Bookmark and Share
 
   
 

Jurmon alkukevät 2003



Seuraavassa on koottuna muistikuvia Jurmon lintuasemalta maalis-huhtikuulta 2003.



18.3.



Aamuherätys Turussa oli puoli kuusi, jotta ehtisin ensin Pärnäisten satamaan menevään bussiin ja sitten sieltä Jurmoon liikennöivään m/s Kökariin. Tavallisuudesta poiketen laivan kannella ei tällä kertaa tarvinnut lintuja odotella, sillä meri oli umpijäässä lähes Utöön saakka. Säässä ei sinänsä olisi ollut valittamista, aurinko paistoi kirkkaasti sinitaivaalta. Utössä oli kuitenkin hieman avovettä ja siellä näkyi mm.pari uiveloa. Jurmoon saavuttaessa avovedestä ei ollut enää tietoakaan ja Kökar jätti matkustajat sataman sijasta jäälle noin 300 metriä kylän pohjoispuolelle. Tuntui aluksi hieman hurjalta poistua aluksesta suoraan jäälle, mutta systeemi toimi lopulta oikein hyvin.



Sain raahattua tavarani asemalle ja kotiuduttua, mutta siinäpä ne päivän suurimmat aktiviteetit sitten melkein olivatkin. Lintutarjonta vaikutti hiljaiselta, yksi uuttukyyhky lenteli kylällä iltapäivän auringossa. Meri on siis täysin jäässä, eli vesilintuja ei ole, ja vaikka maa on lähes lumeton, ei varpuslintujakaan juurikaan vielä ole. Mutta eiköhän niitä molempia kohta tule !



19.3.



Jurmon lintuasemalla on neljä päivärutiinia, joihin havainnoijien päivä usein myös kokonaan kuluu. Ensinnäkin on seurattava lintujen muuttoa kolme tuntia auringonnoususta alkaen. Tänään seurasin itse keittiön pöydän äärestä ensin pimeän muuttumista aamuhämäräksi ja auringon noustessa raahustin saaren korkeimmalle kohdalle ensimmäisiksi aamutunneiksi. Aamu oli kuitenkin hiljainen eikä muuttolintuja oikein ollut liikkeellä. Saaren länsipäässä näyttäisi olevan railoja ja sulaa vettä, mutta sinne ei oikein näe mistään – onneksi pari ristisorsaa älysi nousta sieltä lentoon ja tulla hieman lähemmäksi ihasteltavaksi.



Aamuhavainnoinnin lisäksi tulee kiertää saaren itä- ja länsipäissä olevat vakioidut reitit saaressa lymyävien lintujen määrien laskemiseksi. Kiersin nämä reitit tänään iltapäivällä ja illalla. Päivän paras havainto oli länsiriutan kärjestä löytyneet kaksi tunturikiurua. Muista havaituista lajeista mainittakoon tylli ja sepelkyyhky. Viimeisenä illalla on vielä ohjelmassa päivän neljäs jokapäiväinen ohjelmanumero: päivän aikana tehdyt havainnot tulee koota yhteen ja merkitä havaintolomakkeelle. Yksinään havainnoidessa lomakkeen täyttäminen ei yleensä vie kauaa varsinkaan tähän aikaan vuodesta, mutta aseman ollessa täynnä miehittäjiä aikaa kuluu yleensä runsaammin.



20.3.



Aamu meni löysäilyksi – vajaan kymmenen asteen pakkanen ja 15 m/s pohjoisesta puhaltanut tuuli saivat minut luopumaan aamun muutonseurantavakiosta. Tuuli teki muutenkin retkeilystä aavistuksen haastavaa, vaikka lämpötila nousikin mukavasti iltapäivän auringossa. Asemalle saapui kaksi muutakin miehittäjää sekä kuutio polttopuita. Lähipäivien säätilaa kuunneltiin Merisääennusteista korvat höröllä, kovin keväiseltä ei kuitenkan vielä kuulosta.



21.3.



Tänäkin aamuna oli kymmenkunta astetta pakkasta, mutta nyt oli tyyntä. Pakkasesta huolimatta haahkoilla alkoi olla jo kiire pesimispaikoilleen, niitä muutti lähes tuhat. Lisäksi lajilleen määrittämättömiä vesilintuja - joista selkeä valtaosa epäilemättä oli haahkoja - muutti vajaat 5000, eli kyse oli hyvästä vesilintupäivästä. Muista päivän mittaan havaituista lajeista mainittakoon kevään ensimmäinen niittykirvinen ja niinikään ensimmäiset kaksi kanadanhanhea. Illalla asemalle tuli vielä kaksi miehittäjää lisää.



22.3.



Sää oli jo hieman keväisempi. Kevään ensimmäinen harmaahaikara saapui saareen, Jurmossa suhteellisen vähälukuisia kanadanhanhia näkyi yhteensä seitsemän, vesilintuja (lähinnä haahkoja) muutti noin tuhat ja talitinttejäkin tuntui olevan liikkeellä kymmenittäin. Aurinko on paistanut täällä ollessani lähes päivästä toiseen, mikä voi kuulostaa mukavalta retkisäältä, mutta se on myös johtanut naaman palamiseen. Lintujen narraaminen rengastettavaksi aseman lintulaudalta ei oikein ottanut onnistuakseen. Illalla saunottiin.



23.3.



Lounaistuulet ja lämpöasteet sulattivat jäät saaren etelärannoilta ja toivat uusia muuttolintuja. Vesilintuja ilmestyi selvästi lisää: muun muassa telkkiä oli yhteensä 440 saarta ympäröivillä vesillä. Muista vesilinnuista haapanoita oli jo 33, uiveloita viisi sekä yksittäinen jouhisorsa- ja tukkakoskelokoiras. Jäät eivät kuitenkaan ole vielä sulaneet sataman ympäristöstä ja m/s Kökar liikennöi edelleen saaren pohjoispuolelta. Sepelkyyhkyjä muutti päivän mittaan yhteensä 105, pulmusia laskeskeltiin 116 ja talitiaisiakin oli liikkeellä 75 linnun verran. Keväälle uusia saapujia olivat monien vesilintujen ohella sinisuohaukka, naurulokki, mustavaris, kulorastas ja hemppo. Aseman miesvahvuus supistui kahteen.



24.3.



Mukavaa, aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä ja sen seurauksena paljon lintuja. Jäät hupenevat edelleen ja vesilintujen määrät lisääntyvät: telkkien määrä kasvanut 570:een, alleja oli 250, kyhmyjoutsenia 210 ja merihanhia 36. Uusina muuttolintuina saareen saapuivat silkkiuikku, meriharakka ja pajusirkku. Varpuslintupuolelta mainittakoon yhdeksän kangaskiurua ja 77m + 53p talitiaista – talitiaisista tulkittiin muuttaviksi vähintään saaren männiköstä lepikkoon tai päinvastoin lentäneet, mutta se jäi hieman epäselväksi miten paljon niitä yhteensä todella oli ja miten kauas ne olivat menossa. Mutta niinhän se jää usein aika monen muunkin lajin kohdalla.



25.3.



Mainio kevätsää jatkuu ja lintuja saapuu koko ajan lisää. Keväälle uusina lajeina näimme aamuvakiolla luotokirvisen ja taivaanvuohen, saaren länsipäässä kolme tavia ja pilkkasiiven sekä itäpäässä punasotkan, joka on saarella yllättävän harvalukuinen. Telkkäarmada oli pysynyt eiliseen verrattuna ennallaan, mutta haahkojen määrä on kasvussa, nyt 1950 paikallista. Ollessani päivän päätteeksi palaamassa saaren itäpäästä asemalle pääsin vielä hienossa iltavalaistuksessa seuraamaan ketun ja merikotkan välistä kiistaa jostain raadosta saaren koillispuolen luodolla. Kettu sähisi ja kotka levitteli siipiään yrittäen näyttää normaaliakin suuremmalta. Voittajaksi lienevät lopulta selvinneet yleisönä olleet varikset, sillä kettu tuntui kunnioittavan kotkan nokkaa ja kotka taas ketun hampaita ja tulos vaikutti tasapeliltä.



26.3.



Lounaasta tuulee...mutta keli oli tällä kertaa kolea ja päivä muutenkin hieman tukkoinen. Ravasin koko päivän ympäri saarta ja saaliista mainittakoon parhaimpina 660p telkkää, 1533m+870p haahkaa, kymmenen uiveloa, tunturikiurut olivat edelleen paikalla länsiriutan päässä ja kevään ensimmäinen rautiainen muutti. Lintulaudalla olisi taas rengastettavaa kun rengastajat poistuivat Turkuun.



27.3.



Ja lounaasta puhaltaa edelleen, siihen nähden lintuja ei kuitenkaan liiku erityisen paljon. Aamuvakiolla muutti kevään ensimmäinen punakylkirastas, lintulaudan alla kähmyili kolmen kangaskiurun parvi, länsireitiltä löytyi kolmen luotokirvisen porukka ja muutama kulorastas lenteli ympäriinsä. Jäät ovat siinä määrin sulaneet, että yhteysalus Kökar liikennöi nyt satamaan, mutta se ei kuitenkaan tuonut tullessaan odottamiani lisämiehittäjiä. Toissapäiväinen ketun ja kotkan taistelupari näyttäytyi jälleen, saaliinjaosta ei ilmeisesti edelleenkään ole päästy yhteisymmärrykseen.



28.3.



Leppoisa, tyyni ja aurinkoinen lintupäivä, jonka lajimäärä kohosi korkeammaksi kun kertaakaan aikaisemmin oleskeluni aikana. 65 lajin kokonaissummaan sisältyi nippu hartaasti odotettuja muuttolintuja: punarinta, peukaloinen, järripeippo, riskilä ja lehtokurppa. Länsipäästä löytyi myös kaksi paikallista pikkujoutsenta ja tunturikiurutkin olivat edelleen paikalla. Kevään etenemisestä huolimatta saaren pohjoisranta on edelleen jäiden puristuksessa. Illalla asema tulikin sitten täyteen viikonloppuretkeilijöitä.



29.3.



Aamuvakiolla oli kerrankin porukkaa...Parhaiksi havainnoiksi jäivät muuttava pikkujoutsen ja kevään ensimmäinen laulurastas. Päivemmällä oli pakko purkaa viikon varrella kertyneitä univelkoja muiden kierrellessä saaressa – ja niinpä minulta jäi länsipäässä nähty jalohaikara näkemättä ! Päivän päätteeksi raahauduin vielä saaren länsipäähän jääkasojen päälle valokuvaamaan niitä ja niiden ohi viuhtovia vesilintuja ilta-auringossa. Bonuksena näin vielä neljän kurjen parven.



Vaikka keväinen saaristoretkeily saattaakin siis kuulostaa hienolta, päivät asemalla venyvät väistämättä pitkiksi, varsinkin kun on itsekseen miehittämässä. Valoisa aika kuluu varsin tarkkaan ulkona, kävelykilometrejä kertyy helposti 15-20 joka päivä ja illalla on vielä hoidettava paperityöt. Kun säätkin ovat vielä olleet ”liiankin” hyviä, ei sadepäivienkään muodossa ole ollut lepopäiviä.



30.3.



Aamusella oli utuista, aamuvakion saaliina oli tällä kertaa kevään ensimmäinen kapustarinta ja nokkavarpunen. Jälleen oli hyvä lintupäivä, jonka mittaan näkyi kaikenlaista: parhaista havainnoista mainittakoon tavi 45p, haapana 86p+4m, uivelo 36p, keväälle uutena lajina kaksi valkoposkihanhea, meriharakka 21p ja varpuslinnuista seitsemän luotokirvistä. Kala- ja naurulokkeja oli liikkeellä selvästi aikaisempaa enemmän ja kun olin iltapäivällä saaren itäpäässä kalliolla, muutti alle 50 metrin päästä hienosti myötävalossa pikkukajava naurulokkiparvessa ! Asema tyhjeni taas viikonloppuvieraista.



31.3.



Säätyyppi vaihtui täysin eilisestä ja kevään eteneminen pysähtyi kuin seinään: koko päivän pohjoistuulta reippaat 20 metriä sekunnissa. Pihamaan lintuja tuli tarkkailtua keittiön ikkunan lävitse. Lintulaudalle ja sen lähiympäristöön pakkaantuikin päivän mittaan 120 peippoa sekä kolme rautiaista, kaksi järripeippoa ja kolme hemppoa takatalvea pakoon. Siivekkäiden lisäksi lintulaudalla on viime viikkoina vieraillut myös eläinkunnan edustajia: peippoja vaanivia kissoja, auringonkukansiemeniä etsiviä kaneja ja vuohikin on jonkun kerran käynyt etsimässä apetta lintulaudan alta.



1.4.



Aprillipäivä, aika hiljaista, ei juurikaan aihetta aprillipiloihin. Aamulla muutti 2100 haahkaa kohti pohjoisempia maisemia, mutta sen kummempaa ei sitten juuri tapahtunutkaan. Lintulaudalla riitti edelleen vilskettä, ennenkaikkea peippo(lintu)ja, ja asemalle tuli kaksi lisämiehittäjää. Meikäläisen ruokavarannot alkavat olla lopussa, joten kohta tarvinnee järjestää muonatäydennyksiä. Naama on paahtunut ihan kunnolla, tätä vauhtia ei kyllä tarvitse vappuna erillistä vappunaamaria.



2.4.



Tuuli oli kääntynyt takaisin lounaan puolelle, mutta oli hieman liiankin kovaa ja päivä oli muutenkin kalsea. Päivän paras havainto oli saaren itäpäästä löytynyt paikallinen harmaasorsapari seuranaan neljä jouhisorsaa. Kevään etenemistä kuvasi se, että koleasta kelistä huolimatta kalalokkeja ja rastaita oli liikkeellä aikaisempaa enemmän. Yksittäinen harmaahaikarakin vaappui saareen.



3.4.



Aamuvarhaisesta alkaen satoi lunta ja räntää vaakatasossa...Nukuin hyvällä omallatunnolla pitkään ja nousin vällyjen välistä vasta puoliltapäivin, kun sade tuntui laantuvan. Lintulaudalla viihtyi nokkavarpunen muiden koppanokkien seurassa. Sateen loputtua lähdin saaren länsipäähän, sää oli edelleen tuulinen ja viileä. Sorgenilla löysin hangesta kummia linnunjälkiä, joita epäilin luhtakanan jäljiksi, ja pian sen jälkeen onnistuin lyhyesti näkemään linnun, joka kahlasi mahaansa myöten lumessa. Länsiniemeen paarustettuani rantaviivaa kaivelemasta löytyi puolestaan kaksi merisirriä, jotka tulivat lopulta pyörimään aivan jalkoihin ja niitä saattoi kuvata 50mm objektiivillakin. Kuvatessani sirrejä huomasin sivusilmällä kolmen pitkänomaisen, mustavalkoisen linnunkuvatuksen lennähtävän niemen toisella puolella. Ryntäsin lähemmäksi ja riemulla ei ollut rajaa, kun parvi löytyi heti putkeen – AVOSETTEJÄ! Totaalisen väärässä säässä linnut pyörivät hetken saaren länsipäässä ja katosivat sitten. Eipä enää aamun surkea sää harmittanut !



4.-7.4.



Tauko havainnoinnissa, ruokatäydennyksiä yms. mantereella. Paluumatkalla 4.4. tehdyistä havainnoista mainittakoon lähempänä Pärnäsiä laivalta nähty mäyrä, joka seuraili jäänreunaa laivaväylällä. Eläin hyppäsi hetkeksi jopa uimasilleen sulaan päästäkseen haluamaansa suuntaan, mutta tajusi nousta pian takaisin jäälle kylmästä kylvystä. Tauon aikana Saaristomerellä oli takatalvimyrskyä, kovimmat tuulet luokkaa 30m/s.



8.4.



Paluu asemalle vanhaan tapaan Turun kautta bussilla ja Kökarilla, neljä muutakin havainnoitsijaa tuli samalla laivalla. Lintujen määrä oli aikaisempaan verrattuna kaikin tavoin vaatimaton, mutta se ei ole ihmekään viikonlopun takatalven ja myrskyn jäljiltä.



9.4.



Sää jatkui tympeän viileänä ja linnut olivat kiven alla. Meininki on todella toisenlainen kuin maaliskuun puolella, jolloin oli aurinkoista ja lämpimämpää. Toisaalta nyt ehtii välillä nukkumaankin, mikä on ihan hyvä juttu vaihteeksi. Päivän paras havainto taisi olla meressä kellunut ruokki, jota päästiin katselemaan kerrankin hyvin.



10.4.



Samanlaista säätilaa, aamuvakiokin lopetettiin ennen aikojaan kun alkoi pyryttää lunta ja näkyvyys tippui melkein nollaan. Saaressa kierreltiin silti myöhemmin päivällä sateen loputtua ja illalla saunottiin. Ampuhaukasta tuli vihdoinkin reissunpinna, missä lie piilotellut tähän asti.



11.4.



Räntä- ja lumisadetta aamusta alkaen aina yhteen asti. Saan seljettyä iltapäivällä kiertelin saaressa ilman ihmeempiä havaintoja. Kevään ensimmäinen selkälokki näyttäytyi kuitenkin aamulla sateesta huolimatta. Aamulla miehittäjien määrä laski neljällä, mutta toisaalta illalla tuli kuusi viikonloppuvierailijaa, eli sikäli päästiin plussalle.



12.4.



Vettä, räntää tai lunta satoi käytännöllisesti katsoen koko päivän. Siitä huolimatta asemarutiinit vietiin läpi, suolle raivattiin uusia verkkolinjoja ja lintulaudalta rengastettiin rautiaisia. Tulokset eivät kuitenkaan haimaa huimanneet. Esimerkiksi punarintoja on saaressa vasta muutamia, vaikka kohta on jo huhtikuun puoliväli.



13.4.



Hyvät uutiset: ei enää sadetta. Huonot uutiset: tiheää sumua aamusta alkaen kello neljään asti...Mutta heti sumun väistyessä alkoi tapahtua. Sumupilvien välistä ilmestyi yhtäkkiä useita isoja sepelkyyhkyparvia, jotka kiertelivät pitkin saarta ja laskeutuivat lopulta puiden latvuksiin lepäilemään. Yhteensä lintuja oli arviolta kuutisensataa. Toinen selvästi yleistynyt laji oli meriharakka, joita muutti iltapäivän mittaan melkein 80. Kevään ensimmäinen metsähanhi, isokuovi ja metsäviklo näyttäytyivät myös. Kokonaisuutena hieno päivä sumusta huolimatta.



14.4.



Lähtöpäivä ja hieno, aurinkoinen aamu. Kuten arvata saattoi, sää alkoi paranemaan juuri kun saarelta piti poistua. Jatkoin seuraavaksi Ahvenanmaalle, mikä onkin sitten jo toinen tarina.



 
 

Galleriat

 

Harri Hölttä


 
 

© 2011 Harri Hölttä | Toteutus Suomimedia Oy | Virtalähteenä Drupal