Bookmark and Share
 
   
 

Ammuntaterapiaa ? (21.8.2009)



Merimetso, tuo merenrantojen musta möllykkä, on ollut paljon otsikoissa viime aikoina. Linnun kerrotaan ärsyttävän ja uhkaavan saaristossa asuvia niin, että laji pitäisi räiskiä hengiltä. Ahvenanmaalla onkin nykyään tuli vapaa, kun maakuntahallitus salli lajin ampumisen. Monet eivät jaksaneet odottaa näinkään pitkään, vaan kesällä 2009 Suomen merialueilta löytyi noin 2 700 laittomasti tuhottua merimetson pesää, joista arvioidaan hävitetyn lähes kymmenentuhatta munaa ja poikasta.



Siihen nähden, että merimetson ravinnosta kolme neljäsosaa on vähäarvoisia kalalajeja, laji on saanut aikaan harvinaisen jyrkän vastaanoton. Vai uhkaako laji kaksilahkeisten perinteistä nautintaoikeutta vallata rannat ja tuhota puusto saarista ? Tähän viittaisi se, että ympäristöministeri Lehtomäelle merimetsojen hävittäminen on ihan jees. Ja RKP toki kirjautti asian jo nykyisen hallituksen hallitusohjelmaankin.



Toistaiseksi merimetsojen karkoittamiseksi tehdyt toimet ovat todennäköisesti olleet tuloksettomia - linnut joko siirtyvät toisaalle tai sitten niitä tulee muualta lisää. Kyse tuntuukin enemmän olevan terapiatoiminnasta kuin varsinaisesta kysymyksen asiallisesta ratkaisusta.



Eilen alkoi myös laillinenkin metsästys, ainakin vesilintujen, karhun ja majavan osalta. Vesilinnustuksen epäkohdista uutisoidaan varsin harvoin, mutta oheinen YLE:n Turun toimituksen uutisjuttu kertoo harrasteen pahimmista varjopuolista.



Uutinen löytyy myös linkistä:



http://www.yle.fi/alueet/turku/2009/08/linnustuksen_epakohdat_saatava_ku...



Linnustuksen epäkohdat saatava kuriin



Torstaina alkaneen sorsastuksen lieveilmiöt huolestuttavat lintuharrastajaa. Turkulainen ornitologi Olli Tenovuo on seurannut vuosikausia lintumetsästyksen epäkohtia Pyhämaan saaristossa Selkämerellä. Metsästäjät ampuvat rauhoitettuja lintuja, pesimärauha järkkyy ja raadot jätetään mätänemään lintuluodoille.



Lintumetsästyksen epäkohtia tulee pitkän linjan ornitologin eteen vuosittain. Tänä keväänä metsästäjät rantautuivat harvinaisen riskilän pesimäsaarelle ja aloittavat ammunnan jo päivää ennen kesämetsästyksen alkua. Tämän kesän pesinnät epäonnistuivat.



- Vuotta aiemmin paikalle oli jätetty runsaasti haahkakoiraita mätänemään. Edellisvuonna löysin luodoilta ammuttuina kymmeniä lapintiiroja. Lähiluodoilta löytyi ammuttuina uhanalainen selkälokki ja merikihu, Tenovuo luettelee karmeita kokemuksiaan.



Tenovuo teki löydöistään ilmoituksen poliisille, mutta se ei johtanut mihinkään.



Lajituntemus heikkoa



Tenovuo kummeksuu metsästäjäpiireissä vankkana elävää uskomusta, jonka mukaan metsästäjä tuntee lajit, joita hän aikoo ampua. Esimerkiksi Varsinais-Suomen vesilintusaalistilastosta ilmenee, että viime vuonna metsästäjät olisivat ampuneet maakunnan alueella 300 heinätavia.



Tenovuo pitää lukua mahdottomana. Koko maassa asiansa osaavat lintuharrastajat havaitsevat vuositasolla vain pari tuhatta lintua, tietää Tenovuo.



- Ampumispäätös tehdään niin nopeasti, ettei metsästäjä taatusti pysty tunnistamaan onko tähtäimessä lapasotka, kiljuhanhi, allihaahka tai joku muu rauhoitettu laji.



Lintukannat romahtaneet



Huolellisesti tehdyt lintukartoitukset kertovat vääjäämättömästi, että lähes kaikki metsästettävät vesi- ja kanalintulajit ovat vähentyneet viimeisten 20 vuoden kuluessa. Vain muutama laji on yleistynyt. Näitä ovat esimerkiksi kanadanhanhi ja merihanhi. Esimerkiksi saaristolintujen kesämetsästys sattuu samaan aikaan, kuin linnut pesivät.



- Onko tässä mitään tolkkua, Tenovuo kummeksuu.



Tenovuo korostaa, että lintukantoja uhkaavat tietysti monet muutkin tekijät, kuin metsästys. Pesimäaikaiset tuhot, häirintä ja ympäristömuutokset heijastuvat dramaattisella tavalla lintukantoihin.



Metsästyksen sivutuotteena syntyvät tuhannet haavikot ovat luku sinänsä. Metsästäjät ajavat kaikki linnut pois levähdys- ja ruokailupaikoilta, kun niiden pitäisi tankata ennen rasittavalle muuttomatkalle lähtöä.



Lintumiehet valvomaan?



Olli Tenovuolla on hihassaan kortti, jolla rikollinen metsästys saataisiin ainakin nykyistä paremmin kuriin.



Käytäntö on esimerkiksi Pyhämaalla osoittanut, että metsästäjät eivät valvo toisiaan. Ihmiset kyllä tietävät, ketkä paikkakuntalaiset rikkomuksia tekevät, mutta niihin ei eri syistä puututa. Tilanne on sama joka puolella Suomea.



- Minusta lintuharrastajista voitaisiin kouluttaa riistanvalvojia. Heille pitäisi tutkinnon suoritettuaan antaa myös valtuudet puuttua havaitsemiinsa rikkomuksiin. Ornitologit olisivat mainio valvonnan resurssi. Hehän liikkuvat samoilla paikoilla metsästäjien kanssa, toteaa Tenovuo.



YLE Turku / Markku Salo



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal