan muotoilikaan ?



"Ilomieli nousee yli vaarojen
aina byrokraatin voittaa ihminen
Ilomantsi on Karjalan maa
Sitä kyllä syytä on mainostaa"



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal