Bookmark and Share
 
   
 

Vormsin arktikaretki 9.-13.10.2009



Olen retkeillyt Eestissä, Haapsalun ja Hiidenmaan välissä sijaitsevalla Vormsin saarella vuosittain vuodesta 2001 lähtien. Useimmiten käynnit ovat ajoittuneet joko kevääseen tai vuodenvaihteeseen, ja olin jo pitempään hautonut käyntiä saarella syksyiseen arktika-aikaan. Vaikkei Vormsi esimerkiksi Pöösaspean kaltainen arktikapaikka olekaan, olettamuksenani oli että sielläkin voisi hienoja muuttoja nähdä.



Retken menomatka käynnistyi Helsingistä torstaina 8.10. klo 8 aamulla. Tallinnasta matka jatkui bussilla suoraan Rohukylän satamaan, mistä Vormsin yhteysalus kulkee. Kolmelta olinkin jo saarella. Lintuhavaintoja menopäivältä ei juurikaan kertynyt, mainittavimmat olivat Helsingistä lähdettyä ulkosaaristossa kellunut noin 800 allin tokka sekä illalla Fellernassa äännellyt varpuspöllö. Pari valkoposkihanhiparvea muutti myös illan mittaan.



Perjantai 9.10.



Aamulla havahduin taivaalta kuuluvaan kaklatukseen, mikä viittasi kahteen asiaan: a)olin nukkunut liian pitkään ja b) lintuja oli liikkeellä. Aamiaisen hörpättyäni hyppäsinkin pyörän selkään ja vingersin Kerslinniemeen (Kersli nina), jonka olin eilisiltaisen karttatarkastelun perusteella arvioinut antoisimmaksi staijauspaikaksi. Niemi sijaitsee saaren luoteisnurkalla, ja siitä näkee hyvin pohjoisen puolelta menevät muuttajat. Matkalla näkyi pari hanhiparvea lisää. Niemeen viimein päästyäni siellä olikin täysi meininki päällä: merellä viuhtoi kaikennäköisiä vesilintuparvia saaren pohjoispuolelta ja hanhia meni tasaiseen tahtiin vähän joka puolelta. Vastainen tuuli painoi monia parvia mukavasti lähelle rantaviivaa ja siten hyvin ihailuetäisyydelle, muttei kuitenkaan ollut liian voimakasta. Eri suunnissa viuhtovien parvien pitäminen hallinnassa oli varsinkin aluksi ylivoimainen tehtävä ja keskityinkin vain lähimpää kulkevien parvien hahmottamiseen. Hanhista valkoposkilla oli selkeä päärooli, metsä- ja tundrahanhia meni vain muutamia. Vesilintuvalikoima oli onneksi monipuolisempi. Paikallisista linnuista mainittakoon 350 sinisorsaa sekä allokossa piilotelleet härkälinnut (5) ja sepelhanhet (30).



Puoltapäivää lähestyttäessä mereltä työntyi suoraan päälle saderintama, jonka ajaksi piilouduin viereisen venevajan räystään alle. Sen mentyä tuuli voimistui hieman ja muuttokin tuntui ainakin hetkeksi laantuvan. Hetken ihmettelyn jälkeen päätin siirtyä vähän viereiseen Kjursgrunnen niemeen, missä olisi tuulensuojaksi vanhaa venäläistä laatutyötä oleva yksikerroksinen vartiorakennus, tai ainakin se mitä siitä on jäljellä. Ennen sitä tsekkasin kuitenkin vielä Kerslinniemessä rantaviivassa piilotelleen taviporukan. Linnut kätkeytyivät erinomaisesti pieneen kosteikkolätäkköön, mistä ampaisi ilmoille yhteensä 150 tavia muutamalla haapanalla ja jouhisorsalla täydennettynä. Parven jatkeena oli myös muutama pieni kahlaaja, ja lopulta sain parven liepeiltä kaivettua esille yhteensä kahdeksan suosirriä, kaksi niistä vanhoja. Samaan aikaan vesilintumuutto oli taas alkanut piristyä, ja varsinkin haapanoita ja Gavioita suihki pikkuparvina lännen suuntaan. Koventunut tuuli ajoi rantaviivaan nuoren pikkulokin evästä etsimään ja samassa puuhassa oli myös rantapusikossa tiitittänyt pyrstötiaisparvi.



Kjursgrunnella meno jatkui haapana- ja Gaviapainotteisena, vaikka hanhiparviakin meni edelleen harvakseltaan. Pari pikkulokkia kävi kääntymässä sielläkin ja toinen niistä oli hieno vanha, talvipukuinen lintu. Tuuli ajoi liikkeelle muitakin lokkeja, naurulokkien päiväsaldo oli 200 lintua. Hiidenmaan päältä erottui yksi kurkiporukka matkalla etelään, suunnilleen 180 lintua. Iltaan asti tuuli sen verran, että vartiorakennuksen tarjoama tuulensuoja oli kieltämättä ihan tarpeen. Vähän ennen kuutta pyöräilin sitten takaisin Fellernaan. Illan viimeiset havikset olivat tien penkalta hämärissä lentoon lähtenyt kangaskiuru sekä pellonreunasta pakoon pomppineet kaksi metsäkaurista.



Yhteissummia: Gaviat 450m, valkoposkihanhi 2730m, sepelhanhi 268m+30p, hanhilaji 6345m, haapana 1270m ja alli 2500m sekä muiden vesilintujen vaatimattomammista määristä mainittakoon lapasotka 92m, mustalintu 132m, pilkkasiipi 45m ja tukkakoskelo 131m+20p. Hommia olisi varsinkin aamulla riittänyt useammallekin laskijalle.



Lauantai 10.10.



Staijauksen sijaan päätin tänään tehdä saarikierroksen polkupyörällä paikallisten pikku-ja vesilintujen löytämiseksi, kun kovin kummoista muuttoa ei ollut odotettavissa. Sääkin suosi, tuuli oli maltillinen eikä sadetta tarvinnut pelätä. Fellernan pelloilta löytyi heti isolepinkäinen, kangaskiuru ja rastasparvessa muuttanut nokkavarpunen, kulorastaita oli paikallisena parikymmentä. Suuremöisan pelloilta rastaita löytyi lisää, ja siellä muutti puolestaan kaksi nokkavarpusta. Seuraavaksi ohjelmanumeroksi suunniteltu Prästviikin komppaus piti jättää väliin, koska olisin jäänyt metsästysseurueen piirittämäksi..Hippiäis- ja rastasporukoita ihmetellen jatkoin Hullon kylälle ja siitä saaren etelärannalla sijaitsevan Rumponniemen tyvellä olevalle lintutornille.



Väinämereen pistävää, kapeaa Rumponniemeä ympäröivillä vesillä on usein paljon vesilintuja, ja niemi itse puolestaan on sopivilla säillä hyvä pikkulintupaikka. Vesilintutilanne paljastui hyvin jo tornilta: tukkasotka (1000p) ja telkkä (750p) olivat selvästi lukuisimmat vesilinnut. Uiveloitakin oli paikalla 20, keväällä niitä voi nähdä täällä satapäin. Tukkakoskeloiden summaksi tuli 90 paikallista. Kahlaajapuolelta näkyi tundrakurmitsa ja pari hyyppää. Hetken tornilla patsasteltuani jatkoin niemen kärkeen, minne on matkaa kolmisen kilometriä.



Muistin jo aikaisemmilta käynneiltä, että matka katajikkoa kasvavan niemen kärkeen tuntuu pitkältä eikä tunnu loppuvan ollenkaan, mutta päätin silti lähteä matkaan jalan. Kun katajikoista löytyi lähinnä tavanomaista lajistoa, matka alkoikin pian tuntua jaloissa... Lukuisten räkättirastaiden, kottaraisten ja viherpeippojen seasta ei tällä kertaa löytynyt tiltalttia ja isolepinkäistä kummempaa lajistoa. Hippiäisiä, punarintoja ja laulurastaita piilotteli katajikoissa muutamia kymmeniä kutakin. Niemen kärkeen päästyäni tunnelmaa piristivät nuori pikkulokki sekä hetkeksi päänsä veden alta nostanut harmaahylje, joka oli niin lähellä, että olisi voinut viiksikarvat laskea. Niemen kärjessä olevalla kapealla riutalla on yleensä jonkin verran lintuja, mutta nyt siitä ei ollut näkyvillä kiveäkään meriveden ollessa tavanomaista korkeammalla. Paluumatka tornille sujuikin sitten aika rivakasti.



Päivä oli niemeä kompatessa ehtinyt jo varsin pitkälle ja lyhyen pohdinnan jälkeen päätin käydä vielä saaren pohjoisrannalla Borrbyholmenissa. Reissun tulokset jäivät kuitenkin aika vaatimattomiksi, mainittakoon tässä muutama paikallinen härkälintu sekä pyrstötinttiparvi. Borrbyholmenissa on vanha, kolmikerroksinen venäläisten valvontatorni, josta pystyi aiemmin hienosti seuraamaan varsinkin syksyistä muuttoa. Nyttemmin se on kuitenkin myyty, eikä sinne enää ole asiaa.



Sunnuntai 11.10.



Yö oli ollut kylmä, aamulla maa oli kuurassa ja tilanne vaikutti muutenkin pysähtyneeltä. Niinpä en heti aamulla kiirehtinyt staijaamaan ennenkuin muutama ylilentävä hanhiparvi muistutti siitä, että täällä sitä mennään taas. Kokeilin tällä kertaa staijaukseen Borrbyn hiekkarantaa, joka sijaitsee saaren pohjoisrannalla. Muutamia valkoposkiparvia tuli vastaan jo matkalla, ja rantaan päästyäni niitä tuntui liikehtivän tasaisella, mutta maltillisella syötöllä.



Pian rantaan saapumiseni jälkeen näin ylilentävässä valkoposkiparvessa hanhen, joka aiheutti määritysvaikeuksia. Lintu muistutti selkeästi kanadanhanhea, mutta oli yleisväriltään erittäin tumma ja kooltaan hyvin pieni, vain hieman valkoposkea suurempi, ja poskilaikku oli myös vaatimaton. En tiedä voivatko kanadanhanhi ja sepelhanhi risteytyä, tai miten tummia ja pieniä uuden mantereen pienet kanadanhanhirodut voivat olla, mutta jälki voisi olla jotain tuollaista.



Toissapäiväiseen muuttoon verrattuna hanhia oli nyt liikkeellä enemmän ja vesilintuja vähemmän. Hanhimuutto sen sijaan oli edelleen lähes pelkkää valkoposkiporukkaa, muista lajeista näkyi vain muutamia metsä- ja tundrahanhia. Kolmeen valkoposkiparveen oli liittynyt mukaan merimetsoja.
Hanhia riitti iltaan asti ja päivän summaksi tuli 7950m valkoposkea ja 8660m määrittämätöntä hanhea. Vesilintupuolelta mainittakoon 203m sotkaa (lähinnä tukkasotkia), 760m+200p allia sekä 481m pilkkasiipeä.



Hanhien laskemisen ohessa ehdin rekisteröidä hieman myös muuta lintuliikennettä. Rastaita vaelsi saaren pohjoisrantaa seuraillen itäänpäin yhteensä 1630 linnun verran. Pedoista oli liikkeellä mm. ampu- ja sinisuohaukka ja kahlaajista rantoja kierteli 11 taivaanvuohta. Härkälintuja oli paikallisena viisitoista. Paras havainto oli kuitenkin rantaruovikossa äännellyt viiksitimali, jota en ole aiemmin Vormsilla kuullutkaan.



Maanantai 12.10.



Päivän arktikasää näytti erinomaiselta, vaikka uhkana olivatkin melkein missä tahansa muodossa tulevat sateet ja koillisenpuoleista puhuriakin luvattiin. Sääolot huomioiden päätin jälleen turvautua Kjursgrunnen vartiokopin suojiin – varsinkin, kun eilen moni kauempaa mennyt hanhiparvi olisi näkynyt aika hyvin juuri Kjursgrunnelta.



Kjursgrunnen koppi osoittautuikin erinomaiseksi tuulensuojaksi eikä linnuistakaan ollut aluksi pulaa. Valkoposkia ja alleja oli liikkeellä heti aamusta alkaen, ja nämä kaksi lajia olivatkin pääosassa tänään. Muita hanhia ei liikkunut edelleenkään ja muut vesilinnutkin huilasivat. Mutta merellä lensi tauotta 20-50 allin parvia ja valkoposkia meni molemmin puolin havaintopistettä.



Parin rivakan aamutunnin jälkeen meno alkoi kuitenkin hyytyä. Hanhien meno laiskistui selvästi yhdentoista maissa, ja allitkin luovuttivat viimeistään yhdeltä, kun pohjoisesta päin maiseman vallannut räntäsaderintama vei näkyvyyden. Yhdeltä vetäydyinkin vartiokopin suojiin seuraamaan tuulen mukana vaakasuunnassa lentävää räntää, ja puoli kolmelta suksin vesisateessa matkoihini.



Aamupäivän aikana ehti muuttaa 9375 allia, 3527 valkoposkihanhea sekä 9490 määrittämätöntä hanhea. Koko päivän summat olisivat epäilemättä olleet aika muhkeat, jollei sade olisi pysäyttänyt muuttoa. Muiden lajien määrät olivat vaatimattomia, haapanoita näkyi 215m+15p, pilkkasiipiä 252m, mustalintuja 110m ja sepelhanhia 116m+2p. Ehkä erikoisin havainto oli kuitenkin räntäsateessa muuttanut kymmenen haarapääskyn parvi. Loppupäivä kuluikin sitten lähinnä retkikamppeita kuivatellessa.



Tiistai 13.10.



Lähtöpäivä, ei varsinaista havainnointia. Sää meni varsin talviseksi, taivaalta tuli räntä-, rae- ja lumikuuroja. Säntäilyni lähipellon hemppoparven perässä säikäytti suopöllön siivilleen pellosta. Kolme pähkinähakkia kasasi talvivarastojaan. Kahdeksan Gavian porukka lensi korkealla ja kovaa kohti lounasta kuuropilviä väistellen. Ehkäpä saarelle ehtii seuraavan kerran sitten, kun ne taas lentävät päinvastaiseen suuntaan ?



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal