Bookmark and Share
 
   
 

Eesti Eesti Eesti, toukokuu 2005



Muistikuvia Eestistä 4.-24.5.2005



4.5.



Matkapäivä: ensin laivalla Helsingistä Tallinnaan, sieltä jatkoin bussilla Haapsaluun ja edelleen Haeskaan yöpymään. Haapsalussa meinasi käydä kehnosti heti aluksi, kun bussikuski ei huomannut meikäläistä ollessani vielä ottamassa jalustaa pois auton tavaraosastosta, ja lähti liikkeelle kesken kaiken. Onneksi sain kuitenkin pääni ja jalustani pois välistä... Retken alkuvaiheen tarkoituksena on Matsalun kiljuhanhien jäljittäminen paikalla jo pitempään viihtyneiden muiden havainnoijien kanssa. Ei varsinaista retkeilyä vielä tänään, joten päivän parhaaksi havainnoksi jäi Ristissä bussista käsin nähdyt kaksi nokkavarpusta.



5.5.



Aamun ensimmäinen ohjelmanumero Kirimäen hanhipeltojen tarkistus yhdessä Haurun Jukan kanssa. Paikalla oli noin 2000 hanhea, mikä oli kuulemma tavanomaista vähemmän. Seasta löytyi kuitenkin myös 2+1 punakaulahanhea sekä lyhytnokkahanhi, mikä olikin oikein kätevää. Varsinkin punakaula on aina sykähdyttävä näky yksittäinkin, saati kolmena kappaleena. Kirimäen jälkeen kävimme ihmettelemässä muun muassa Topun sataman sotkalauttoja (arviolta 5000p lapasotkan ollessa valtalaji) sekä Vonnun lampareella kuhertelevia mustakurkku-uikkuja ja liejukanoja.



Sitten ohjelmassa oli paluu Matsalunlahden rannalle Haeskaan, missä Jyrki oli päivystämässä lintutornilla. Pian tornille päästyämme meille näyttäytyi hienosti mustahaikara ja lahdella pitempään paikallisena ollut 14 kiljuhanhen parvi oli myös edelleen paikalla. Monia tavallisempia lajeja, kuten suokukkoja, vikloja, uiveloita ja pikkulokkeja oli mukavasti näytillä.



Illan päivystyskierros suuntautui Haapsalun suuntaan. Haapsalunlahdelta löytyi muun muassa 40 avosettiä ja hanhia oli paikallisina arviolta 10600. Ilta päätettiin vielä Haeskan tornille, mistä löytyi mm. tundrakurmitsa, kolme pikkutiiraa ja hanhiakin reilu kymppitonni. Ei siis lainkaan hullumpi aloituspäivä reissulle !



6.5.



Olin aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään Haeskan lintutornilla. Aika ei kuitenkaan käynyt lahden lintupaljoutta ihmetellessä pitkäksi. Hienoimpia havaintoja olivat edelläkin mainittu kiljuhanhiparvi, lahdelle epäonnistuneen saalistusiskun tehnyt muuttohaukka sekä yksittäin näyttäytyneet isosirri, karikukko ja tundrakurmitsa. Muista lajeista mainittakoon vielä kaksi avosettiä, neljä pikkutiiraa, kolme käenpiikaa sekä pelto- ja lapinsirkku. Samaa lajistoa näkyvillä vielä illalla tehdyllä käynnillä, mutta sen kauempana en sitten tänään retkellä käynytkään.



7.5.



Aamun hanhikierros vei tällä kertaa minut ja Jyrkin Puisen niemelle, missä nähtiin muun muassa merikihu, karikukko ja tilhi sekä matkalla piekana. Hanhia riitti edelleen, esimerkiksi Haeskasta arvioimme noin 6500 valkoposkihanhea. Sää oli tarpeettoman viileä ja jonkin sortin flunssakin tuntui vaivaavan, koipia kylmäsi ja fiilis oli sikäli hieman matalalla. Päivällä sään parannuttua näin vielä Haeskassa majapaikkamme lähellä niittysuohaukkakoiraan. Vierailu Matsalussa oli kuitenkin tältä erää ohi ja iltapäivällä siirryin Virtsun sataman lähellä olevaan Nehatun kylään, missä retkeilisin lähipäivät. Iltaretki kylän suurimmalle peltoaukealle tuotti mm. harmaapäätikan, pähkinänakkelin, kolme käenpiikaa, kangaskiurun sekä hieman hanhia ja vesilintuja.



8.5.



Aamun parhaaksi havainnoksi jäi läheisessä Nurmsin kylässä laulellut peltosirkku - laji on pesijänä Eestissä selvästi harvinaisempi kuin Suomessa. Illalla lähdin sitten toiveikkaasti valloittamaan läheistä Nehatun suota, joka on osa Nehatun - Puhdun - Laelatun suojelualuekokonaisuutta. Touhussa oli sikälikin seikkailun makua, että ennakkokäsitysten mukaan alue olisi vaikeakulkuista, vetistä rääseikköä, eikä mulla (tietenkään) ollut alueesta kovin tarkkaa karttaa. Moukan tuurilla osuin kuitenkin heti alkuun polulle, joka vei alueen halki kapeaa metsäkaistaletta pitkin. Suomalaisista soista alue poikkesi varsinkin laajojen ruovikoiden suhteen. Niissä oli ainakin kaksi niittysuohaukkareviiriä ja niiden koiraat näyttäytyivät useaan otteeseen. Muuta pesimälajistoa edustivat ruskosuohaukat, kurjet sekä pari merihanhea ja harmaasorsaa. Lampareilla pesi kalalokkeja, telkkiä ja taivaanvuohia. Kun mitään kunnollisia tähystyspaikkoja ei kuitenkaan ollut, alueen ruovikoiden ja lampareiden linnuista ei kuitenkaan voinut saada kuin kalpean aavistuksen. Vaikka ajatus suon yöllisistä huiteista ja sirkkalinnuista kiehtoi hieman mieltä, päätin illan lähestyessä koukata polulta takaisin majapaikalle päin, mikä ei ollutkaan ihan yksinkertaista suon upottaessa...



Paluumatkalla törmäsin vielä yhdessä tiheässä rantalepikossa villisikapoikueeseen! Yksi viiruselkäinen poikanen kävi jopa kääntymässä aivan silmieni edessä - oli muuten söpö kuin sika pienenä. Onneksi pesueen vanhemmat eivät olleet aggressiivisempaa sorttia, lepikko oli meinaan sen verran tiheää, että juosten ei olisi pakoon päässyt. Tunnelmaa piristi vielä lisää loppuvaiheessa suonreunametsässä näkemäni valkoselkätikka sekä tiksuttelevat nokkavarpuset. Suolta palattuani istuin iltaa nuotiolla ja kuuntelin luhtahuittia, joka oli jostain syystä parkkeerannut itsensä postimerkin kokoiseen kosteikkoon nuotion lähelle.



9.5.



En jaksanut nousta aamulla heti kukonlaulun aikaan...Pienen ihmettelyn jälkeen päätin lähteä jalan läheisen Hobesalun kylän lintulahtia koluamaan. Matkalla sinne oli ensin mukavia lehtimetsiä, joissa oli paikoin suuriakin tammia. Metsien linnustoon kuuluivat mm. tiltaltteja, sirittäjiä ja nokkavarpusia, joiden lisäksi pari pikkutikkaa, pyrstötinttiä ja pyytäkin näyttäytyi. Ollessani juuri astumassa Läänemaan maakunnasta Pärnumaalle Hanilan ja Varblan kuntien rajalla huomasin pellonreunassa mustavalkean siepon, jolla oli valkea kaulasepel! Toive sepelsieposta karisi kuitenkin nopeasti, sillä sepel ei ollutkaan yhtenäinen, vaan niskasta harmaansekainen, eivätkä muutkaan tuntomerkit viitanneet ihan lajipuhtaaseen sepelsieppoon. Kyse oli siis ilmeisesti kirjosiepon ja sepelsiepon risteymästä. Lintu saalisteli rauhallisesti metsänreunassa ja näin sen vielä iltapäivälläkin palatessani samaa reittiä takaisin.



Hobesalun ympäristössä oli sitten useita ruovikkoisia lintulahtia, joilta löytyi kaikenmoista lintuvesien lajistoa sorsineen ja lokkeineen. Lapasorsien suosima Kiissa laht toimi myös luhtakanan ja niittysuohaukan kotipesänä. Rastaskerttusia löytyi yhteensä viisi ja yksi ruokosirkkalintukin lauloi hetken Paatsalunlahden ruovikosta. Yksittäinen kattohaikara kierteli Hobesalun pelloilla, mutta laji ei juuri tällä kylällä pesi. Muutoinhan laji on kyllä suhteellisen näkyvä täkäläisessä maaseutumaisemassa. Palaillessani takaisin yhdestä talosta tuli vanhempi mies ihmettelemään kaukoputkeani ja kertoi samalla, että siniraag oli käynyt talon pihalla. Koska kyseisestä sininärhihavainnosta oli kuitenkin aikaa parikymmentä vuotta, en jäänyt odottelemaan lintua takaisin.



Illalla kävin vielä kääntymässä Nehatun peltoaukealla. Vanhan kolhoosirakennuksen katolta kantautui mustaleppälinnun rutina, pelloilla saalisteli niittysuohaukkakoiras ja lähimetsässä huuteli jälleen harmaapäätikka. Pari vesilintuparveakin oli muutolla kohti pohjoista, sotkia ja jouhisorsia lähinnä. Paras havainto oli kuitenkin peltoaukean yli lentänyt turkinkyyhky. Loppuiltaa istuin jälleen nuotiolla ja kuuntelin yötaivaalta kuuluvia mustalintuparvien vihellyksiä.



10.5.



Aamu alkoi sateen rummuttaessa kattoa.. Se ei tosin haitannut tippaakaan - olin pikemminkin vain tyytyväinen, että saatoin hyvällä omallatunnolla kääntää kylkeä makuupussissa. Sadekeliä kesti melkein puoleenpäivään ja sen loputtua suuntasin jalan Virtsun satamaan ja Puhtuun. Toiveissa oli nähdä vesilintumuuttoa, sillä Puhtu on keväisin yksi parhaista paikoista Eestissä siihen tarkoitukseen.



Päivä ei kuitenkaan tarjonnut vesilintumuuttoa, eikä oikein mitään muutakaan. Matkalta löytyi lähinnä metsien ja merenrannan peruslajistoa: lajeista mainittakoon viitatiainen, neljä uiveloa, 2-3 rastaskerttusta sekä pikkutiira. Virtsussa kävin tutustumassa myös satamaravintolan ruokalistaan. Raahautuminen Puhdunniemen kärkeen vesilintujen toivossa ei myöskään tuottanut tulosta: vesilintuja ei käytännössä muuttanut lainkaan. Parhaiksi havainnoiksi illalta jäivät siten kymmenkunta riuttatiiraa, kaksi mustapyrstökuiria sekä kolme tundrakurmitsaa. Paluumatka Nehatuun meni myöhään ja takaisin olin vasta pimeällä. Yksi heijastimeton pyöräilijä meinasi ajaa päin pimeässä, mutta onnistui onneksi väistämään meikäläistä viime hetkellä.



11.5.



Oli taas aika vaihtaa maisemaa: ohjelmassa oli siirtyminen Vormsin saarelle loppureissun ajaksi. Lintuja ei tullut paljoa nähtyä. Mainittakoon kuitenkin Vormsin lautalta Rohukylän ja Svibyn väliltä lasketut 6000 paikallista sotkaa (lähinnä lapasotkia) sekä Vormsilla alkuyöstä mekkaloinut helmipöllö, jolla taisi olla hieman kalenteri sekaisin. Vormsilla viivyin Auran ja Riston luona, kiitokset siitä!



12.5.



Päivä oli kirkas ja pohjoistuulinen ja jätin aamuretken väliin, kun tuntui ettei tässä säässä suurempia muuttoryntäyksiä olisi luvassa. Illaksi pyöräilin kuitenkin Saxbyn kylän rantaan, missä on vanha suuren ja mahtavan itänaapurin pystyttämä tiilirakennus. Sen katolta saattoi hyvin havainnoida Vormsin ja Hiidenmaan välisestä salmesta kulkevaa muuttoa, vaikka vastavalo näin iltaisin häiritseekin hieman havainnointia. Kolmen ja puolen tunnin tihrustus tuotti mm. 150 kuikkalintua, 21 härkälintua, nelisentuhatta vesilintua, kaksi pikkutiiraa sekä kolme merikihua.



13.5.



Sama kirkas, pohjoistuulinen säätyyppi jatkui ja keskityinkin lähialueretkeilyyn staijaamisen sijasta. Tulokset tosin olivat varsin maltillisia: yksi mustaleppälintu, ristisorsia, rytikerttusia, sinisuohaukka.



14.5.



Vietin aamupäivän Saxbyn bunkkerilla. Tuuli oli edelleen pohjoisen puolella, mutta kääntyi päivän mittaan vähitellen lännemmäksi. Kuikkalintuja muutti (jälleen) 150 ja tiiroja vajaa sata. Muista lajeista mainittakoon itään suunnannut naarasampuhaukka sekä Hiidenmaalle matkannut niitty-/arosuohaukka. Vesilintuja pyöri merellä jonkun verran, mutta mistään varsinaisesta muutosta ei voi puhua. Aamun selvästi paras havainto oli kuitenkin klo 9.20 koilliseen muuttanut vaalea leveäpyrstökihu.



Illalla kävin puolestaan saaren itärannalla Skäressä, mistä hallitsee Vormsin ja manner-Eestin välisen kapeikon. Muuttoa ei ollut nähtävillä, joten keskityin paikallisten lintujen ihmettelyyn. Lajisto oli kuitenkin varsin tavanomaista, mm. lapinsirrejä, mustavikloja, pikkujoutsenia ja ristisorsia.



15.5.



Kökötin kuin tatti koko päivän Saxbyn bunkkerilla. Tuuli oli kääntynyt länteen ja iltaan mennessä se kääntyi etelään, joten merellä oli hieman liikettäkin. Kuikkalintuja viuhoi pikku porukoissa salmesta koko päivän ja loppusummaksi tuli 794 muuttajaa. Lajilleen sain määritettyä 195 kuikkaa ja 125 kaakkuria. Vesilinnuista liikkeellä oli mustalintuja, joita summasin päivän mittaan noin 20 000. Muiden vesilintujen ja hanhien määrät jäivät sen sijaan vaatimattomiksi. Kuikkien ja mustalintujen lisäksi myös kihuja oli liikenteessä, niiden kokonaissummaksi tuli 22 merikihua ja 4 tarkemmin määrittämätöntä. Tiirapuolelta mainittakoon vielä neljä riuttatiiraa. Vaikka summat eivät erityisen korkeiksi nousseetkaan, aamulla oli hienoa katsella kauniisti myötävalossa ja usein aika läheltäkin viilettäviä muuttajia.



16.5.



Olin kahden edellispäivän pyöräretkien jäljiltä sen verran ryytynyt, että jätin tänään aamuretken väliin ja keskityin unipinnoihin. Iltapuolella sen sijaan suuntasin saaren pohjoisrannalle, Borrbyholmenin alueelle. Pesivien tyllien, punajalkaviklojen ja ristisorsien seassa piiperteli myös lapin- ja suosirrejä. Soidintavia pikkutiiroja näkyi kahden parin verran. Kuivan maan linnuista mainittakoon kaksi kangaskiurua. Saaren eteläosassa olevalta Prästvikiltä kantautui yöllä kaulushaikaran huutelua.



17.5.



Aamulla tuuli oli lounaassa ja suuntasin pyörällä Saxbyn bunkkerille...Matkalla kuuluivat kevään ensimmäiset satakielet ja punavarpunen. Bunkkerilla oli aluksi pilvistä, liiankin kovaa tuulta ja todella hiljaista, mutta puoli seitsemän jälkeen valkoposkihanhiparvia alkoi yhtäkkiä ilmaantua taivaanrantaan. Hanhien pääreitti tuntui kuitenkin kulkevan saaren eteläpuolelta, joten siirryin itärannalta Saxbystä etelärannalle Svibyn satamaan Riston ja Auran suosiollisella avustuksella. Satamarannasta hanhia olikin mukava laskeskella ja sääkin kirkastui. Päivän kohokohta oli klo 9.10 valkoposkihanhiparvessa muuttanut erinomaisen hieno lumihanhi! Lintu paistoi valkoposkiparvesta jo pitkän matkan päähän. Puoleenpäivään mennessä muutto sitten lopahti, mutta sitä ennen ehti muuttaa noin 12 700 hanhea, valtaosin valkoposkia.



Iltapuolella retkeilin vielä sekä saaren keskiosissa Fällernassa että Saxbyn suunnassa, missä kävin toteamassa iltamuuton olevan unettavan hiljaista. Lajeista mainittakoon kuitenkin pähkinähakki, pyrstötiainen, yhdeksän harmaasorsan parvi sekä Kjursgrunnen kanadanhanhi, joka yritti naamioitua 144:n valkoposkihanhen parveen siinä kuitenkaan onnistumatta.



18.5.



Panostin päivä- ja iltaretkeilyyn, aamuherätys ei taas ottanut onnistuakseen, kun eilinen kanadanhanhiretkeily venyi turhan myöhään. Vuorokausissa tuntuu muutenkin olevan liikaa valoisaa aikaa ja yöt olivat vastaavasti ihan liian lyhyitä..Suuntasin siis ensin saaren etelärannalle Rumponniemeen, jatkoin sieltä satamaan ja edelleen saaren kaakkoisnurkkaan, joka tunnetaan nimellä Obholmen. Keli oli kaunis ja aurinkoinen eikä iltapäivän aurinko vielä antanut paljonkaan vihiä illan tapahtumista. Niinpä olikin aikaa seurata pesää rakentavia hemppoja, ruovikossa jankuttanutta rytikerttusta ja muutamaa kiikareihin uinutta riutta- ja pikkutiiraa. Obholmenille saapuessani saatoin vain todeta ajoituksen olevan kunnossa, sillä hanhia oli jälleen liikkeellä. Niitä muutti puoli seitsemästä alkaen aina pimeäntuloon asti. Mukana seassa oli myös vesilintuja ja kihuja, mutta niille ei oikein riittänyt enää huomiota hanhien varastaessa pääroolin. Illan hanhisummaksi tuli noin 23 700 muuttajaa. Valtaosa oli nytkin valkoposkia, mutta sepelhanhiakin sain määritettyä 1 600 yksilön verran.



Illan hämärtyessä aloitin sitten pyörämatkan Obholmenista kohti Fällernaa. Vaikka matkaa oli kyläteitä pitkin jonkin verran, ehkä hieman liikaakin, oli tunnelma leppoisa. Oli suhteellisen lämmintä ja tyyntä, ja pimenevältä yötaivaalta kuului lähes tauotta allien ja mustalintujen parvien ääniä. Satakieliä oli äänessä kymmenkunta matkan varrella. Lehtopöllö tarkkaili mankelointiani tienvarren puusta ja hieman myöhemmin kehrääjä nousi lentoon lämpimältä tieltä. Yksi luhtakana, luhtahuitti ja kaulushaikarakin sattuivat reitille. Lähellä Fällernaa sain vielä kuunnella pellonreunametsässä keskenään kommunikoivaa lehtopöllöpoikuetta. Tämä olikin juuri tämän yöretken ansiosta toukokuun hienoin retkipäivä.



19.5.



Päätin jo eilen yöjuoksusta palattuani, että tänään on välipäivä kaikesta retkeilystä. Lyhyet yöunet ja pyörämatkat syövät nimittäin miestä aika tehokkaasti. Otinkin päivän rennosti enkä poistunut Fällernasta kauemmaksi koko aikana. Hieman tosin mieltä kaiversi koti-Suomesta tullut tieto, että hanhimuutto jatkuu..Mutta tämä ei toki tarkoittanut sitä, että päivä olisi ollut linnuton. Päinvastoin. Hieman ennen kello kahta huomasin näes kuistilla rötköttäessäni suurikokoisen linnun liukuvan kohti. Sain matalalla lentäneen linnun heti kiikareihin ja lajinmäärityskin oli aika helppoa - mustahaikara! Olimme kaikki kolme sopivasti paikalla linnun tehdessä ylilentonsa. Lintu jatkoi matkaansa tiukasti koilliseen, liekö mennyt Suomeen asti ? Ilmeisesti lepopäiviä kannattaisi pitää useamminkin..



20.5.



Aamulla matkalla Saxbyhyn kuului ensimmäinen kultarinta ja näkyi villisika pellolla. Sika oli ensin niin paikallaan, että luulin sitä vain isoksi kiveksi, mutta sitten se pinkaisi terhakkaaseen juoksuun minut huomattuaan. Saxbyssä vietetyn viisituntisen anti oli aika maltillinen. Kuikkalintuja liikkui vielä pyöreät 299, mutta muut lajit tuntuivat jo jäähdyttelevän. Iltapäivä meni sitten kauppareissulla ja kirjallisissa töissä, eikä sen kummempia haviksia kertynyt.



21.5.



Olin aamulla taas pönöttämässä Saxbyn bunkkerilla. Matkalla kuului jo viisi kultarintaa, ne yleistyivät äkkiä. Aamun anti oli sentään hieman monipuolisempi kuin eilen. Kuikkalintuosastoa kirjautui vihkoon vielä 130 yksilön verran. Niiden lisukkeeksi muutti kahdeksan vaaleaa ja kaksi tummaa merikihua sekä kolme parvea (7+2+9) vesipääskyjä. Hiidenmaalta nousi matkalle pohjoiseen viisi kurkiparvea, yhteensä 59 lintua. Kaksi töyhtöhyyppää suuntasi jo etelään. Aivan meren pinnassa pohjoiseen kauhonut kalasääski säikäytti hieman näyttäessään joltain aivan muulta. Yksi tavallista punertavampi mehiläishaukka matkasi itään ja samaan suuntaan oli matkalla Hiidenmaalta tullut niittysuohaukka.



22.5.



Tänään suuntasin Saxbyn bunkkerin sijasta iltapäivällä saaren koillisosaan. Sää oli taas lämmin ja mukava. Ensimmäiset merihanhipoikueet olivat liikkeellä. Merivesi oli sen verran matalalla, että saatoin kävellä kuivin jaloin saaren koillisnurkassa olevaan Väike-Tjukan saareen. Täälläkin on tallella itänaapurin rakennelmia yhden bunkkerin ja vartiotornin verran, tosin niiden kunto on hengenvaarallinen joten havainnointiin niistä ei ole oikein apua. Joukko ristisorsia, isosirrejä ja tundrakurmitsoita nautiskeli matalan merenpinnan paljastamista rantalietteistä. Pikkulepinkäiset ovat yleistyneet ja alkumatkasta Fällernassa lauloi pikkusieppo.



23.5.



Viimeinen aamupäivystys Saxbyssä tällä erää. Kuikkalintuja meni vielä sata ja merikihuja yksi, muutoin homma alkoi jo mennä peippojen ja urpiaisten laskemiseksi. Kuhankeittäjä kävi sentään kääntymässä bunkkerilla. Illalla Fällernassa kirjattiin sitten myös ruisrääkkä saapuneeksi kahden rääkkääjän voimin ja suohaukkoja näkyi kolmea eri lajia.



24.-25.5.



Viimeinen päivä (24.5.) Vormsilla ja ohjelmassa oli lähinnä kiertelyä paikoilla, joilla en vielä ollut ehtinyt käymään. Fällernassa oli rääkkien yökonserttia saapunut täydentämään myös pensassirkkalintu. Prästviken lammella puolestaan mekkaloinnista huolehti ainakin viisi rastaskerttusta ja rantametsässä idänuunilintu kuulutti läsnäoloaan yhden säkeen verran. Mutta siinäpä ne tärkeimmät sitten ovatkin, tältä erää. Paluumatka kotimaahan (25.5.) meni ihan hyvin, mitä nyt kulttuurishokki hieman ravisteli kun rauhalliselta Vormsilta joutui sopeutumaan ruotsinlaivameininkiin...



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal