Linnut



Aloitin lintuharrastuksen kymmenvuotiaana, ensimmäiset muistiinpanot muuttolinnuista ovat keväältä 1985. Muita harrastajia ei samoilla seuduilla juurikaan ollut, mutta onneksi pääsin mukaan kaikenkarvaisille kevätretkille jo vaahtosammuttimen kokoisena (mm. Virolahti 1986, Liminganlahti ja Jurmo 1987, Utö 1988 yms.).



Valtaosa linturetkistäni on aina ollut koti- tai lähikuntiin suuntautuneita lähialueretkiä, johtuen pitkälti siitä että ajokorttia ei ole koskaan tullut hankittua. Harvat ulkomaan linturetket ovat suuntautuneet ennenkaikkea Eestiin. Staijaaminen eli lintujen muuton seuranta on myös meikäläisen mieleen. Valokuvatessa linnuista ei sen sijaan ole tullut minulle suosikkiryhmää, vaan olen kuvannut luontoa laajemmin (kts. kuvia).



Pidän silkkihaikaran tai avosetin kaltaisista näyttävistä ja helposti tunnettavista lajeista, jotka määrittääkseen ei tarvitse päästä näkemään ulkohöydyn kovertumia tai vastaavia tarpeettomia pikku yksityiskohtia. Lempilintujani ovat kuikka ja kalalokki, joiden samanaikainen metakka sumuisella järvellä on hieno elämys.



Pidän myös erilaisista pinnakisoista, vaikken niissä koskaan voitakaan, sekä lintuasemaelämästä, koska siellä pääsee hyvin eroon normaaleista arkirutiineista. Kuusamon lintumaratonilla olen ollut mukana kolmena vuonna varsinaisena maratoonarina, eli olemme olleet liikkeellä jalan. Kahteen otteeseen minulla on myös ollut mahdollisuus viipyä pitempään lintuasemilla. Muistikuvia Jurmosta keväältä 2003 voi lukea alempaa näiltä sivuilta ja Lågskärilta huhtikuulta 2008 osoitteesta http://www.ikkunasuomenluontoon.fi/blog/2065



Asovanmeren valloitus

Seuraava Ukrainaan suuntautuneesta lintureissusta kertova juttu julkaistiin Hesarissa syyskuussa 2002. Juttu löytyy (ainakin nyt huhtikuussa 2012) myös seuraavasta nettilinkistä, mutta Juha Metson mainioita kuvia siinä ei valitettavasti ole mukana.


http://autot.oikotie.fi/uutinen/lintusafarilla-krimill%C3%A4-oranssi-pik...


Omilla sivuillani on yksi kuva kyseiseltä reissulta:


http://www.harriholtta.fi/node/91


Ja tässä siis varsinainen juttu:


Lintusafarilla Krimillä Oranssi pikkubussi vei Sivašin jättiläismatalikon parhaille neitokurki-ja viklopaikoille
Julkaistu 21.09.2002


Matti Huuskonen


Juha Metso, kuvat.


Kuljettaja Slava Dekov , 34, kääntää oranssin pikkubussin etelään kohti Krimin niemimaata. Borispolin lentokenttä ja Kiovan esikaupungit jäävät taakse, edessä on tuhat kilometriä Keski- ja Etelä-Ukrainaa.


Bussin kojetaulussa matkaa suojaavat Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi sekä Pyhä Nikolaus, joulupukki. Peilistä roikkuu karvanoppien ortodoksinen vastine, kultainen ikonipallo.


Kuuden hengen ryhmän tähtäimessä ovat Sivašin jättiläismatalikon linnut. Mustanmeren ja Asovanmeren väliin jää liki Itä-Uudenmaan kokoinen alue alle kahden metrin vettä. Matalikkoa ympäröivät arot ja pellot: kahlaajia, haukkoja ja taskuja sekä sokerina pohjalla harvinaisia, taantuvia neitokurkikantoja.


Retken oppaat eläintieteen tohtori Vladimir Makarytš Popenko , 53, ja ympäristönsuojelun tohtori Juri Andrjušenko , 40, tarjoavat alkumatkan suolakkeeksi kuivattuja lahnanparkkeja.


"Pohjois-Karjala-projekti suosittelee", matkan ainoa varsinainen lintuturisti, Suomen Birdlifen metsäasiantuntija Harri Hölttä , 26, nyhtää kalaa suuhunsa. Hänellä on yllään pohjoissavolaisen Raasion lintuaseman T-paita sekä shortsit.


Lahnan kyytipojaksi on olutta sekä Melitopolskaja-kivennäisvettä. Tohtorit työskentelevät eteläukrainalaisessa Melitopolin kaupungissa Asovan-Mustanmeren lintuasemalla, ja Dekov ajaa kaupungissa taksia oranssilla Mersullaan.


Huonosti nukuttu yö valkenee maanantaiaamuksi Hersonin maakunnassa syvällä Etelä-Ukrainassa. Sivašin rannoille on enää muutamia kymmeniä kilometrejä, ja jättimatalikon seliltä alkaa Krimin niemimaa.


"Iibis", Andrjušenko tähyilee ikkunasta.


"Kohtalainen läjä", Hölttä virkistyy. Oppaiden alkumatkasta jakamaan Ukrainan linnut -listaan piirtyy merkintä.


Tie kapenee tuskin erottuviksi renkaanjäljiksi. Andrjušenko lähtee tiedustelijaksi auton edelle. Pensaasta pyrähtää harjalintu, ja taivaalla kaartelee kaksi jalohaukkaa.


"Kas, vettä", Hölttä alkaa sitoa maastokengän nauhoja. Penkin alta pilkistää edellisiltaisen lahnan puoliksi kaluttu pyrstö.


Auto pysähtyy Agaimanski -nimisen lammen rantaan: harmaa-, jalo-, kaulus- ja kapustahaikaroita sekä "tympäiseviä pieniä tiiroja", joista Höltänkin on vaikea saada tolkkua. Ruohikossa tiksuttaa timali.


Popenko ja Andrjušenko kattavat lammen rantaan aamupalan: kahvia, teetä, kurkkuja, tomaatteja, leipää, makkaraa, kananmunia ja suolaihraa. Lasipurkista leivälle levitetään Popenkon Ljudmila -vaimon valmistamaa vahvasti pippuroitua munakoisokaviaaria.


Ruuan jälkeen Dekov käy autoon pitkäkseen. Hän on ajanut runsaan vuorokauden kahden tunnin unilla: ensin Melitopolista Kiovaan ja sieltä takaisin etelään. Matkaa on takana jo noin 2000 kilometriä.


Valokuvaaja Juha Metso , 37, ryhtyy yrittämään kameran linssiin kenttäkerttusta. Andrjušenko tähyilee kaukoputkeen, ja Popenko kirjaa havainnot punakantiseen vihkoon.


Lammelta matka jatkuu kohti Leninin perintö -osuuskuntaa: aavikkohaukka, Sivašin lahtien suolasta valkeat rannat sekä Pohjois-Krimin kanava, joka tuo kuivien maiden riisipelloille vettä Ukrainan valtavirrasta Dnepristä.


Hieman ennen osuuskunnan keskuskylää Zavet Leninskiä matka pysähtyy lehmälaumaan. Ruskeilla, mustilla ja mustankirjavilla lehmillä on pienehköt utareet, eivätkä eläimet tarvitse liivejä toisin kuin suomalaiset kanssasisarensa.


Valokuvaaja palaa sisälle autoon. Reitti näkyy ja tuoksuu: ovelta peräpenkille johtavat paksut ruskeat sandaalinjäljet. Ne saavat jäädä kuivumaan itsekseen lattiaan.


Zavet Leninskissä auto nyökkii hiekkateitä venäjänsiniselle takorautaportille. Sen takana aukeaa Mykola ja Tatjana Arsijevitšin puutarha, josta kerätään eväskoriin viinirypäleitä, luumuja, kurkkuja ja tomaatteja. Portin pielestä Popenko poimii näytiksi kovan vihreän pallon. Hedelmälihan alta paljastuu saksanpähkinä.


Lounas nautitaan opettaja Anna Šerematovan luona. Dekov mutustelee voileipien, salaatin, borssin ja spagetin kyytipojaksi punaista chiliä. Väkevä mauste puristaa nenänpielestä hikeä. Kerrostalon avoimesta ikkunasta kuuluu kaakatusta ja ammuntaa.


Illan oluet ostetaan Rjumšinon kylästä. Metso bongaa syyriantikan ja Hölttä kylän jälkeen kolme paksujalkaa. Kaukoputki osoittaa paksujalkojen haksahtaneen suuressa taivaallisessa jaossa väärään jonoon: päätä on ammennettu lusikalla, keltaista silmää kauhalla.


Tie yöpaikalle Naimanin niemeen kulkee Andrei ja Maripat Jaremtšukin pihan läpi. Ruskeaksi paahtunut alaston pikku Timur , 2, ihmettelee vieraita äitinsä sylistä, ja siat Maška ja Vaska syövät ruohoa karva täynnä kärpäsiä. Maripat-emäntä tuo sisältä leivän ja saa vastalahjaksi paketin Fazerin lakritsipötköjä.


"Sairaasti tatteja tuolla merellä", Hölttä huomaa Naimanin niemellä jo autosta. Outo sienihavainto osoittautuu ristisorsiksi, Tadorna tadorna . Latina ja sen johdannaiset ovat lintutieteilijöiden ja -harrastajien lingua franca, yhteinen kieli.


Auto pysähtyy kymmenmetrisen savitöyrään reunalle. Ovi avautuu, ja välittömästi on selvää, mistä Sivaš - Haiseva meri - on saanut nimensä. Nenässä huuruavat terveyskylpylöiden väkevät kananmunahoidot.


Töyräältä näkee Kiinaan, Kitain saarelle. Riisuudun alasti, kierrän rantaan ja lähden kävelemään kohti 3-4 kilometrin päässä odottavaa saarta. Nilkka painuu vihreän limapohjan läpi mustaan simpukankuorista karkeaan mutaan. Vesi pöllyää, vaan ei syvene.


Puolimatkassa Kiinaan annan periksi ja käännyn takaisin. Vettä on minua puolimatkaan.


Tiistaina retkikunta suuntaan Sivašin hallintokaupunkiin, noin 30000 asukkaan Džankoihin. Pitää varata junaliput paluumatkaa varten sekä ostaa syntymäpäivälahja Mykola Arsijevitšille, oppaiden ystävälle, jonka puutarhasta maanantaina haettiin vihanneksia.


Auto jää torin varteen: disko, Leninin muistomerkki sekä Ladan katolla lehmän sorkat. Nivelpallot kiiltävät kosteanvalkeina. Niistä näkee, että konepellin paistit ja kyljenkimpaleet ovat takuutuoreita.


Illalla Dekov viipaloi paistinpannuun saloa , suolattua ihraa. Ukrainan kansallisruoka kuuluu perusosana Popenkon ja Andrjušenkon henkilökohtaiseen kansallisruokaan, erinomaiseen sipuli-tomaattimunakkaaseen.


"Vitt-vi-vitt", viiriäinen - venäjäksi ja ukrainaksi perepel - tapailee ruohikossa u-kirjainta.


"Sulkekaa silmät", Popenko käskee kuuntelemaan ja nappaa pöydältä viimeisen läskinpalan.


Ruuan jälkeen arolla liehuu valkea lippu. Andrjušenko kykkii muutaman kymmenen metrin päässä painaumassa ja heiluttaa vessapaperia tummenevassa illalla.


Vilkaisen olan yli orgioihin. Villapaidan selkä kuhisee pieniä kärpäsiä kuin festarikansaa. Joka toinen on kiivennyt joka toisen selkään, ja ulokkeet heiluvat ankarasti. Solisti surisee jossakin niskan suunnassa.


Aamulla tuulihaukka saalistaa liki telttoja: tummat siivenkärjet, vaalea vatsa, pitkä pyrstö, lekuttaa ja liitää. Syöksyy kohti maata vartaloaan jäykästi käännellen, mutta kaartaa viime hetkessä takaisin.


"Sillä on lämpökamerasilmä", Metso tietää.


Dekov käynnistää auton. Edestä ja sivuilta pyrähtelee lentoon arokiuruja, ja tienvarren pensaissa istuu sininärhiä. Ollaan matkalla Bolšoi Blinille, Suurelle Lettujärvelle, jonka rantapelloilta Andrjušenko ja Popenko ovat laskeneet satapäin neitokurkia.


Perillä on kuitenkin pelkkiä tatteja, Tadorna tadorna . Ristisorsat pölähtävät ilmaan mustavalkeana pallona ja lentävät 2-3 kilometrin päähän.


"Virgo!" Andrjušenko osoittaa äkkiä taivaalle.


Järven yli lentää kolme neitokurkea, Anthropoides virgo . Ne näyttävät laskeutuvan järven toiselle puolen.


Lähdetään kiertämään Bliniä.


"O pole pole", Popenko siteeraa rantapellon reunassa Puškinin runoelmaa Ruslan ja Ljudmila. Pientareella päivystää harmaahaikara, ja kynnökseltä kiikari poimii vanhan urosmusikan, talonpojan.


"Kriiu-kriiu", tuuli kantaa korviin neitojen korkean veisun.


"Kriiu-kriiu", mutta mitään ei näy.


Torstaina teltat nousevat ainoan kerran koko matkalla kaltaistensa kylkeen. Andrjušenkon ja Popenkon työtoverit Melitopolista ovat pystyttäneet Soljonoje Ozeron - Suolajärven - kylän rantaan kahden viikon ajaksi rengastusaseman.


Aseman pienimmässä teltassa asuu lintuja.


Tutkija Vladimir Kinda työntää kätensä sisään ja poimii vuorotellen näytille kuovisirrin - lintumaailman sikanaudan -, isosirrin, lampiviklon ja pääskykahlaajan. Viklo änisee vaisusti "ää ää", mutta pääskykahlaaja iskee nokkansa empimättä Kindan sormeen.


Telttailijat jonottavat Dmitri Kivganovin loistutkimuksiin. Odessan yliopiston tutkija näyttää, miten kirppu kalastetaan siipiruotien välistä ottimen kärkeen. Joka linnussa elää 3-5 eri syöpäläislajia.


"Lennossa käy kova ilmavirta", Kivganov selittää. Syöpäläisten pitää täyttää tarkkaan oma elintilansa - esimerkiksi kahden siipi- tai untuvaruodin väliin jäävä rako -, etteivät putoa kyydistä.


Vesirajassa Tanja Kirikova kävelee gprs-paikannin kourassa. Sivašin rantaviiva vaihtaa paikkaa vuodesta toiseen, ja Kirikova tutkii, miten muutokset vaikuttavat kahlaajien ruokailutottumuksiin.


Ulompana selällä asettelevat lintuverkkoja yöksi pyyntiin aseman johtaja Iosif Tšernytško sekä hänen vaimonsa Raisa . Kahluumatkalla heidän luokseen salviat ja tataariviuhkot vaihtuvat suolayrteiksi, yrtit nilkankorkuiseksi vedeksi. Pohjaa kirjoo jalkapallokuvio, merkki siitä, että vesi on jossain vaiheessa kuivunut ja pinta repeillyt.


Tervehdimme kohteliaasti sameassa alle polvenkorkuisessa suolavedessä. Johtaja kertoo, mikä lintuja vetää Sivašiin. Pohja kuhisee hyttysentoukkia, ja totta, jo ensimmäisestä kourallisesta mutaa siilautuu kämmenelle kihisemään jotakin pientä ja punaista.


Mieleen nousevat ehtoollisen asetussanat: veri teidän edestänne vuodatettu. Sääski ylentää ihmisen, kohottaa luomakunnan kruunun taivaan linnuksi.


Lauantaina Andrjušenko ja Popenko paloittelevat ämpäriin kolme kiloa lihaa. Marinadi valmistuu tomaatin- ja sipulinlohkoista, suolasta, mustapippurista ja majoneesista. Pehmityksestä huolehtii puoli päivää takakontin rytkettä.


Mersun tähti osoittaa länteen kohti Krasnoperekopskin ja Armjanskin teollisuuskaupunkeja. Niiden lähivedet kuuluvat oppaiden mukaan Sivašin värikkäimpiin.


Tien varressa seisovat amerikkalaisen jalkapallon maalit, mutta pelissä on selvästi jotain periukrainalaista: yksinäinen mies työntää kovassa sivutuulessa itseään suurempaa traktorin sisäkumia. Touchdown ja kuusi pistettä.


Auton eteen ja sivulle ilmestyy valtavia pääsky- ja kottaraishyrriä. Metso ja Hölttä nousevat ulos kuvaamaan, ja auto pölähtää täyteen sääskiä. "Foto finlandese!" Dekov kiroaa ja alkaa raivokkaasti mäiskiä rätillä ympäriinsä.


Ulkona haisee lehmiltä: Kadyr ja Nariman Imersajev paimentavat niityllä Mustalaistanssijatarta ja noin 240tä muuta Tšaikinon kylän kaunotarta.


Perillä Krasnoperekopskin takavesillä alkaa Vantaa. Patoaltaat muuntelevat Tikkurilan värikartan punaista ja keltaista, ja Sivaš itse lainehtii violettina. Altaiden väliseen laaksoon on kuollut hevonen. Kallo on paljas, harja pelkkä peruukki ja nahan verhoamat kyljet kiveä.


Illalla maistuvat saslikki, perunat ja votka.


Sunnuntaiaamuna valokuvaaja Metso uhraa keksinmuruja lintujen jumalalle Tsendarille. Tapa on peräisin Suomenlahden ulkosaarilta, missä Metso on vuosia seurannut lintujen kevätmuuttoa Arcticaa.


"On tehty joskus sillivoileivätkin ja viety rantakiville."


Hölttä korostaa, että se ei sitten ole stendari, sytytin.


Tsendari vaihtaa murut retken viime neitoihin: "kriiuu" kuuluu ja siivet piiskaavat ilmaa, mutta lähelle eivät laske.


Ilta tuo Asovanmeren ja Arabatskaja strelkan 115 kilometriä pitkän niemimaan, joka lähes täydellisesti eristää Sivašin muusta merestä. Teltat nousevat Sivašin puoleiselle rannalle, ja aamu näyttää tuhansien ja taas tuhansien merimetsojen työmatkan: Sivašin saarilta Arabatskajan yli Asovanmerelle syömään ja yöksi taas takaisin.


Jäähyväispäivällinen nautitaan kahvila Tšaikassa, Lokissa. Borssia on vain kahdelle kuudesta, mutta se on normalno . Popenko johtaa viimeisen kerran lintukuoroaan: mo-ne-du-la, mo-ne-du-la (naakka, Corvus monedula ) sekä kohottaa maljan.


"Punatulkku!" Kippis kurjet ja neidot sekä lentävät perepelit.



Eesti Eesti Eesti, toukokuu 2005



Muistikuvia Eestistä 4.-24.5.2005



4.5.



Matkapäivä: ensin laivalla Helsingistä Tallinnaan, sieltä jatkoin bussilla Haapsaluun ja edelleen Haeskaan yöpymään. Haapsalussa meinasi käydä kehnosti heti aluksi, kun bussikuski ei huomannut meikäläistä ollessani vielä ottamassa jalustaa pois auton tavaraosastosta, ja lähti liikkeelle kesken kaiken. Onneksi sain kuitenkin pääni ja jalustani pois välistä... Retken alkuvaiheen tarkoituksena on Matsalun kiljuhanhien jäljittäminen paikalla jo pitempään viihtyneiden muiden havainnoijien kanssa. Ei varsinaista retkeilyä vielä tänään, joten päivän parhaaksi havainnoksi jäi Ristissä bussista käsin nähdyt kaksi nokkavarpusta.



5.5.



Aamun ensimmäinen ohjelmanumero Kirimäen hanhipeltojen tarkistus yhdessä Haurun Jukan kanssa. Paikalla oli noin 2000 hanhea, mikä oli kuulemma tavanomaista vähemmän. Seasta löytyi kuitenkin myös 2+1 punakaulahanhea sekä lyhytnokkahanhi, mikä olikin oikein kätevää. Varsinkin punakaula on aina sykähdyttävä näky yksittäinkin, saati kolmena kappaleena. Kirimäen jälkeen kävimme ihmettelemässä muun muassa Topun sataman sotkalauttoja (arviolta 5000p lapasotkan ollessa valtalaji) sekä Vonnun lampareella kuhertelevia mustakurkku-uikkuja ja liejukanoja.



Sitten ohjelmassa oli paluu Matsalunlahden rannalle Haeskaan, missä Jyrki oli päivystämässä lintutornilla. Pian tornille päästyämme meille näyttäytyi hienosti mustahaikara ja lahdella pitempään paikallisena ollut 14 kiljuhanhen parvi oli myös edelleen paikalla. Monia tavallisempia lajeja, kuten suokukkoja, vikloja, uiveloita ja pikkulokkeja oli mukavasti näytillä.



Illan päivystyskierros suuntautui Haapsalun suuntaan. Haapsalunlahdelta löytyi muun muassa 40 avosettiä ja hanhia oli paikallisina arviolta 10600. Ilta päätettiin vielä Haeskan tornille, mistä löytyi mm. tundrakurmitsa, kolme pikkutiiraa ja hanhiakin reilu kymppitonni. Ei siis lainkaan hullumpi aloituspäivä reissulle !



6.5.



Olin aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään Haeskan lintutornilla. Aika ei kuitenkaan käynyt lahden lintupaljoutta ihmetellessä pitkäksi. Hienoimpia havaintoja olivat edelläkin mainittu kiljuhanhiparvi, lahdelle epäonnistuneen saalistusiskun tehnyt muuttohaukka sekä yksittäin näyttäytyneet isosirri, karikukko ja tundrakurmitsa. Muista lajeista mainittakoon vielä kaksi avosettiä, neljä pikkutiiraa, kolme käenpiikaa sekä pelto- ja lapinsirkku. Samaa lajistoa näkyvillä vielä illalla tehdyllä käynnillä, mutta sen kauempana en sitten tänään retkellä käynytkään.



7.5.



Aamun hanhikierros vei tällä kertaa minut ja Jyrkin Puisen niemelle, missä nähtiin muun muassa merikihu, karikukko ja tilhi sekä matkalla piekana. Hanhia riitti edelleen, esimerkiksi Haeskasta arvioimme noin 6500 valkoposkihanhea. Sää oli tarpeettoman viileä ja jonkin sortin flunssakin tuntui vaivaavan, koipia kylmäsi ja fiilis oli sikäli hieman matalalla. Päivällä sään parannuttua näin vielä Haeskassa majapaikkamme lähellä niittysuohaukkakoiraan. Vierailu Matsalussa oli kuitenkin tältä erää ohi ja iltapäivällä siirryin Virtsun sataman lähellä olevaan Nehatun kylään, missä retkeilisin lähipäivät. Iltaretki kylän suurimmalle peltoaukealle tuotti mm. harmaapäätikan, pähkinänakkelin, kolme käenpiikaa, kangaskiurun sekä hieman hanhia ja vesilintuja.



8.5.



Aamun parhaaksi havainnoksi jäi läheisessä Nurmsin kylässä laulellut peltosirkku - laji on pesijänä Eestissä selvästi harvinaisempi kuin Suomessa. Illalla lähdin sitten toiveikkaasti valloittamaan läheistä Nehatun suota, joka on osa Nehatun - Puhdun - Laelatun suojelualuekokonaisuutta. Touhussa oli sikälikin seikkailun makua, että ennakkokäsitysten mukaan alue olisi vaikeakulkuista, vetistä rääseikköä, eikä mulla (tietenkään) ollut alueesta kovin tarkkaa karttaa. Moukan tuurilla osuin kuitenkin heti alkuun polulle, joka vei alueen halki kapeaa metsäkaistaletta pitkin. Suomalaisista soista alue poikkesi varsinkin laajojen ruovikoiden suhteen. Niissä oli ainakin kaksi niittysuohaukkareviiriä ja niiden koiraat näyttäytyivät useaan otteeseen. Muuta pesimälajistoa edustivat ruskosuohaukat, kurjet sekä pari merihanhea ja harmaasorsaa. Lampareilla pesi kalalokkeja, telkkiä ja taivaanvuohia. Kun mitään kunnollisia tähystyspaikkoja ei kuitenkaan ollut, alueen ruovikoiden ja lampareiden linnuista ei kuitenkaan voinut saada kuin kalpean aavistuksen. Vaikka ajatus suon yöllisistä huiteista ja sirkkalinnuista kiehtoi hieman mieltä, päätin illan lähestyessä koukata polulta takaisin majapaikalle päin, mikä ei ollutkaan ihan yksinkertaista suon upottaessa...



Paluumatkalla törmäsin vielä yhdessä tiheässä rantalepikossa villisikapoikueeseen! Yksi viiruselkäinen poikanen kävi jopa kääntymässä aivan silmieni edessä - oli muuten söpö kuin sika pienenä. Onneksi pesueen vanhemmat eivät olleet aggressiivisempaa sorttia, lepikko oli meinaan sen verran tiheää, että juosten ei olisi pakoon päässyt. Tunnelmaa piristi vielä lisää loppuvaiheessa suonreunametsässä näkemäni valkoselkätikka sekä tiksuttelevat nokkavarpuset. Suolta palattuani istuin iltaa nuotiolla ja kuuntelin luhtahuittia, joka oli jostain syystä parkkeerannut itsensä postimerkin kokoiseen kosteikkoon nuotion lähelle.



9.5.



En jaksanut nousta aamulla heti kukonlaulun aikaan...Pienen ihmettelyn jälkeen päätin lähteä jalan läheisen Hobesalun kylän lintulahtia koluamaan. Matkalla sinne oli ensin mukavia lehtimetsiä, joissa oli paikoin suuriakin tammia. Metsien linnustoon kuuluivat mm. tiltaltteja, sirittäjiä ja nokkavarpusia, joiden lisäksi pari pikkutikkaa, pyrstötinttiä ja pyytäkin näyttäytyi. Ollessani juuri astumassa Läänemaan maakunnasta Pärnumaalle Hanilan ja Varblan kuntien rajalla huomasin pellonreunassa mustavalkean siepon, jolla oli valkea kaulasepel! Toive sepelsieposta karisi kuitenkin nopeasti, sillä sepel ei ollutkaan yhtenäinen, vaan niskasta harmaansekainen, eivätkä muutkaan tuntomerkit viitanneet ihan lajipuhtaaseen sepelsieppoon. Kyse oli siis ilmeisesti kirjosiepon ja sepelsiepon risteymästä. Lintu saalisteli rauhallisesti metsänreunassa ja näin sen vielä iltapäivälläkin palatessani samaa reittiä takaisin.



Hobesalun ympäristössä oli sitten useita ruovikkoisia lintulahtia, joilta löytyi kaikenmoista lintuvesien lajistoa sorsineen ja lokkeineen. Lapasorsien suosima Kiissa laht toimi myös luhtakanan ja niittysuohaukan kotipesänä. Rastaskerttusia löytyi yhteensä viisi ja yksi ruokosirkkalintukin lauloi hetken Paatsalunlahden ruovikosta. Yksittäinen kattohaikara kierteli Hobesalun pelloilla, mutta laji ei juuri tällä kylällä pesi. Muutoinhan laji on kyllä suhteellisen näkyvä täkäläisessä maaseutumaisemassa. Palaillessani takaisin yhdestä talosta tuli vanhempi mies ihmettelemään kaukoputkeani ja kertoi samalla, että siniraag oli käynyt talon pihalla. Koska kyseisestä sininärhihavainnosta oli kuitenkin aikaa parikymmentä vuotta, en jäänyt odottelemaan lintua takaisin.



Illalla kävin vielä kääntymässä Nehatun peltoaukealla. Vanhan kolhoosirakennuksen katolta kantautui mustaleppälinnun rutina, pelloilla saalisteli niittysuohaukkakoiras ja lähimetsässä huuteli jälleen harmaapäätikka. Pari vesilintuparveakin oli muutolla kohti pohjoista, sotkia ja jouhisorsia lähinnä. Paras havainto oli kuitenkin peltoaukean yli lentänyt turkinkyyhky. Loppuiltaa istuin jälleen nuotiolla ja kuuntelin yötaivaalta kuuluvia mustalintuparvien vihellyksiä.



10.5.



Aamu alkoi sateen rummuttaessa kattoa.. Se ei tosin haitannut tippaakaan - olin pikemminkin vain tyytyväinen, että saatoin hyvällä omallatunnolla kääntää kylkeä makuupussissa. Sadekeliä kesti melkein puoleenpäivään ja sen loputtua suuntasin jalan Virtsun satamaan ja Puhtuun. Toiveissa oli nähdä vesilintumuuttoa, sillä Puhtu on keväisin yksi parhaista paikoista Eestissä siihen tarkoitukseen.



Päivä ei kuitenkaan tarjonnut vesilintumuuttoa, eikä oikein mitään muutakaan. Matkalta löytyi lähinnä metsien ja merenrannan peruslajistoa: lajeista mainittakoon viitatiainen, neljä uiveloa, 2-3 rastaskerttusta sekä pikkutiira. Virtsussa kävin tutustumassa myös satamaravintolan ruokalistaan. Raahautuminen Puhdunniemen kärkeen vesilintujen toivossa ei myöskään tuottanut tulosta: vesilintuja ei käytännössä muuttanut lainkaan. Parhaiksi havainnoiksi illalta jäivät siten kymmenkunta riuttatiiraa, kaksi mustapyrstökuiria sekä kolme tundrakurmitsaa. Paluumatka Nehatuun meni myöhään ja takaisin olin vasta pimeällä. Yksi heijastimeton pyöräilijä meinasi ajaa päin pimeässä, mutta onnistui onneksi väistämään meikäläistä viime hetkellä.



11.5.



Oli taas aika vaihtaa maisemaa: ohjelmassa oli siirtyminen Vormsin saarelle loppureissun ajaksi. Lintuja ei tullut paljoa nähtyä. Mainittakoon kuitenkin Vormsin lautalta Rohukylän ja Svibyn väliltä lasketut 6000 paikallista sotkaa (lähinnä lapasotkia) sekä Vormsilla alkuyöstä mekkaloinut helmipöllö, jolla taisi olla hieman kalenteri sekaisin. Vormsilla viivyin Auran ja Riston luona, kiitokset siitä!



12.5.



Päivä oli kirkas ja pohjoistuulinen ja jätin aamuretken väliin, kun tuntui ettei tässä säässä suurempia muuttoryntäyksiä olisi luvassa. Illaksi pyöräilin kuitenkin Saxbyn kylän rantaan, missä on vanha suuren ja mahtavan itänaapurin pystyttämä tiilirakennus. Sen katolta saattoi hyvin havainnoida Vormsin ja Hiidenmaan välisestä salmesta kulkevaa muuttoa, vaikka vastavalo näin iltaisin häiritseekin hieman havainnointia. Kolmen ja puolen tunnin tihrustus tuotti mm. 150 kuikkalintua, 21 härkälintua, nelisentuhatta vesilintua, kaksi pikkutiiraa sekä kolme merikihua.



13.5.



Sama kirkas, pohjoistuulinen säätyyppi jatkui ja keskityinkin lähialueretkeilyyn staijaamisen sijasta. Tulokset tosin olivat varsin maltillisia: yksi mustaleppälintu, ristisorsia, rytikerttusia, sinisuohaukka.



14.5.



Vietin aamupäivän Saxbyn bunkkerilla. Tuuli oli edelleen pohjoisen puolella, mutta kääntyi päivän mittaan vähitellen lännemmäksi. Kuikkalintuja muutti (jälleen) 150 ja tiiroja vajaa sata. Muista lajeista mainittakoon itään suunnannut naarasampuhaukka sekä Hiidenmaalle matkannut niitty-/arosuohaukka. Vesilintuja pyöri merellä jonkun verran, mutta mistään varsinaisesta muutosta ei voi puhua. Aamun selvästi paras havainto oli kuitenkin klo 9.20 koilliseen muuttanut vaalea leveäpyrstökihu.



Illalla kävin puolestaan saaren itärannalla Skäressä, mistä hallitsee Vormsin ja manner-Eestin välisen kapeikon. Muuttoa ei ollut nähtävillä, joten keskityin paikallisten lintujen ihmettelyyn. Lajisto oli kuitenkin varsin tavanomaista, mm. lapinsirrejä, mustavikloja, pikkujoutsenia ja ristisorsia.



15.5.



Kökötin kuin tatti koko päivän Saxbyn bunkkerilla. Tuuli oli kääntynyt länteen ja iltaan mennessä se kääntyi etelään, joten merellä oli hieman liikettäkin. Kuikkalintuja viuhoi pikku porukoissa salmesta koko päivän ja loppusummaksi tuli 794 muuttajaa. Lajilleen sain määritettyä 195 kuikkaa ja 125 kaakkuria. Vesilinnuista liikkeellä oli mustalintuja, joita summasin päivän mittaan noin 20 000. Muiden vesilintujen ja hanhien määrät jäivät sen sijaan vaatimattomiksi. Kuikkien ja mustalintujen lisäksi myös kihuja oli liikenteessä, niiden kokonaissummaksi tuli 22 merikihua ja 4 tarkemmin määrittämätöntä. Tiirapuolelta mainittakoon vielä neljä riuttatiiraa. Vaikka summat eivät erityisen korkeiksi nousseetkaan, aamulla oli hienoa katsella kauniisti myötävalossa ja usein aika läheltäkin viilettäviä muuttajia.



16.5.



Olin kahden edellispäivän pyöräretkien jäljiltä sen verran ryytynyt, että jätin tänään aamuretken väliin ja keskityin unipinnoihin. Iltapuolella sen sijaan suuntasin saaren pohjoisrannalle, Borrbyholmenin alueelle. Pesivien tyllien, punajalkaviklojen ja ristisorsien seassa piiperteli myös lapin- ja suosirrejä. Soidintavia pikkutiiroja näkyi kahden parin verran. Kuivan maan linnuista mainittakoon kaksi kangaskiurua. Saaren eteläosassa olevalta Prästvikiltä kantautui yöllä kaulushaikaran huutelua.



17.5.



Aamulla tuuli oli lounaassa ja suuntasin pyörällä Saxbyn bunkkerille...Matkalla kuuluivat kevään ensimmäiset satakielet ja punavarpunen. Bunkkerilla oli aluksi pilvistä, liiankin kovaa tuulta ja todella hiljaista, mutta puoli seitsemän jälkeen valkoposkihanhiparvia alkoi yhtäkkiä ilmaantua taivaanrantaan. Hanhien pääreitti tuntui kuitenkin kulkevan saaren eteläpuolelta, joten siirryin itärannalta Saxbystä etelärannalle Svibyn satamaan Riston ja Auran suosiollisella avustuksella. Satamarannasta hanhia olikin mukava laskeskella ja sääkin kirkastui. Päivän kohokohta oli klo 9.10 valkoposkihanhiparvessa muuttanut erinomaisen hieno lumihanhi! Lintu paistoi valkoposkiparvesta jo pitkän matkan päähän. Puoleenpäivään mennessä muutto sitten lopahti, mutta sitä ennen ehti muuttaa noin 12 700 hanhea, valtaosin valkoposkia.



Iltapuolella retkeilin vielä sekä saaren keskiosissa Fällernassa että Saxbyn suunnassa, missä kävin toteamassa iltamuuton olevan unettavan hiljaista. Lajeista mainittakoon kuitenkin pähkinähakki, pyrstötiainen, yhdeksän harmaasorsan parvi sekä Kjursgrunnen kanadanhanhi, joka yritti naamioitua 144:n valkoposkihanhen parveen siinä kuitenkaan onnistumatta.



18.5.



Panostin päivä- ja iltaretkeilyyn, aamuherätys ei taas ottanut onnistuakseen, kun eilinen kanadanhanhiretkeily venyi turhan myöhään. Vuorokausissa tuntuu muutenkin olevan liikaa valoisaa aikaa ja yöt olivat vastaavasti ihan liian lyhyitä..Suuntasin siis ensin saaren etelärannalle Rumponniemeen, jatkoin sieltä satamaan ja edelleen saaren kaakkoisnurkkaan, joka tunnetaan nimellä Obholmen. Keli oli kaunis ja aurinkoinen eikä iltapäivän aurinko vielä antanut paljonkaan vihiä illan tapahtumista. Niinpä olikin aikaa seurata pesää rakentavia hemppoja, ruovikossa jankuttanutta rytikerttusta ja muutamaa kiikareihin uinutta riutta- ja pikkutiiraa. Obholmenille saapuessani saatoin vain todeta ajoituksen olevan kunnossa, sillä hanhia oli jälleen liikkeellä. Niitä muutti puoli seitsemästä alkaen aina pimeäntuloon asti. Mukana seassa oli myös vesilintuja ja kihuja, mutta niille ei oikein riittänyt enää huomiota hanhien varastaessa pääroolin. Illan hanhisummaksi tuli noin 23 700 muuttajaa. Valtaosa oli nytkin valkoposkia, mutta sepelhanhiakin sain määritettyä 1 600 yksilön verran.



Illan hämärtyessä aloitin sitten pyörämatkan Obholmenista kohti Fällernaa. Vaikka matkaa oli kyläteitä pitkin jonkin verran, ehkä hieman liikaakin, oli tunnelma leppoisa. Oli suhteellisen lämmintä ja tyyntä, ja pimenevältä yötaivaalta kuului lähes tauotta allien ja mustalintujen parvien ääniä. Satakieliä oli äänessä kymmenkunta matkan varrella. Lehtopöllö tarkkaili mankelointiani tienvarren puusta ja hieman myöhemmin kehrääjä nousi lentoon lämpimältä tieltä. Yksi luhtakana, luhtahuitti ja kaulushaikarakin sattuivat reitille. Lähellä Fällernaa sain vielä kuunnella pellonreunametsässä keskenään kommunikoivaa lehtopöllöpoikuetta. Tämä olikin juuri tämän yöretken ansiosta toukokuun hienoin retkipäivä.



19.5.



Päätin jo eilen yöjuoksusta palattuani, että tänään on välipäivä kaikesta retkeilystä. Lyhyet yöunet ja pyörämatkat syövät nimittäin miestä aika tehokkaasti. Otinkin päivän rennosti enkä poistunut Fällernasta kauemmaksi koko aikana. Hieman tosin mieltä kaiversi koti-Suomesta tullut tieto, että hanhimuutto jatkuu..Mutta tämä ei toki tarkoittanut sitä, että päivä olisi ollut linnuton. Päinvastoin. Hieman ennen kello kahta huomasin näes kuistilla rötköttäessäni suurikokoisen linnun liukuvan kohti. Sain matalalla lentäneen linnun heti kiikareihin ja lajinmäärityskin oli aika helppoa - mustahaikara! Olimme kaikki kolme sopivasti paikalla linnun tehdessä ylilentonsa. Lintu jatkoi matkaansa tiukasti koilliseen, liekö mennyt Suomeen asti ? Ilmeisesti lepopäiviä kannattaisi pitää useamminkin..



20.5.



Aamulla matkalla Saxbyhyn kuului ensimmäinen kultarinta ja näkyi villisika pellolla. Sika oli ensin niin paikallaan, että luulin sitä vain isoksi kiveksi, mutta sitten se pinkaisi terhakkaaseen juoksuun minut huomattuaan. Saxbyssä vietetyn viisituntisen anti oli aika maltillinen. Kuikkalintuja liikkui vielä pyöreät 299, mutta muut lajit tuntuivat jo jäähdyttelevän. Iltapäivä meni sitten kauppareissulla ja kirjallisissa töissä, eikä sen kummempia haviksia kertynyt.



21.5.



Olin aamulla taas pönöttämässä Saxbyn bunkkerilla. Matkalla kuului jo viisi kultarintaa, ne yleistyivät äkkiä. Aamun anti oli sentään hieman monipuolisempi kuin eilen. Kuikkalintuosastoa kirjautui vihkoon vielä 130 yksilön verran. Niiden lisukkeeksi muutti kahdeksan vaaleaa ja kaksi tummaa merikihua sekä kolme parvea (7+2+9) vesipääskyjä. Hiidenmaalta nousi matkalle pohjoiseen viisi kurkiparvea, yhteensä 59 lintua. Kaksi töyhtöhyyppää suuntasi jo etelään. Aivan meren pinnassa pohjoiseen kauhonut kalasääski säikäytti hieman näyttäessään joltain aivan muulta. Yksi tavallista punertavampi mehiläishaukka matkasi itään ja samaan suuntaan oli matkalla Hiidenmaalta tullut niittysuohaukka.



22.5.



Tänään suuntasin Saxbyn bunkkerin sijasta iltapäivällä saaren koillisosaan. Sää oli taas lämmin ja mukava. Ensimmäiset merihanhipoikueet olivat liikkeellä. Merivesi oli sen verran matalalla, että saatoin kävellä kuivin jaloin saaren koillisnurkassa olevaan Väike-Tjukan saareen. Täälläkin on tallella itänaapurin rakennelmia yhden bunkkerin ja vartiotornin verran, tosin niiden kunto on hengenvaarallinen joten havainnointiin niistä ei ole oikein apua. Joukko ristisorsia, isosirrejä ja tundrakurmitsoita nautiskeli matalan merenpinnan paljastamista rantalietteistä. Pikkulepinkäiset ovat yleistyneet ja alkumatkasta Fällernassa lauloi pikkusieppo.



23.5.



Viimeinen aamupäivystys Saxbyssä tällä erää. Kuikkalintuja meni vielä sata ja merikihuja yksi, muutoin homma alkoi jo mennä peippojen ja urpiaisten laskemiseksi. Kuhankeittäjä kävi sentään kääntymässä bunkkerilla. Illalla Fällernassa kirjattiin sitten myös ruisrääkkä saapuneeksi kahden rääkkääjän voimin ja suohaukkoja näkyi kolmea eri lajia.



24.-25.5.



Viimeinen päivä (24.5.) Vormsilla ja ohjelmassa oli lähinnä kiertelyä paikoilla, joilla en vielä ollut ehtinyt käymään. Fällernassa oli rääkkien yökonserttia saapunut täydentämään myös pensassirkkalintu. Prästviken lammella puolestaan mekkaloinnista huolehti ainakin viisi rastaskerttusta ja rantametsässä idänuunilintu kuulutti läsnäoloaan yhden säkeen verran. Mutta siinäpä ne tärkeimmät sitten ovatkin, tältä erää. Paluumatka kotimaahan (25.5.) meni ihan hyvin, mitä nyt kulttuurishokki hieman ravisteli kun rauhalliselta Vormsilta joutui sopeutumaan ruotsinlaivameininkiin...



Harharetki Azoreille 2010

Harharetki Azoreille 2010



Tavoistani poiketen vietin vuodenvaihteen 2009/2010 ulkomailla, Portugalille kuuluvalla Azorien saarilla. Reissulla tuli nähtyä myös mukavasti lintuja, vaikka pysyttelin vain yhdellä saariston yhdeksästä saaresta (pääsaari Sao Miguel).



Oli miellyttävää huomata, että monet loppusyksystä saarelle saapuneet linnut olivat jääneet sinne talvenviettoon ja olivat sitä paitsi aika helposti nähtävillä. Marraskuusta lähtien Lagoa Azulilla ja Lagoa Furnaksella oli ollut sekä amerikantukkasotkia että paksunokkauikkuja. Ensin mainittuja onnistuin näkemään yhteensä seitsemän ja jälkimmäisiäkin kolme. Faja de Ciman lammella puolestaan näyttäytyi amerikantavi ja kapustahaikara sekä kaksi amerikantukkasotkaa. Nekin olivat olleet paikalla jo useamman kuukauden.



Toisaalta kokonaan uusiakin löytöjä tuli. Heti ensimmäisenä päivänä löysin Ponte Delgadan satamasta ison Gavian, joka oli todennäköisimmin amerikanjääkuikka. Samana päivänä toiselta puolen samaa satamaa löytyi myös harjakoskelo, jonka onnistuin itse näkemään ensimmäisen kerran uudenvuodenaattona. Faja de Ciman lammikolle oli puolestaan pari päivää myöhemmin ilmestynyt kokonaan uusi seitsemän sinisiipitavin parvi! Samana päivänä löysin myös Capelasista amerikansipin. Molemmat edellä mainituista päivistä, jolloin uusia lintuja ilmaantui, olivat voimakkaan länsituulisia.



Ruotsalaisten ylläpitämältä http://azores.seawatching.net - sivulta löytyy kaikki tarvittava, jos suunnittelet matkaa Azoreille. Erikseen täytyy vielä mainostaa sitä, että saarilla on erinomainen ja halpa bussiverkosto, jota kannattaa hyödyntää, jollei auton oman auton vuokraus kapeille ja monin paikoin jyrkille teille aina innosta. Bussimatka esimerkiksi Sete Cidadekseen maksoi kolme euroa ja moniin muihinkin hyviin lintukohteisiin pääsi bussilla. Hyväksi havaituista retkikohteista voi puolestaan mainostaa myös Ribeira Granden hiekkarantaa, jota em.sivuilla ei erikseen mainita. Paikalla oli muun muassa 31 pulmussirriä sekä kaksi meriharakkaa, joka on Azoreilla harvinaisempi laji.



Ilomantsin kesäralli 2010



Ilomantsin suvipinnaralli 2010 eli housut kintuissa Karjalan kunnailla



Olin ajatellut, että vuoden 2010 osallistumiseni kesäpinnaralleihin voisi olla Kuusamon ekopinnarallia vastaava. Eli että olisi tehty matkaa kävellen. Onneksi luovuin tästä ajatuksesta hyvissä ajoin, viimeistään kun tajusin, että rallilauantaina tulee satamaan. Paljon. Kuusamon sijasta ralliksi valikoitui samana viikonloppuna Kuusamon kanssa kisattu Pohjois-Karjalan kesäralli, joka tällä kertaa oli Ilomantsin kunnan alueella. Joukkueemme koostui meikäläisestä, Arvo Ohtosesta ja ansiokkaasti rallikuskina toimineesta Päivi Silfstenistä. Rallireitille kuului muutamien soiden ja metsäkohteiden lisäksi mm. hakkuuaukeita, jätevedenpuhdistamo, turvesoita, Pampalon kaivos ja ratapiha.



Rallin aloitus oli perinteiseen tapaan Joensuussa, missä otettiin ryhmäkuva ja sen jälkeen hajaannuttiin kuka minnekin. Kymmeneltä sai ylittää Ilomantsin kunnan rajan ja sen jälkeen oli kaksi tuntia aikaa haarukoida maisemia ennen puoliltaöin alkavaa pinnarallin aloitusta. Ajelimme eestaas Sonkajan ympäristössä, mutta mitään oleellista ei 15 viitakerttusen lisäksi löytynyt. Suuntamme oli kuitenkin oikea, sillä Jouhkin joukkue löysi samoilta nurkilta viiriäisen.



Aloitus tapahtui sitten Sonkajanrannanjärveltä. Luhtahuitteja oli haitaksi asti (ainakin seitsemän) ja mustakurkku-uikku tuli jostain syystä keskellä yötä uhittelemaan meille. Emme varsinaisesti valittaneet. Suurin yllätys oli kuitenkin klo 00.26 ääneen hetkeksi purskahtanut helmipöllö ja varsinkin se, että kukaan muu joukkue ei kuullut sitä. Puoliltaöin alkanut vesitihku oli tässä alkuvaiheessa veilä maltillista.



Poukkoilimme sitten seuraavaksi Ilomantsin Pogostaa kohti ja sieltä edelleen päin Hattuvaaraa. Arvon paikallistuntemus auttoi löytämään muun muassa rääkän, turvesuon keskellä huudelleen luhtahuitin ja kaikenlaista muutakin.



Hattuvaaraa lähestyttiin idästä, turvesoiden kautta koukaten. Pelloilta löytyi mm. kapustarintoja. Seuraavaksi pysähdyimme Taistelijan talon pihalle, varsinkin kun talon räystään talon alle näytti piiloutuneen pinnalistalta puuttunut räystäspääsky. Pääskyä ei kuulunut, mutta takavasemmalta kuului viitakerttunen ja sen takaa myös satakieli. Sen satakielen laulu oli kuitenkin kauempaakin kuultuna hieman laimeaa, joten päätimme ajaa pientä kylätietä hieman lähemmäksi.



Autolla pääsikin aivan satkun viereen. Laulu oli ihmeeksemme tavallisuudesta selvästi poikkeavaa, mutta johtopäätösten tekeminen linnusta hankalaa. Etelänsatakielestä ei ollut kenelläkään kokemusta, eikä äänitteitä. Kellokin tikitti. Jaksoin hetken etsiä etelänsatkun ääntä netistä, mutta sekin tökki sikäläisten yhteyksien ollessa "hitaahkot". Päätettiin sitten laittaa viesti linnusta Jouhkin porukalle ja jatkaa matkaa, kun ei se siitä ihmettelemällä parantunut.



Seuraavana ohjelmassa olivat Ilajansuon pellot. Samaan aikaan sade yltyi. Pelloilta löytyi puolensataa metsähanhea, minkä jälkeen mentiin tähystämään Ilajansuon reunaan. Tilanne ei enää naurattanut, kovan vastatuulen ja sateen yhdistelmä irrotti melkein korvat päästä. Suokukot ja vastaavat jäivät näkemättä.



Paluu Hattuvaaraan oli vähintäänkin koominen: vettä tuli niin paljon, että paras havaintopaikka oli Hattuvaaran kyläkaupan räystään alla. Ja jottei havainnointiin olisi tullut taukoa, siitäkin käsin hoidettiin uudeksi lajiksi västäräkki - joka oleskeli poron kanssa samassa aitauksessa. On siinä varmaan ollut etelänsatakielellä ihmettelemistä.



Jatkettiin sitten kohti Koivusuota ja Pampaloa. Koivusuon puiston pohjoispuolista tietä ajeltiin eestaas. Sade jatkui, mutta toisaalta pinnoja kertyi tasaiseen, vaikkakin harvaan tahtiin - ja henki pysyi yllä. Ihmettelenpä, mitä sekin puukiipijä siinä sateessa ja tuulessa yltyi suutaan aukomaan. Syväjärvellä sentään tuuli sen verran vastaan, että kaakkuri jäi näkemättä.



Sitten suunnattiin Pampaloon. Edellisessä Ilomantsi-rallissa sieltä pääsi kaivosalueen läpi Pampalon vanhoihin metsiin. Noh, enää ei päässyt, kaivostoiminta oli edennyt - ja synnyttänyt samalla ison vesialtaan! Sieltäpä löytyikin sitten tukkasotkaa ja muita vesieläimiä, taisi siinä joku törmäpääskykin höntiäisiä pyydystellä. Vettä tuli taivaalta vaakasuorassa, ja ison kaivurin suojassa kaivoskuopan reunalla piileskellessämme Arvo kysyi, onko tässä touhussa mitään järkeä. Kysyin takaisin, että puhutko nyt kaivoksesta vai tästä meidän pinnatouhusta.



Koska Pampalon metsiin ei enää päässyt suoraan autolla, niin sitten mentiin kävellen. Alkumatka oli ryteikköä, mutta Pampalon rinnekuusikko oli kuin suoraan sademetsästä. Valtavat puut, kostea ilma, puiden välissä vaeltavat sumupilvet, sammalten vihreä matto. Ensin löytyi pikkusieppo, sitten idänuunilintu. Ja kun rinnemetsästä jaksettiin tarpoa viereiseen vanhan metsän kuvioon, löytyi lopulta sitten sinipyrstökin. Autoon palattuamme piti viimeistään tässä vaiheessa vetää autossa märät sadehousut polviin, ettei penkki olisi kastunut.



Oltiin sananmukaisesti housut kintuissa Karjalan kunnailla.



Pampalon jälkeen suunta oli takaisin etelään, koska harakan ja varpusen kaltaiset kyldyyrilinnut loistavat poissaolollaan pinnalistallamme. Ja lajeja tippui edelleen listalle, niin kuin oli tehnyt koko päivän - ja pitänyt tämän sadepäivän touhun hengissä. Matkalla turvauduttiin taas Arvon paikallistuntemukseen, ja lajilistalle saatiinkin mm. ruskosuo- ja nuolihaukka. Kultarintakin karjahteli hakamaakoivikon reunasta.



Ilomantsin taajamassa saatiin aika nopeasti kaikki ne harakat ja varpuset, mitä oltiin tultu hakemaankin. Bonuksena tulivat myös kottarainen, käenpiika ja kivitasku, mitkä innostivat edelleen jatkamaan. Seuraavaksi mentiin Sonkajanrannalle takaisin, hakemaan muutamaa puuttuvaa vesieläintä. Sade jatkui edelleen, mutta rallin voittaneen Itä-Suomen Iskun kanssa nähtiin mm. uivelo ja sadesäässä hankalasti nähtävissä ollut tervapääsky.



Sonkajalta lähtiessä kasassa oli silloisen käsitykseni mukaan 88 lajia, eikä loppuvaiheen rutistus enää tuottanut uutta. Ensimmäinen tarkistuslaskenta rallilomakkeelta tuotti kuitenkin tulokseksi 90 lajia, ja pakkohan se lopulta oli lopputulokseksi uskoa, kun neljännenkin kerran jälkeen tulos oli sama.



Rallin purkupaikkaankin päästiin ja tulosten selvittyä paljastui, että olimme sijoittuneet rallissa kolmanneksi. Ja sään selvittyä seuraavana päivänä Hattuvaaran epämääräinen laulaja saatiin määritettyä etelänsatakieleksi. Kyseessä oli Pohjois-Karjalan ensimmäinen havainto tästä lajista, jota oli pitkään maakuntaan odotettu. Mutta tuskin kukaan odotti, että laji löytyisi nimenomaan Ilomantsin Hattuvaarasta, kun suotuisampia yölaulajapaikkoja on maakunta pullollaan.



Vai miten se Juice asian aikoinaan muotoilikaan ?



"Ilomieli nousee yli vaarojen
aina byrokraatin voittaa ihminen
Ilomantsi on Karjalan maa
Sitä kyllä syytä on mainostaa"



Jurmon alkukevät 2003



Seuraavassa on koottuna muistikuvia Jurmon lintuasemalta maalis-huhtikuulta 2003.



18.3.



Aamuherätys Turussa oli puoli kuusi, jotta ehtisin ensin Pärnäisten satamaan menevään bussiin ja sitten sieltä Jurmoon liikennöivään m/s Kökariin. Tavallisuudesta poiketen laivan kannella ei tällä kertaa tarvinnut lintuja odotella, sillä meri oli umpijäässä lähes Utöön saakka. Säässä ei sinänsä olisi ollut valittamista, aurinko paistoi kirkkaasti sinitaivaalta. Utössä oli kuitenkin hieman avovettä ja siellä näkyi mm.pari uiveloa. Jurmoon saavuttaessa avovedestä ei ollut enää tietoakaan ja Kökar jätti matkustajat sataman sijasta jäälle noin 300 metriä kylän pohjoispuolelle. Tuntui aluksi hieman hurjalta poistua aluksesta suoraan jäälle, mutta systeemi toimi lopulta oikein hyvin.



Sain raahattua tavarani asemalle ja kotiuduttua, mutta siinäpä ne päivän suurimmat aktiviteetit sitten melkein olivatkin. Lintutarjonta vaikutti hiljaiselta, yksi uuttukyyhky lenteli kylällä iltapäivän auringossa. Meri on siis täysin jäässä, eli vesilintuja ei ole, ja vaikka maa on lähes lumeton, ei varpuslintujakaan juurikaan vielä ole. Mutta eiköhän niitä molempia kohta tule !



19.3.



Jurmon lintuasemalla on neljä päivärutiinia, joihin havainnoijien päivä usein myös kokonaan kuluu. Ensinnäkin on seurattava lintujen muuttoa kolme tuntia auringonnoususta alkaen. Tänään seurasin itse keittiön pöydän äärestä ensin pimeän muuttumista aamuhämäräksi ja auringon noustessa raahustin saaren korkeimmalle kohdalle ensimmäisiksi aamutunneiksi. Aamu oli kuitenkin hiljainen eikä muuttolintuja oikein ollut liikkeellä. Saaren länsipäässä näyttäisi olevan railoja ja sulaa vettä, mutta sinne ei oikein näe mistään – onneksi pari ristisorsaa älysi nousta sieltä lentoon ja tulla hieman lähemmäksi ihasteltavaksi.



Aamuhavainnoinnin lisäksi tulee kiertää saaren itä- ja länsipäissä olevat vakioidut reitit saaressa lymyävien lintujen määrien laskemiseksi. Kiersin nämä reitit tänään iltapäivällä ja illalla. Päivän paras havainto oli länsiriutan kärjestä löytyneet kaksi tunturikiurua. Muista havaituista lajeista mainittakoon tylli ja sepelkyyhky. Viimeisenä illalla on vielä ohjelmassa päivän neljäs jokapäiväinen ohjelmanumero: päivän aikana tehdyt havainnot tulee koota yhteen ja merkitä havaintolomakkeelle. Yksinään havainnoidessa lomakkeen täyttäminen ei yleensä vie kauaa varsinkaan tähän aikaan vuodesta, mutta aseman ollessa täynnä miehittäjiä aikaa kuluu yleensä runsaammin.



20.3.



Aamu meni löysäilyksi – vajaan kymmenen asteen pakkanen ja 15 m/s pohjoisesta puhaltanut tuuli saivat minut luopumaan aamun muutonseurantavakiosta. Tuuli teki muutenkin retkeilystä aavistuksen haastavaa, vaikka lämpötila nousikin mukavasti iltapäivän auringossa. Asemalle saapui kaksi muutakin miehittäjää sekä kuutio polttopuita. Lähipäivien säätilaa kuunneltiin Merisääennusteista korvat höröllä, kovin keväiseltä ei kuitenkan vielä kuulosta.



21.3.



Tänäkin aamuna oli kymmenkunta astetta pakkasta, mutta nyt oli tyyntä. Pakkasesta huolimatta haahkoilla alkoi olla jo kiire pesimispaikoilleen, niitä muutti lähes tuhat. Lisäksi lajilleen määrittämättömiä vesilintuja - joista selkeä valtaosa epäilemättä oli haahkoja - muutti vajaat 5000, eli kyse oli hyvästä vesilintupäivästä. Muista päivän mittaan havaituista lajeista mainittakoon kevään ensimmäinen niittykirvinen ja niinikään ensimmäiset kaksi kanadanhanhea. Illalla asemalle tuli vielä kaksi miehittäjää lisää.



22.3.



Sää oli jo hieman keväisempi. Kevään ensimmäinen harmaahaikara saapui saareen, Jurmossa suhteellisen vähälukuisia kanadanhanhia näkyi yhteensä seitsemän, vesilintuja (lähinnä haahkoja) muutti noin tuhat ja talitinttejäkin tuntui olevan liikkeellä kymmenittäin. Aurinko on paistanut täällä ollessani lähes päivästä toiseen, mikä voi kuulostaa mukavalta retkisäältä, mutta se on myös johtanut naaman palamiseen. Lintujen narraaminen rengastettavaksi aseman lintulaudalta ei oikein ottanut onnistuakseen. Illalla saunottiin.



23.3.



Lounaistuulet ja lämpöasteet sulattivat jäät saaren etelärannoilta ja toivat uusia muuttolintuja. Vesilintuja ilmestyi selvästi lisää: muun muassa telkkiä oli yhteensä 440 saarta ympäröivillä vesillä. Muista vesilinnuista haapanoita oli jo 33, uiveloita viisi sekä yksittäinen jouhisorsa- ja tukkakoskelokoiras. Jäät eivät kuitenkaan ole vielä sulaneet sataman ympäristöstä ja m/s Kökar liikennöi edelleen saaren pohjoispuolelta. Sepelkyyhkyjä muutti päivän mittaan yhteensä 105, pulmusia laskeskeltiin 116 ja talitiaisiakin oli liikkeellä 75 linnun verran. Keväälle uusia saapujia olivat monien vesilintujen ohella sinisuohaukka, naurulokki, mustavaris, kulorastas ja hemppo. Aseman miesvahvuus supistui kahteen.



24.3.



Mukavaa, aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä ja sen seurauksena paljon lintuja. Jäät hupenevat edelleen ja vesilintujen määrät lisääntyvät: telkkien määrä kasvanut 570:een, alleja oli 250, kyhmyjoutsenia 210 ja merihanhia 36. Uusina muuttolintuina saareen saapuivat silkkiuikku, meriharakka ja pajusirkku. Varpuslintupuolelta mainittakoon yhdeksän kangaskiurua ja 77m + 53p talitiaista – talitiaisista tulkittiin muuttaviksi vähintään saaren männiköstä lepikkoon tai päinvastoin lentäneet, mutta se jäi hieman epäselväksi miten paljon niitä yhteensä todella oli ja miten kauas ne olivat menossa. Mutta niinhän se jää usein aika monen muunkin lajin kohdalla.



25.3.



Mainio kevätsää jatkuu ja lintuja saapuu koko ajan lisää. Keväälle uusina lajeina näimme aamuvakiolla luotokirvisen ja taivaanvuohen, saaren länsipäässä kolme tavia ja pilkkasiiven sekä itäpäässä punasotkan, joka on saarella yllättävän harvalukuinen. Telkkäarmada oli pysynyt eiliseen verrattuna ennallaan, mutta haahkojen määrä on kasvussa, nyt 1950 paikallista. Ollessani päivän päätteeksi palaamassa saaren itäpäästä asemalle pääsin vielä hienossa iltavalaistuksessa seuraamaan ketun ja merikotkan välistä kiistaa jostain raadosta saaren koillispuolen luodolla. Kettu sähisi ja kotka levitteli siipiään yrittäen näyttää normaaliakin suuremmalta. Voittajaksi lienevät lopulta selvinneet yleisönä olleet varikset, sillä kettu tuntui kunnioittavan kotkan nokkaa ja kotka taas ketun hampaita ja tulos vaikutti tasapeliltä.



26.3.



Lounaasta tuulee...mutta keli oli tällä kertaa kolea ja päivä muutenkin hieman tukkoinen. Ravasin koko päivän ympäri saarta ja saaliista mainittakoon parhaimpina 660p telkkää, 1533m+870p haahkaa, kymmenen uiveloa, tunturikiurut olivat edelleen paikalla länsiriutan päässä ja kevään ensimmäinen rautiainen muutti. Lintulaudalla olisi taas rengastettavaa kun rengastajat poistuivat Turkuun.



27.3.



Ja lounaasta puhaltaa edelleen, siihen nähden lintuja ei kuitenkaan liiku erityisen paljon. Aamuvakiolla muutti kevään ensimmäinen punakylkirastas, lintulaudan alla kähmyili kolmen kangaskiurun parvi, länsireitiltä löytyi kolmen luotokirvisen porukka ja muutama kulorastas lenteli ympäriinsä. Jäät ovat siinä määrin sulaneet, että yhteysalus Kökar liikennöi nyt satamaan, mutta se ei kuitenkaan tuonut tullessaan odottamiani lisämiehittäjiä. Toissapäiväinen ketun ja kotkan taistelupari näyttäytyi jälleen, saaliinjaosta ei ilmeisesti edelleenkään ole päästy yhteisymmärrykseen.



28.3.



Leppoisa, tyyni ja aurinkoinen lintupäivä, jonka lajimäärä kohosi korkeammaksi kun kertaakaan aikaisemmin oleskeluni aikana. 65 lajin kokonaissummaan sisältyi nippu hartaasti odotettuja muuttolintuja: punarinta, peukaloinen, järripeippo, riskilä ja lehtokurppa. Länsipäästä löytyi myös kaksi paikallista pikkujoutsenta ja tunturikiurutkin olivat edelleen paikalla. Kevään etenemisestä huolimatta saaren pohjoisranta on edelleen jäiden puristuksessa. Illalla asema tulikin sitten täyteen viikonloppuretkeilijöitä.



29.3.



Aamuvakiolla oli kerrankin porukkaa...Parhaiksi havainnoiksi jäivät muuttava pikkujoutsen ja kevään ensimmäinen laulurastas. Päivemmällä oli pakko purkaa viikon varrella kertyneitä univelkoja muiden kierrellessä saaressa – ja niinpä minulta jäi länsipäässä nähty jalohaikara näkemättä ! Päivän päätteeksi raahauduin vielä saaren länsipäähän jääkasojen päälle valokuvaamaan niitä ja niiden ohi viuhtovia vesilintuja ilta-auringossa. Bonuksena näin vielä neljän kurjen parven.



Vaikka keväinen saaristoretkeily saattaakin siis kuulostaa hienolta, päivät asemalla venyvät väistämättä pitkiksi, varsinkin kun on itsekseen miehittämässä. Valoisa aika kuluu varsin tarkkaan ulkona, kävelykilometrejä kertyy helposti 15-20 joka päivä ja illalla on vielä hoidettava paperityöt. Kun säätkin ovat vielä olleet ”liiankin” hyviä, ei sadepäivienkään muodossa ole ollut lepopäiviä.



30.3.



Aamusella oli utuista, aamuvakion saaliina oli tällä kertaa kevään ensimmäinen kapustarinta ja nokkavarpunen. Jälleen oli hyvä lintupäivä, jonka mittaan näkyi kaikenlaista: parhaista havainnoista mainittakoon tavi 45p, haapana 86p+4m, uivelo 36p, keväälle uutena lajina kaksi valkoposkihanhea, meriharakka 21p ja varpuslinnuista seitsemän luotokirvistä. Kala- ja naurulokkeja oli liikkeellä selvästi aikaisempaa enemmän ja kun olin iltapäivällä saaren itäpäässä kalliolla, muutti alle 50 metrin päästä hienosti myötävalossa pikkukajava naurulokkiparvessa ! Asema tyhjeni taas viikonloppuvieraista.



31.3.



Säätyyppi vaihtui täysin eilisestä ja kevään eteneminen pysähtyi kuin seinään: koko päivän pohjoistuulta reippaat 20 metriä sekunnissa. Pihamaan lintuja tuli tarkkailtua keittiön ikkunan lävitse. Lintulaudalle ja sen lähiympäristöön pakkaantuikin päivän mittaan 120 peippoa sekä kolme rautiaista, kaksi järripeippoa ja kolme hemppoa takatalvea pakoon. Siivekkäiden lisäksi lintulaudalla on viime viikkoina vieraillut myös eläinkunnan edustajia: peippoja vaanivia kissoja, auringonkukansiemeniä etsiviä kaneja ja vuohikin on jonkun kerran käynyt etsimässä apetta lintulaudan alta.



1.4.



Aprillipäivä, aika hiljaista, ei juurikaan aihetta aprillipiloihin. Aamulla muutti 2100 haahkaa kohti pohjoisempia maisemia, mutta sen kummempaa ei sitten juuri tapahtunutkaan. Lintulaudalla riitti edelleen vilskettä, ennenkaikkea peippo(lintu)ja, ja asemalle tuli kaksi lisämiehittäjää. Meikäläisen ruokavarannot alkavat olla lopussa, joten kohta tarvinnee järjestää muonatäydennyksiä. Naama on paahtunut ihan kunnolla, tätä vauhtia ei kyllä tarvitse vappuna erillistä vappunaamaria.



2.4.



Tuuli oli kääntynyt takaisin lounaan puolelle, mutta oli hieman liiankin kovaa ja päivä oli muutenkin kalsea. Päivän paras havainto oli saaren itäpäästä löytynyt paikallinen harmaasorsapari seuranaan neljä jouhisorsaa. Kevään etenemistä kuvasi se, että koleasta kelistä huolimatta kalalokkeja ja rastaita oli liikkeellä aikaisempaa enemmän. Yksittäinen harmaahaikarakin vaappui saareen.



3.4.



Aamuvarhaisesta alkaen satoi lunta ja räntää vaakatasossa...Nukuin hyvällä omallatunnolla pitkään ja nousin vällyjen välistä vasta puoliltapäivin, kun sade tuntui laantuvan. Lintulaudalla viihtyi nokkavarpunen muiden koppanokkien seurassa. Sateen loputtua lähdin saaren länsipäähän, sää oli edelleen tuulinen ja viileä. Sorgenilla löysin hangesta kummia linnunjälkiä, joita epäilin luhtakanan jäljiksi, ja pian sen jälkeen onnistuin lyhyesti näkemään linnun, joka kahlasi mahaansa myöten lumessa. Länsiniemeen paarustettuani rantaviivaa kaivelemasta löytyi puolestaan kaksi merisirriä, jotka tulivat lopulta pyörimään aivan jalkoihin ja niitä saattoi kuvata 50mm objektiivillakin. Kuvatessani sirrejä huomasin sivusilmällä kolmen pitkänomaisen, mustavalkoisen linnunkuvatuksen lennähtävän niemen toisella puolella. Ryntäsin lähemmäksi ja riemulla ei ollut rajaa, kun parvi löytyi heti putkeen – AVOSETTEJÄ! Totaalisen väärässä säässä linnut pyörivät hetken saaren länsipäässä ja katosivat sitten. Eipä enää aamun surkea sää harmittanut !



4.-7.4.



Tauko havainnoinnissa, ruokatäydennyksiä yms. mantereella. Paluumatkalla 4.4. tehdyistä havainnoista mainittakoon lähempänä Pärnäsiä laivalta nähty mäyrä, joka seuraili jäänreunaa laivaväylällä. Eläin hyppäsi hetkeksi jopa uimasilleen sulaan päästäkseen haluamaansa suuntaan, mutta tajusi nousta pian takaisin jäälle kylmästä kylvystä. Tauon aikana Saaristomerellä oli takatalvimyrskyä, kovimmat tuulet luokkaa 30m/s.



8.4.



Paluu asemalle vanhaan tapaan Turun kautta bussilla ja Kökarilla, neljä muutakin havainnoitsijaa tuli samalla laivalla. Lintujen määrä oli aikaisempaan verrattuna kaikin tavoin vaatimaton, mutta se ei ole ihmekään viikonlopun takatalven ja myrskyn jäljiltä.



9.4.



Sää jatkui tympeän viileänä ja linnut olivat kiven alla. Meininki on todella toisenlainen kuin maaliskuun puolella, jolloin oli aurinkoista ja lämpimämpää. Toisaalta nyt ehtii välillä nukkumaankin, mikä on ihan hyvä juttu vaihteeksi. Päivän paras havainto taisi olla meressä kellunut ruokki, jota päästiin katselemaan kerrankin hyvin.



10.4.



Samanlaista säätilaa, aamuvakiokin lopetettiin ennen aikojaan kun alkoi pyryttää lunta ja näkyvyys tippui melkein nollaan. Saaressa kierreltiin silti myöhemmin päivällä sateen loputtua ja illalla saunottiin. Ampuhaukasta tuli vihdoinkin reissunpinna, missä lie piilotellut tähän asti.



11.4.



Räntä- ja lumisadetta aamusta alkaen aina yhteen asti. Saan seljettyä iltapäivällä kiertelin saaressa ilman ihmeempiä havaintoja. Kevään ensimmäinen selkälokki näyttäytyi kuitenkin aamulla sateesta huolimatta. Aamulla miehittäjien määrä laski neljällä, mutta toisaalta illalla tuli kuusi viikonloppuvierailijaa, eli sikäli päästiin plussalle.



12.4.



Vettä, räntää tai lunta satoi käytännöllisesti katsoen koko päivän. Siitä huolimatta asemarutiinit vietiin läpi, suolle raivattiin uusia verkkolinjoja ja lintulaudalta rengastettiin rautiaisia. Tulokset eivät kuitenkaan haimaa huimanneet. Esimerkiksi punarintoja on saaressa vasta muutamia, vaikka kohta on jo huhtikuun puoliväli.



13.4.



Hyvät uutiset: ei enää sadetta. Huonot uutiset: tiheää sumua aamusta alkaen kello neljään asti...Mutta heti sumun väistyessä alkoi tapahtua. Sumupilvien välistä ilmestyi yhtäkkiä useita isoja sepelkyyhkyparvia, jotka kiertelivät pitkin saarta ja laskeutuivat lopulta puiden latvuksiin lepäilemään. Yhteensä lintuja oli arviolta kuutisensataa. Toinen selvästi yleistynyt laji oli meriharakka, joita muutti iltapäivän mittaan melkein 80. Kevään ensimmäinen metsähanhi, isokuovi ja metsäviklo näyttäytyivät myös. Kokonaisuutena hieno päivä sumusta huolimatta.



14.4.



Lähtöpäivä ja hieno, aurinkoinen aamu. Kuten arvata saattoi, sää alkoi paranemaan juuri kun saarelta piti poistua. Jatkoin seuraavaksi Ahvenanmaalle, mikä onkin sitten jo toinen tarina.



Kaakkureita kyttäämässä 24.9.-11.10.2011

Vietän tänä syksynä pari viikkoa Eestissä, Haapsalun edustalla olevalla Vormsin saarella. Tarkoituksena on seurata etenkin hanhien ja vesilintujen syysmuuttoa. Seuraavassa on kerrottu lyhyesti tärkeimmät havainnot päivittäin.


Lauantai 24.9.


Aamupäivän vietin Borrbyn rannassa laskien länteenpäin muuttavia hanhia ja vesilintuja. Lajivalikoima oli perinteiseen tapaan monipuolinen mutta määrät olivat maltillisia. Luoteistuulessakin lintu kuitenkin liikkuu tällä puolella Suomenlahtea.


Aamupäivän aikana muutti mm. 964 sepelhanhea (Bra ber), 1900 haapanaa (Ana pen) ja 247 jouhisorsaa (Ana acu). Alleja (Cla hye) muutti vasta 15 lintua ja valkoposkihanhiakin (Bra leu) vain 68 lintua. Täällä syksyllä harvalukuisia Anser-hanhia näkyi peräti yhden metsähanhen (Ans fab) verran. Petolintuja näkyi seitsemän lajia, joista mainittakoon nuori, vesilintujen perässä länteen viilettänyt muuttohaukka (Fal per). Muita havaittuja lajeja olivat mm. mustakurkku-uikku (Pod aur), punakuiri (Lim lap), valkoviklo (Tri neb) ja lapintiira (Ste aea). Pikkulinnuista mainittakoon Suuremöisan peltotien varrella päivystäneet 14 kivitaskua (Oen oen).


Sunnuntai 25.9.


Aamuhämärissä retkelle lähtiessä kuului heti kaksi varpuspöllöä (Gla pas). Muutonseurantapaikkana oli tänään "Kerslinniemi" (Kersli nina), mistä linnut menevät mukavan läheltä rantaviivaa seuratessaan. Sepelhanhia (Bra ber) ja haapanoita (Ana pen) meni suunnilleen saman verran kuin edellisenäkin päivänä (1012 ja 1946 yksilöä), mutta nyt joukossa oli myös lapasotkia (Ayt mar) 225 linnun verraten sekä eilen lähes kokonaan puuttuneita valkoposkihanhia (Bra leu) 2726 lintua. Muista lajeista mainittakoon kalatiira (Ste hir). Varsinkin heti auringon noustua oli hienoa katsella lähietäisyydeltä ruosteenpunaisten haapanoiden, tummien sepelhanhien ja lapasotkaparvien menoa auringon valaistessa lintuja punertaviksi.


Seuraavaksi käytiin tsekkaamassa läheinen Kjursgrunne, missä oli aiemmin syksyllä ollut paljon kahlaajia. Nytkin paikalta löytyi vielä mm. kaksi punakuiria (Lim lap) ja pulmussirri (Cal alb). Aiemmin syksyllä paikalla oli havaittu esimerkiksi 5.8. yhteensä 750 liroa (Tri gla), 210 suosirriä (Cal alp), 170 tylliä (Cha hia) ja 18 vesipääskyä (Pha lob) sekä 26.8. yhteensä 265 suorriä (Cal alp), 260 tylliä (Cha hia), 34 kuovisirriä (Cal fer) ja 8 jänkäsirriäistä (Lim fal) (Alpo Koukila/Elurikkus).


Maanantai 26.9.


Aamulla poljin takaisin Kjursgrunneen, sillä paikka on mainio myös muutonseurantapaikkana. Hanhimuutto oli nyt valkoposkihanhivaltaista (Bra leu), summaksi tuli noin 6600 hanhea. Sepelhanhia (Bra ber) meni 825, joiden joukossa oli yksi vaaleavatsainen hrota-alalajin edustaja. Haapanoita (Ana pen) muutti enää 202 yksilöä, tukkakoskeloita (Mer ser) sen sijaan edellisiä päiviä enemmän eli 303 lintua ja allit (Cla hye) alkoivat myös päästä vauhtiin: toissapäivänä 15 yksilöä, eilen 151 ja tänään 1367 muuttavaa. Paikallisista linnuista mainittakoon ristisorsa (Tad tad) ja isokuovi (Num arq). Illalla löytyi Borrbyn rannasta vielä valkoviklo (Tri neb) ja 32 härkälintua (Pod gri).


Viron parhaassa syysarktikapaikassa Pösaspeassa oli viikonloppuna voimakasta muuttoa, mm. vajaat 68 000 sepelhanhea ja 13 000 haapanaa (www.estbirding.ee). Näistä riitti Vormsiin vain rippeitä.


Tiistai 27.9.


Aamulla oli muutonseurannan sijaan tarkoitus etsiä yöllisen sadealueen saareen tiputtamia pikkulintuja, mutta eipä niitä aamulla herättyä juurikaan näkynyt. Saaren pohjoisrannalle tehty retki tuotti mm. vastatuuleen edelleen painelevia pieniä sepelhanhiparvia, valkoviklon (Tri neb) sekä hieman paikallisia vesilintuja ja lokkeja. Pikkulinnuista mainittakoon neljän kangaskiurun (Lul arb) parvi. Hanhi- ja vesilintumuuttoa oli hieman, mutta meno oli selvästi viime päiviä hiljaisempaa.


Palattuani Fällarnan kylään saaren keskiosiin retken jälkeen katselin pusikoissa liikkuvia pikkulintuja. Miten sattuu ääntelevien tiltalttien (Phy col) mukana hääri tällä kertaa myös parempi vihreä fyllari, nimittäin taigauunilintu (Phy ino)! Lintu näyttäytyi iltapäivän aikana kolmesti kadoten aina välillä noin tunnin ajaksi. Kolmannella kerralla lintu näyttäytyi jo erinomaisesti isossa vaahterassa.


Keskiviikko 28.9.


Hiljainen aamu Kjursgrunnella. Neljän tunnin aamuvakio tuotti esimerkiksi 69 muuttavaa kaakkuria (Gav ste), 119 merimetsoa (Pha car), 511 sepelhanhea (Bra ber), 227 allia (Cla hye) ja 86 tukkakoskeloa (Mer ser). Yksi punakuiri (Lim lap) oli edelleen paikallisena, nuori ristisorsa (Tad tad) suuntasi kohti Hiidenmaata ja nuori muuttohaukka (Fal per) kävi kertaalleen hätistelemässä niemen sorsia ja lokkeja lentoon. Mutta muutapa raportoitavaa ei sitten juuri olekaan.




Torstai 29.9.


Aamu alkoi mukavasti: ensin huusi varpuspöllö (Gla pas) aamuhämärissä ja sitten hieman ennen auringon nousua kaksi muuttohaukkaa (Fal per) näyttäytyi pyöräillessäni saaren pohjoisrannalle. Päivä oli kaunis ja tyyni, eikä muuttoa ollut juurikaan, mutta mikäs tuossa oli hyvässä säässä lintuja ihmetellessä. Syksyn ensimmäiset laulujoutsenet (Cyg cyg) olivat liikenteessä, hanhia liikkui noin 1500, merisorsia myös hieman ja kaksi sinisuohaukkaa (Cir cya) saapui mereltä saareen. Yksi nuori muuttohaukka (Fal per) kävi pyydystämässä naurulokin ja söi ja sulatteli sitä rantakivellä yli tunnin kaiken kansan ihmeteltävänä. Härkälintuja (Pod gri) oli paikallisina 57 yksilöä. Iltapäivällä alkoi sataa, joten suksin matkoihini. Isolepinkäisiä (Lan exc) oli saarella ainakin 4-5 ja pähkinähakkeja (Nuc car) rääkyi myös monessa metsänreunassa. Kivitaskut (Oen oen) ja pensastaskut (Sax rub) sen sijaan ovat kadonneet tyystin.


Perjantai 30.9.


Eiliseen tapaan voisi aloittaa, että kaunis aamu ja varpuspöllöllä (Gla pas) aloitettiin...Paitsi että tänään oli lämpimämpää kuin eilen ja muuttoa eilistäkin selvästi vähemmän, viikon pohjanoteeraus.


Kjursgrunnelta nähdyistä lajeista mainittakoon kuitenkin muutolta löytyneet kalatiira (Ste hir), kaksi kala-/lapintiiraa (Ste hir/aea), kaksi hienoa merikihua (Ste cus) sekä yksi määrittämätön kihu (Sterco sp.). Pienemmistä linnuista täytyy mainita yhteensä 523 tiaista (Parus spp), lähinnä talitiaisia, jotka kävivät kääntymässä niemessä ennen matkaansa Hiidenmaalle tai takaisin turvallisempien lähikatajikkojen suojiin... Paikallisina oli edelleen mm. punakuiri (Lim lap), suokukko (Phi pug), sata suosirriä (Cal alp) ja muuttohaukkakin (Fal per) kävi aamiaista etsimässä, tuloksetta.


Aamuretkeltä palatessa löytyi ensin kaksi mustaleppälintua (Pho och) Kerrsletin ison navettakompleksin katoilta ja takaisin Fellernaan päästyäni jälleen taigauunilintu (Phy ino) - liekö sitten sama kuin tiistainen yksilö, tiedä häntä. Eikä olisi löytynyt tätäkään, jollei se olisi saanut yli-innokasta ääntelykohtausta.


Huomiselle luvataan pohjoistuulia, mikä tuonee lintuja - hyvä niin!


Lauantai 1.10.


Aamu oli tosiaan pohjoistuulinen ja kirkas. Lintuja liikkui heti aamusta alkaen, lajivalikoima hieman päivän mittaan vaihdellen. Muuttohaukka (Fal per) kävi kääntymässä niemellä heti aamusta ja toistasataa sepelhanhea (Bra ber) laidunsi edelleen paikallisena Kjursgrunnen rantavedessä. Niiden kotoisa protpotus kaikui koko päivän taustalla. Lokakuunpinnoiksi tuli mm. paikalla edelleen olleet punakuiri (Lim lap) ja suokukko (Phi pug).


Hanhia (Branta) muutti tänään vajaat 26 000 lintua. Valtaosa linnuista, esimerkiksi kaikki sepelhanhet, muuttivat Vormsin pohjoispuolelta, varsin kaukaa merellä. Toinen, heikompi muuttovirta kulki Vormsin päältä, mutta nekin jäivät varsin kaukaisiksi Kjursgrunnelta katsottuna. Määritettyjä sepelhanhia (Bra ber) oli 3830 ja valkoposkia (Bra leu) 7 100.


Päivän hienoin ilmiö omasta objektiivisesta näkökulmastani oli kuitenkin pikkulokkien (Lar min) muutto. Iltapäivällä, lähinnä klo 15-17 välillä, muutti kaukana merellä yhteensä 292 pikkulokkia, ja niiden ohessa seitsemän kihua (Ste cus/sp.). Sunnuntaina pikkulokkeja oli Tiiran mukaan muuttanut paljon Suomenalahden pohjoisrannalla (esim. Porkkalassa), eli etelä-lounaistuuli lienee painanut ne sunnuntaina toiselle puolelle lahtea.


Vesilintujakin muutti päivän mittaan muutamia tuhansia ja kuikkalintuja 250. Muista havaituista lajeista mainittakoon syksyn ensimmäinen piekana (But lag), pari selkälokkia (Lar fus), 330 tiaista (Parus spp.) ja lokkeja oli tuulisen päivän johdosta liikkeellä myös. Aura Koivisto ja Alpo Koukila kävivät onneksi myös pitämässä hanhiparvia järjestyksessä.


Sunnuntai 2.10.


Aamu oli kylmä (+2 aamulla), tyyni ja kaunis. Kjursgrunneen saavuttuani perinteinen sepelhanhitokka toivotti minut tervetulleeksi. Paikallisten lintujen joukosta löytyi myös kolme meriharakkaa (Hae ost), jotka olivat yön aikana ilmaantuneet nukkumaan rantakivelle. Muuttohaukkaa ei enää tänään näkynyt, mutta sorsien ja lokkien häirintätehtäviä hoiti sen puolesta nuori kanahaukka (Acc gen).


Kylmän yön myötä oli selvästi menty askel kohti talvea. Suosirrejä (Cal alp) oli rannoilla enää kymmenkunta, tiltaltteja (Phy col) enää yksi. Vesilinnuista aiemmin passiiviset telkät (Buc cla) näyttivät huomanneen talven lähenemisen, samoin tukkakoskelot (Mer ser) sekä tukkasotkat (Ayt ful); joita muutti aiemmin kuin yhtenäkään muuna aamuna. Syksyn ensimmäinen uivelo (Mer alb) oli myös saapunut ja yksinäinen riskilä (Cep gry) uiskenteli myös meressä - ruokkilintuhavainnot täällä "sisäsaaristossa" ovat harvassa.


Paikallisena olleiden kolmen meriharakan (Hae ost) ohella etelään pinkoi yllättäen myös yhdentoista meriharakan parvi. Kun kolmen paikallisen, aamu-unisen harakan porukka huomasi muuttajat, heräsi hätäännys. Me myös. Lajityypilliseen tapaan kovaäänisesti kiikittäen linnut lähtivät lajitoveriensa perään. "Odottakaa, odottakaa!" Pari tuntia myöhemmin samaan suuntaan huitoi myös kahdeksan tundrakurmitsaa (Plu squ).


Jottei nyt menisi aivan talvisääennustukseksi tämä kirjoitus, niin mainittakoon että Kerrsletin navetoilla oli edelleen viisi haarapääskyä (Hir rus) sekä mustaleppälintu (Pho och). Ja säästä riippumatta (?) silkkiuikkuja (Pod cri) tuntuu myös olevan liikenteessä: aamulla niitä oli Kjursgrunnen niemellä paikallisena 50 ja illalla Borrbyssä 80.


Maanantai 3.10.


Epäilevin mielin suuntasin aamuun harmaaseen: lounaistuulta, utua, tihkua, +14. Mikä lintu tässä kelissa liikkuu? Noh, eilen manaamastani talvesta ei ainakaan ollut tietoakaan.


Ihan tyhjän meren tuijottamiseksi päivä ei onneksi mennyt, liikkeellä oli vastatuulesta huolimatta hieman alleja, kaakkureita ja esimerkkikappaleita muistakin merenelävistä. Mutta ei mitään suurempia juhlan aiheita kuitenkaan. Epäilen kuitenkin, että hauskempaa minulla oli passipaikallani kuin niillä suuren neuvostovaltion toisista ääristä tänne raahatuilla sotamiehillä, jotka menneinä vuosikymmeninä vahtivat säästä riippumatta ettei kukaan poistu saarelta ilman lupaa - tai ettei mikään vihamielinen kansakunta tee invaasiota mereltä päin. Seurasin muuttoa nimittäin vanhassa, rapistuneessa neuvostoarmeijan jäljiltä olevassa rakennuksessa. Ihan hyvän suojan se sateelta ja tuulelta antoikin.


Loppupäivän ohjelma meni hieman uusiksi matkasta unohtuneen puhelimen takia, mutta tulipahan tutustuttua jalkapatikassa saaren metsiinkin. Ja loppuillan havainnoista mainittakoon vielä a1800 telkkää (Buc cla) yhdessä parvessa saaren eteläpuolisilla vesillä. Loppuviikoksi luvataan etelän ja lännen puoleisia tuulia, eli mitään suurempia arktisia muuttorynnistyksiä ei näyttäisi olevan luvassa ihan lähiaikoina.


Tiistai 4.10.


Onneksi on alli! Tai edes se mitä allikannoista on jäljellä. Muuten olisi nimittäin ollut aika hiljaista aamupäivällä muuttoa seuratessa. Heti aamusta tuntui siltä, ettei tänään näy yhtikäs mitään, mutta sitten 20-80 allin parvia alkoi lentää merellä kohti lounasta. Yhteissummaksi tuli noin 2600. Eestin lokakuisessa mittakaavassa sekään ei ole paljon, mutta alkuasetelmät huomioiden se on tyhjää parempi. Kokonaisuutena linnusto on köyhtynyt syysmuuton etenemisen myötä hurjaa vauhtia viime viikosta. Aamupäivältä pitää raportoida vielä yksi rikkoutunut polkupyörä, loppupäivältä ei olekaan sitten kummempaa raportoitavaa.


Keskiviikko 5.10.


Aamulla oli kohtalainen länsipuhuri ja saaren länsirannalla Saxbyssä hienot rantatyrskyt. Vaikkei vastatuuli tietenkään paras mahdollinen muuttosää ole, jostain syystä matkaan kohti etelää oli lähtenyt mm. 720 haapanaa (Ana pen), yksi tiira (Ste hir/aea), kaksi meriharakkaa (Hae ost), kihu (Sterco sp.), ampuhaukkakoiras (Fal col) ja matkasipa aallokossa kuuden västäräkin (Mot alb) parvikin tyrskyjen välissä. Päivässä oli muutenkin odotuksen tuntua: milloin tahansa saattoi jonkun aallon takaa ilmestyä myrskylintu tai kuningashaahka, kun merelle kaukoputkella tähysti...mitä ei kuitenkaan tapahunut.


Torstai 6.10.


Tänään oli välipäivä muutonseurannasta, meinaan tuli vettä ja tuulta lounaasta turhan isoina annoksina. Sen sijaan saaren pohjoisrannoilla kävin kiertelemässä sateesta huolimatta. Austurgrunnen niemeltä löytyi mm. tylli (Cha hia), kapustarinta (Plu apr), kaksi meriharakkaa (Hae ost), kaksi tundrakurmitsaa (Plu squ) sekä kolme suosirriä (Cal alp). Huomenna on vielä samantyyppinen säätila, mutta viikonlopuksi pitäisi tulla taas tämänsyksyiseen tapaan parempi lintusää.


Perjantai 7.10.


Tältä päivältä ei tulekaan pitkää raporttia: oli näes kovaa SW-W-tuulta ja muutto edelleen seis. Aamun parjhaat lajit olivat kaksi tundrakurmitsaa (Plu squ) ja kaksi pikkujoutsenta (Cyg col). Mutta huomenna pitäisi jo tuulten kääntyä pohjoisemmaksi, ehkäpä sitten on lintua liikenteessä?


Lauantai 8.10.


Päivä oli aavistuksen tasapaksu...mutta siinä oli kyllä kolme selkeää huippukohtaa. Ensimmäisenä heti aamulla näkyi auton valoissa ruisrääkkä (Cre cre)! Lintu käveli kaikessa rauhassa rantatietä pitkin auton edessä ilman mitään kiirettä ja sitä pääsi katselemaan erinomaisesti. Seuraava tavallisuudesta poikkeva tapaus oli viiden maissa illalla muuttanut myöhäinen isokuovi (Num arq). Ja tästä tahti vain parani, sillä vain kymmenen minuuttia myöhemmin muutti noin 150 valkoposkihanhen parvessa valkoisen muodon lumihanhi (Ans cae)! Parvi ei valitettavasti mennyt ihan päältä, mutta onneksi lintu oli varsin helppo huomata valkoposkien joukosta.


Paikallisista linnuista mainittakoon tukkakoskeloiden (Mer ser) kerääntymisajot, sillä niitä pyöri rantavesissä aikaisempia päiviä enemmän. Parhaimmillaan Serraanojen perheeseen oli liittynyt noin 400 koskeloa. Mukana menossa oli myös yksi uivelo (Mer alb). Saman kalaparven liepeillä näyttäytyi pariin otteeseen myös hylje tai hylkeitä, joista ensimmäinen vaikutti norpalta.


Erilaisia vesilintujen sekaparvia on näkynyt paljon, niin tänäänkin. Esimerkkeinä mainittakoon kolmen kuikan seurueeseen liittynyt haapana, kolmen haahkakoiraan seurassa matkannut tavi sekä kolmen lapasotkan ja härkälinnun yhteenliittymä. Tällaiset parvet pitävät aina mielen virkeänä, kun yhdenkään yli yhden yksilön kokoisen parven ei voi automaattisesti olettaa sisältävän vain yhden vesilintulajin edustajia.


Ja muista tapahtumista mainittakoon vielä Hiidenmaalta tullut ukkossadepilvi, joka sai meikäläisen hetkeksi maastoutumaan hieman lähemmäksi maankamaraa - olin nimittäin turhan tehokas ukkosenjohdatin ollessani korkeimmalla kohdalla monen neliökilometrin maa-alueella saaren luoteisnurkassa, merialueesta puhumattakaan. Tuulet kääntyivät tänään lännestä pohjoiseen ja sää kirkastui, joten huomiseksi onkin luvassa muuttajille hyvää myötätuulta.


Sunnuntai 9.10.


Kjursgrunnen aamuvuoro oli mukavan heikkotuulinen ja lintujakin oli liikenteessä puolillepäivin asti. Pääosassa olivat allit (Cla hye) ja valkoposkihanhet (Bra leu) ja aamupäivällä meni kohtalaisesti myös merimetsoja (Pha car).


Iltapäivällä tuuli (ja lintujen muutto samalla) tyyntyi kokonaan pariksi tunniksi, ja oli suorastaan kesäisen lämmintä, vain grilli ja koppa virvokkeita puuttui. Toisaalta iltapäivälle osuivat parhaat havainnotkin, sillä tyynestä merestä kellumasta löytyi kaksi mustakurkku-uikkua (Pod aur) ja kaukana horisontissa muutti yksi lajilleen määrittämättä jäänyt kihu (Sterco sp.). Kokonaisuutena iltapäivä oli kuitenkin selvästi aamupäivää hiljaisempi.


Päivän kokonaissummista mainittakoon noin 4000 allia (Cla hye), 4800 valkoposkihanhea (Bra leu) sekä 247 merimetsoa (Pha car), joista jälkimmäinen on reissun paras päiväsumma. Allit ja valkoposketkin paransivat selvästi eilisestä, jolloin niiden muutto oli selvästi vasta aluillaan.


Maanantai 10.10.


Reissu alkaa jo vedellä viimeisiään...Tälle päivälle luvattiin taas kovan etelätuulen ja sateen virvoittavaa yhdistelmää, joten parin pitkän retkipäivän jälkeen jätin aamuherätyksen väliin. Mutta eipähän tuo ennusteen peijakas pitänyt vallan laisinkaan paikkaansa, tuuli kyllä, mutta sadetta ei juuri tullut. Iltapäivällä kävin vielä tältä erää viimeisellä käynnillä Austurgrunnella, missä oli vielä viisi pikkujoutsenta (Cyg col), neljä tundrakurmitsaa (Plu squ) ja suosirri (Cal alp).



Kuikanpojat Eestissä

Seitsemän hengen kokoinen joukkio P-Savon lintumiehiä teki kevätretken Eestiin 5.-8.5.2011. Seuraavassa lyhyt retkikertomus....


Matkaan lähdettiin siis torstaina 5.5. Helsingin Länsisatamasta startanneella EckeröLinen Nordlandialla. Meri oli harvinaisen tyyni, joten alkumatkasta nähtiin jopa 1+2+2 ruokkia meressä kellumassa. Muista lajeista mainittakoon maahan saapunut nuolihaukka sekä kolme pikkulokkia. Vesilintumuuttoakin oli meneillään, mikä vaikutti lupaavalta. Tallinnan päässä ei laivalta käsin enää erikoisempaa näkynyt.


Sitten seikkailtiin ulos satamasta ja Tallinnan keskustasta...kiertoteitse, mutta kuitenkin. Matkalla kohti Virtsua näkyivät perinteiseen tyyliin ensimmäiset kattohaikarat. Ellamaan kohdalla toisen auton porukka pysähtyi tsekkaamaan merikotkaa, ja toinen auto pysähtyi heitä odottelemaan - ja kun autot olivat taas yhdessä ja oltiin lähdössä jatkamaan matkaa, löytyi länsitaivaalta roikkusiipinen kotka... Vekkuli siivekäs lensi mukavasti ohitsemme esitellen itseään hyvin, ja oli määritettävissä pikkukiljukotkaksi. Hyvin alkoi tämä reissu!


Sitten jatkettiin Lihulan suuntaan ja kauppareissun jälkeen käytiin tsekkaamassa Keemun torni Matsalussa. Iltapäivän väreily haittasi silminnähden lintujen löytämistä, mutta Anser-hanhia oli ainakin kohtalaisen paljon valkoposkiin verrattuna. Sitten vierailtiin vielä Tuhussa suonreunassa, mistä löytyikin mm. kaksi niittysuohaukkaa, kuusenlatvasta soidintava mustapyrstökuiri sekä maakotkakin, ja sen jälkeen suksittiin majapaikkaan yöksi.


Perjantaiaamuna oli kuuraa maassa...Mutta siitä huolimatta suunnattiin heti aamutuimaan Puhdunniemelle. Satakieli karjahteli matkalla yöpakkasesta huolimatta. Puhdussa oli liikkeellä vesiäisten lisäksi etenkin valkoposkihanhia, joita saapui säännöllisessä tahdissa Saarenmaan suunnasta. Riutta- ja pikkutiiroja oli muutamia paikallisena, yksi merikihu muutti, nokkavarpusia ja nakkeleita oli metsän puolella. Aamu oli komean aurinkoinen ja lämpenikin nopeasti.


Seuraavaksi suunnattiin sitten Matsalunlahden pohjoisrannalle Haeskaan. Haeskan tornista oli taas hyvä valikoima erilaisia vesieläimiä nähtävillä, niin hanhia, sorsia, joutsenia kuin kahlaajiakin. Hämmentävin ohjelmanumero oli kuitenkin se, kun muuttohaukka yritti saalistaa harjalinnun! Onnekkaimpien silminnäkijöiden mukaan se kävi kääntymässä vain parin metrin päässä korkealla taivaalla läpsytelleestä upupasta, mutta jätti sitten kuitenkin jostain syystä aterian väliin ja suuntasi istumaan keskelle lahtea isolle kivelle.


Loppupäivän ohjelma olikin sitten sekalaisempaa: tutustuminen Lihulan Lukoilin ruokalistaan, lähialueretki Nehatussa lintujen perässä ilman päätähuimaavia tuloksia sekä iltasauna.


Lauantain ohjelmassa ei ollut Tornien taistoa, vaikka lajeja kokeilumielessä laskettiinkin. Aamulla käytiin ensin Virtsussa toteamassa arktikan olevan nollassa, ja suunnattiin sieltä Keemuun Matsalun etelärannalle. Keemua lähestyttäessä pelloilta löytyi tuhatmäärin lepäileviä valkoposkihanhiparvia...joista etsittiin innokkaasti myös sitä punakaulaista hanhea. Aikaa kuluikin mukavasti hanhiparvia ihmetellessä ja kuvatessa, nähtävillä kun oli arviolta 32 000 valkoposkea! Vähitellen päästiin myös Keemun tornille asti, ja siellä vastassa oli viimein etsitty punakaulahanhikin. Yllättävän vaikea se on isosta parvesta huomata, vaikka punakka onkin. Ohi hujahti myös yksi muuttohaukka ja kartanorakennuksen katolla lauloi mustaleppälintu.


Tämän jälkeen vuorossa oli vielä paluu edelliseen majapaikkaan, ansaitut päiväunet, pakkaaminen ja siirtyminen viimeiseksi yöksi mökkimajoitukseen Pullapäähän Haapsalun lähelle. Matkalla huomattiin autosta jälleen roikkusiipinen kotka, mutta tällä kertaa määritys ei edennyt lajitasolle asti, kun otus ei ollut oikein yhteistyöhaluinen. Mutta kiljukotkalaji siis kuitenkin.


Pullapäässä käytiin pikaisesti asettumassa taloiksi, mutta sitten suunnattiin Haapsaluun. Myöhäisen lounaan jälkeen käytiin ensin kaupungin rannassa olevassa lintutornissa, ja suunnattiin vielä illan päätteeksi vanhalle jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamolle päästyä alkoi ensin laulaa ruokosirkkalintu, sitten toinenkin, ja toisesta puhdistamoaltaasta löytyi kummallinen sorsa, joka lienee jonkinlainen Aix-sorsan ja Anas-sorsan risteymä. Todella kummallisen näköinen vekotin! Ruokosirkkelikuoroon liittyi vielä kolmaskin lintu, joita säestivät luhtakanat ja yksinäinen liejukana.


Sunnuntaista ei sitten paljoa olekaan kerrottavaa. Aamumuutto oli maltillisen olematonta, ja aurinkoinen, tyyni päivä lämpeni nopeasti. Matkalla Tallinnaan saatiin reissunpinnoiksi vielä piekana ja närhi. Laivalta ei nähty enää oikein mitään. Savon puolella onnistuttiin vielä lievän etsiskelyn jälkeen löytämään Varkauden Ruokojärven lintutorni, missä huuteli kaulushaikara, mutta siinäpä se sitten olikin reissu paketissa. Lajeja tuli Eestinmaan puolelta yhteensä 145.

Kuusamon lintumaraton 2006



Seuraavassa on koottuja muistikuvia Kuusamon lintumaratonilta 2006. Olimme Tapani Veistolan kanssa liikkeellä jalkaisin tässä 24h kestävässä kisassa, jossa tarkoituksena on nähdä mahdollisimman monta eri lintulajia kisa-ajan kuluessa.



Hahmottelin kävelyreittimme netistä löytyvien vinkkien ja karttojen perusteella, tosin käänsin sen järjestyksen viime metreillä toisinpäin. Toisena ääripäänä oli joka tapauksessa Valtavaara, toisena Vuotungin lintutorni. Aikaisempaa kokemusta näiltä nurkilta ei ollut kummallakaan meistä.



Olimme – suositusten mukaisesti – yötä Rukalla, ja kun parempaakaan perusideaa ei löytynyt, päätimme aloittaa toist puolt Rukaa. Eli maha täynnä aamupalaa ohjelmassa oli kipuaminen Rukan yli...Alku menikin sikäli hyvin, että viime metreillä alkoi kuulua outoa linnunlaulua – osuttiin aivan vahingossa laskettelurinteen hissilinjan alapäässä laulavaan virtavästäräkkiin! Siitä olikin hyvä aloittaa kierros Valtavaaralla. Tulos oli tosin kellonajan mukainen, eli eipä siellä iltapäivän auringossa tilheä ja tuulihaukkaa kummempaa näkynyt.



Valtavaaralta jatkettiin vähitellen etelään päin parkkipaikkoja kiertäen, mutta vielä vaaran kupeilta kuitattiin piekana ja pikkukuovi kiljumasta. Ja vaivoin oli päästy parkkipaikoilta metsän reunaan, kun ensin kuusenkäkkärän latvaan lennähti pohjantikka ja sitten hömppäparven jatkeeksi liittyi myös lapintiainen ! Kuikka ja toinenkin piekana saatiin kuitattua Vuosselijärven rannasta käsin. Matkaa jatkettiin kohti Tahkolanrantaa, matkalta Rokovan suolammelta kuitattiin kurki poikasineen.



Juuri ennen Mättäisenlahtea tuli hylsy, kun Tapsa ehti hahmottaa päältä lentäneen närhen mutta minä en ehtinyt tilanteeseen mukaan. Tässä vaiheessa alkoi myös hahmottua se käytännön ongelma, että hyttysiä ei saa missään vaiheessa matkaa karistettua kannoilta, päinvastoin kuin autoretkillä, vaan niitä kertyy epämääräinen parvi meitin perään... Hissukseen päästiin kuitenkin Tahkolanrantaan ja venerantaan, mistä löytyi mm. uivelo, selkälokki ja tukkakoskelo, ja asutuksen parista sen jälkeen sinitiaisen ja viherpeipon kaltaisia kyldyyrilintuja.



Sitten olikin ohjelmassa poikkeaminen kinttupoluille pois pääteiltä ja tähän asti turvallisuutta tuoneilta asutuilta seuduilta. Suunta oli Antinperän lintutornille, ja sinne mennessä ehdittiin kuitata pohjansirkun, mustaviklon ja palokärjen lisäksi myös tarpeettoman laaja huntu verta imeviä hyönteisiä, tosin onneksi olivat alkukesän tapaan kiitettävän passiivisia.



Antinperän tornissa oltiin ennen puoltayötä, ja niin olivat monet muutkin. Mutta mikäs oli ollessa: jänkäkurppa kopisteli päällä, vesipääskyjä ja suokukkoja patsasteli rantalietteellä ja lapasorsan lisäksi heinätavikoiraskin näyttäytyi, kun jaksoi tarpeeksi tihrustaa. Hyttysiä saattoi eväiden syömisen ohessa teilata kolmisenkymmentä kerralla ihan vaan ottamalla lakkinsa päästä ja iskemällä sen reittä vasten.



Yön pimein vaihe matkattiin metsäteitä pitkin Antinperältä itään kohti Määttälänvaaraa. Pohjansirkku lauloi matkalla ja pyytäkin onnistuttiin kuulemaan parin vihellyksen verran. Aamuyön piriste oli Vaimosuolla tien varressa, kuusen latvassa täysin avoimesti laulanut lapinuunilintu ! Oli kuulemma ollut samalla paikalla edellisenäkin vuonna, mutta eipä me moisesta mitään tiedetty.



Määttälänvaaraa lähestyttäessä väsymys alkoi viimeistään iskeä käpälään ja toista metriä pitkä hyttyshuntukin koversi aivoa. Samalla huomattiin se käytännön ilmiö, että kaiken varalta peipon ja leppälinnunkin kaltaisia kotoisia lajeja piti asiakseen pysähtyä kuuntelemaan hetkeksi, koska ne eivät välttämättä auenneet heti "vauhdissa". Uusia pinnojakaan ei tuntunut tippuvan, kunnes juuri ennen pikitien risteystä Suiningissa pikkusirkku vaivautui mellastamaan hempeällä lauluäänellään sen verran, että hermot pysyivät koossa. Luvalla sanoen horteisessa aamussa suunnistettiin sitten ensin kohti Määttälänvaaraa ja päätepisteeksi suunniteltua Vuotungin tornia.



Määttälän Pirkanpuistosta saatiin mustarastas ja vaaran pelloilta suopöllö. Vuotunkiin päin mentäessä ehdin jo harhautua kartanlukijana väärään suuntaan, mutta onneksi vahinko ei ollut iso. Jaloista alkoi sen sijaan jo karstat irtoilla - tällaisella kävelyllä jalkapohjat joutuvatkin kaikkein kovimmalle. Vuotunkia päin raahustettaessa saatiin kuitattua kiuru ja hyyppä sekä jo hieman toivottomilta tuntuneet ruokokerttunen (vasta noin 1648. lajille sopivassa puskassa) ja isokoskelo. Ylilentäneestä naakasta sen sijaan tuli valitettava huti.



Vuotungin torniin päästiin jalkapohjat rullalla, mutta loppukiri oli kieltämättä tehokas sekin. Saimme tornista kuitattua rallin viimeisinä tunteina mm. merikotkan, hiirihaukan, kalasääsken, ruskosuohaukan ja pilkkasiiven. Lopputulos olikin lopulta 95 lajia, jolla ohitettiin pari autojoukkuettakin. Kilometrejä kertyi lopulta karttapaikan avulla laskettuna 47. Sadetta ei tullut missään vaiheessa päivää, ja hyvä niin.



Kuusamon lintumaraton 2007


Kuusamon lintumaraton 2007
Koska Kuusamon keskustan ympäristön lintuvedet puluineen olivat edellisenä vuonna jääneet väliin, valikoitui lähtöpaikka tällä kertaa keskustaan ja siitä oli tarkoitus jatkaa etelään päin kaatopaikan kautta kohti Penttilänvaaraa.
Aloituspaikaksi tuli lopulta Kuusamon lentokentän reunamat ja siellä sorakuopan töyräällä istuskellut kivitasku - laji, joka edellisenä vuonna jäi kokonaan puuttumaan. Haviteltuja tyllejä ei sen sijaan löytynyt, onneksi kapustarinta ja kiuru kuitenkin näyttäytyivät. Matkaa jatkettiin kiertämällä Kolvanki-järven etelärantaa kohti keskustaa.
Keskustaan päästyä hahmottuivat vähitellen listalle mm. härkälintu, pikkutylli ja pulu. Valuttiin sitten kohti Tolpanniemeä, Torankijärven puolelta löytyi mustalintu, Noitiniemen tornista ei juuri mitään uutta. Pinnojen tuskaisen hidasta kertymistä seuraten ja lehtokurpan herjoja kuunnellen päästiin puoliltaöin Ouluntien varteen ja alkoi matka rekkoja väistellen etelää kohti.
Ouluntien varsi ei tosiaan ollut mikään miellyttävin reitti kävelijälle, mutta siirtymätaipaleena ajoittui kohtalaisen hyvin yön vähälintuisimpaan aikaan. Lentokenttien, sorakuoppien ja uimarantojen jälkeen sinänsä sarjaan sopivalta kaatopaikalta ei yöaikaan tullut pinnan pinnaa, mutta lähempänä Tavelaa alkoi tienvarsikuusikosta kuului vaisua, haikeaa lavertelua jota pähkäiltiin hetki jos toinenkin. Lopulta (onneksi) hahmotettiin että taviokuurnahan se siellä mekkaloi ! Piakkoin päästiin lähemmäksi Oijusluomaa pois pikitieltä, ja palkinto paarustamisesta tuli myös heti, kun aivan tien varren rinnekuusikossa lauloi sinipyrstö.
Loppurallin ohjelmassa oli samoilu Oijusluomasta kohti Penttilänvaaraa metsien halki ensin metsäteitä ja sitten polkuja pitkin. Väsymys alkoi jo painaa käpälää, mutta silti Losovaaran metsistä löytyi mm. kaksi sinipyrstöä ja taviokuurnaa lisää, tiltaltti ja pohjansirkku sekä purussa ässäksi paljastunut sinisuohaukkakoiras. Loppumetreillä ilmeni että aivan Penttilänvaaraan ei ehditä, ja lopun reipas sadekuuro sinetöi asian. Viimeiseksi pinnaksi jäi metsätien varren hakkuuaukolla patsastellut isolepinkäisnuorukainen.
Aivan maaliin ei siis ehditty, koska kilometrejä ahnehdittiin hieman liikaa: niitä tuli yhteensä 54 ja lajimääräksi jäi 83.

Kuusamon lintumaraton 2008



Kuusamon lintumaraton 2008



Rallin ajoitukseen oli tullut muutos, eli nyt ralli alkoi puoliltaöin kestäen koko perjantain. Lisäksi ralli oli viikkoa aikaisemmin kuin ennen, jo kesäkuun alussa. Reittiä oli hahmoteltu taas asiaa moneen suuntaan pyöritellen jonnekin viimekertaisen päätepisteen suunnalle, mutta sekin pyörähti lopulta taas toisinpäin. Joukkueemme oli tällä kertaa kolmihenkinen, kolmannen kisailijan ollessa Esko Joutsamo.



Aloituspaikaksi valikoitui lopulta Isosuon-Kivisuon soidensuojelualue. Suon reunassa oli puoliltaöin pahaenteisen hiljaista, oikein mikään lintu ei ollut äänessä. Vähitellen suolta alkoi erottua tavanomaisia suolajeja, mutta aloituspaikka ei tosiaan ollut mikään nappisuoritus. Onneksi jänkäkurppa intoutui kuitenkin kopistelemaan taivaalla ja suokukkojakin hahmottui mättäiden seasta, mikä piristi yleistä mielialaa. Ilolla panimme merkille, että rallin aikaistaminen viikolla näytti vaikuttaneen hyttysten määrään vähentävästi.



Suolta tarvottiin sitten läheiselle metsätielle ja alettiin listata vähitellen heräileviä metsälintuja. Pian ohjelmassa oli myös läheinen Mustalampi, mistä löytyikin monta arvokasta pinnaa: ohilentävä kaakkuri mekasti taivaalla, kaksi härkälintua ja vesipääsky sekä uivelo taas tiiviimmin lammen pinnassa. Lammelta lähdettyä taas saatiin melkein peräjälkeen monta hyvää lajia, hernekerttu, käenpiika, metso.. Tunnelma kohosi kummasti !



Sitten luvassa oli metsäautotiemarssia. Matalaa taimikkoa kasvavalla Käyränvaaralla pysähdyttiin hetkeksi staijaamaan sopivaan rinteeseen, tosin ilman sen merkittävämpiä tuloksia. Matka jatkui hiljalleen Kuusamon Yhteismetsältä suojellun Pajupuronsuon vanhojen metsien suojelualueen eteläpuolta kulkevalle metsäautotielle ja pinnoja tippui pikkuhiljaa. Eniten jäi harmittamaan ilmeinen neljän kirjosiipikäpylinnun parvi, joka jäi nopeassa tilanteessa saamatta.



Metsäteiden varsilta kertyi mm. puronvarressa melskannut peukaloinen, hakkuuaukoilla patsastelleet kivitasku ja isolepinkäinen sekä rinnekuusikossa varoitellut kanahaukka. Pitkän taaperruksen jälkeen alettiin vähitellen lähestyä asutumpia seutuja, ja vasta 14 tuntia rallin alkamisen jälkeen nähtiin ensimmäinen auto! Iltapäivällä saatiin listalle myös muutamia petoja, kalasääski ja tuulihaukka.



Rallin viimeinen kolmannes oli varattu vesi-, pelto- ja kulttuurilintujen etsimiseen Heikkisennivan ja Irnin alueilta. Tosin ensimmäinen uusi laji oli sellainen kulttuuriseuralainen kuin pikkusirkku...Parhaaksi lajiksi tuli lapinsirri Heikkisennivalta, joka tosin tänä vuonna oli melkein joka joukkueella. Ennen Irninniemeä saatiin nopeassa tahdissa paikattua myös neljä merkittävintä puutetta parissa minuutissa, mm. niittykirvinen ja kalatiira, joita ilman purkutilaisuuteen olisi ollut hieman ikävä tulla. Samaan syssyyn hoitui muutakin lajistoa, kuten lehtokurppa, selkälokki ja isokoskelo. Vuonnalan jälkeen tunnelma alkoi sitten laskea puolenyön vähitellen lähestyessä, mutta silti jaksettiin lopetuspaikaksi jo etukäteen suunniteltuun Riihisalmeen Polojärven puolelle, mistä löytyi vielä viime metreillä päivän toinen kaakkuri. Lajisummaksi tuli lopulta 87 lajia.



Manhattanin kaupunkilinnut



Olen käynyt töiden puolesta kahdesti seuraamassa YK:n metsäfoorumin (UNFF) kokousta New Yorkissa. Työnantajallani Luonnonsuojeluliitolla ei toki tällaisiin matkoihin ole varaa, mutta koska ulkoministeriö on katsonut, että erilaisten kansalaisjärjestöjen edustajia kannattaa tällaisille kokousmatkoille lähettää, on matkat toteutettu ministeriön rahallisella tuella. Ministeriön menettely on kansainvälisestikin harvinainen tapa auttaa kansalaisjärjestöjä osallistumaan ja tutustumaan kansainväliseen päätöksentekoon.



Vaikka kokousmatkat ovat yleensä aikatauluiltaan tiukkoja, ehtii aamuisin (tai iltaisin) kuitenkin kierrellä kaupungillakin. Ja jos aikaisin jaksaa herätä, niin ehtii linturetkellekin. Huhtikuussa 2009 tehdyllä kokousmatkalla näin kolmella, ennen kokouksia Keskuspuistoon tehdyllä aamuretkellä yhteensä 45 lajia lintuja. Seuraavassa siis lyhyt katsaus Manhattanin kaupunkilinnustoon :) Ja jos muuten mietitte, millainen se kaupunki on, niin kyllä se suunnilleen juuri sellainen kuin telkkarin kautta olette oppineet.



Kotoisat lajit ja muut korvikkeet



Varpusia, puluja ja kottaraisia on kaikkialla, kottaraiset toimittavat paikoin varpusten virkaa ja nokkivat kengät jaloista. Vetisemmillä paikoilla on sinisorsia ja kanadanhanhia pesii Keskuspuistossa. Yksittäinen haarapääskykin, täkäläistä punavatsaista rotua, näyttäytyi. YK-ruokalasta tuli pinnaksi merilokki. Mutta siihenpä ne tutut lajit jäävätkin.



Monelle tutulle lajille on myös täkäläinen korvike. Mustarastaan tilalla kaupunkilintuna on punarintarastas (Turdus migratorius), variksen tilalla amerikanvaris (Cornix brachyrhynchos), merimetson tilalla amerikanmerimetso (Phalacrocorax auritus), hippiäisen tilalla rubiinihippiäinen (Regulus calendula), harmaahaikaran tilalla amerikanharmaahaikara (Ardea herodias) ja tervapääskyn tilalla piippukiitäjä (Chaetura pelagica).



Tutut lajiryhmät



Haikaroista täällä esiintyvät edellä mainitun amerikanharmaahaikaran lisäksi aavistuksen tutummat jalo- ja yöhaikara sekä puussa istunut, lähinnä kai pikkuhaikaraa muistuttava amerikankyyryhaikara (Butorides virescens).



Sirkkujahan on kaikkialla. Täällä on tullut nähtyä kahta lajia: Suomessakin pari kertaa tavattua valkokurkkusirkkua (Zonotricha albicollis), joka on lähinnä varpusen kaltainen puistojen alikasvoksen kääntelijä, sekä kaislasirkku (Melospiza georgiana), joka näyttää lähinnä varpusen nokalla varustetulta rautiaiselta.



Punarintaa täällä ei ole, mutta sen sijaan on keltarinta (engl. Common yellowthroat, Geothlypis triches), joka tosin suomeksi kääntyy naamiokerttuliksi. Tiaisia edusti töyhdöllinen, yleisväriltään harmaanmusta ja töyhtöpäinen puistotiainen (Parus bicolor).



Laulu- ja punakylkirastaiden kaltaisia metsärastaita korvaavia Catharus-suvun rastaita näkyi erakko- ja täplärastaan verran. Tikkoja näkyi myöskin kaksi, joista toinen oli pikkutikan kaltainen pienenpieni keijutikka (Dendrocopos pubescens).



Ainakin nimen perusteella närhen korvaajalaji puolestaan on sinitöyhtönärhi (Cyanocitta cristata), vaikka onkin paljon urbaanimpi ja koreampi kuin kotimainen paskanärhi.



Jotain aivan muuta



Suomalaisittain kokonaan vieras lajiryhmä oli värikkäät Dendroica-kerttulit, joita näin yhteensä 9 lajia. Vastaavat lähinnä suomalaisia phylloscopuksia tai kerttuja sikäli, että ovat suhteellisen samannäköisiä, puskissa hyöriviä pikkulintuja, mutta siis huomattavasti värikkäämpiä.



Mielikuvituksellisimpia väriyhdistelmiä tarjosivat kardinaalien laajasta lajiryhmästä kokopunainen, töyhtöpäinen punakardinaali (Cardinalis cardinalis), kokosininen indigokardinaali (Passerina cyanea) sekä punarintainen punarintakardinaali (Pheucticus ludovicianus), joka nimestään huolimatta muistutti lähinnä nokkavarpusta. Kuhankeittäjää muistuttava idänlehtoturpiaali (Icterus galbula) ja lähinnä ehkä järripeippoa muistuttava loistopipilo (Pipilo erythrophthalmus) näyttäytyivät myöskin.



Tummanpuhuvampia lajeja turpiaalien ryhmästä olivat (nimistään huolimatta) puolestaan purppuraturpiaali (Quiscalus quiscula), punaolkaturpiaali (Agelaius phoeniceus) sekä pihatyranni (Tyrannus tyrannus).



Pihalinnut 2012 / Syys-joulukuu

Syyskuun alkaessa lintujen määrä pihalla kasvoi mukavasti. Varsinkin rastaita, tiaisia ja peippoja oli useina päivinä paljon. Muutamia punarintoja ja pajulintuja näkyi myös ja puukiipijäkin kävi pariin otteeseen melskaamassa lähikuusikossa. Mutta lintujen paljoudesta huolimatta lajit olivat enimmäkseen vanhoja tuttuja, kunnes sitten..


17.9. (65)


...maanantai-aamuna peukaloinen mellasti kuusikon suojissa. Ihme miten niin pienestä linnusta lähtee niin paljon ääntä!


Veikkaukseni seuraavaksi uudeksi pihalinnuksi on muuten valkoposkihanhi.


22.9. (66)


Noh, kerrankos tuota erehtyy: ei tullut seuraavaksi valkoposkihanhea, vaan pajusirkku.


Ja vaikkei tämä omalla pihalla tapahtunutkaan, niin mainittakoon myös, että irroitin tänään kaksi pajulintua marjapuskan suojana olleesta pienisilmäisestä verkosta. Toiselle apu ehti ajoissa ja sain sen vapautettua elossa, mutta toinen oli ehtinyt kuristua verkkoon. Varovasti niiden verkkojen kanssa!


5.10. (67)


Onpas rastaita, putsaavat lähiympäristön pihlajia ja muita marjapuskia marjoista..ja muutenkin lintuja riittää: peippoja, tilhiä, tiaisia. Puukiipijä on kuulunut parina päivänä ja tänään se kävi pihan omenapuussakin kiipeilemässä.


Ja tänään tuli viimein se ennustettu valkoposkihanhikin, noin neljänkymmenenyksilön parvi kaahasi kodin ilmatilassa iltahämärissä. Arvaus seuraavaksi uudeksi lajiksi on kulorastas...


8.10. (67)


Iltahämärissä muutti noin kahden sadan hanhen parvi lounasta kohden. En valitettavasti saanut lajista selvää, mutta komea näky. Ja rastaita, tilhiä, tiaisia ja peippoja riekkuu edelleen pihassa.


12.10. (67)


Draamaa kotipihalla..Huomasin ensin ikkunasta pihamaalla patsastelevan harakan, joka roikotti siipeään. Ajattelin ottaa linnun huostaan sen auttamiseksi,mutta otus oli ulos mentyäni kadonnut. Että ei saanut eräs dosentti uutta huostaanottoskandaalia tästä.


Harakan sijasta löysin ulkoa hengettömän punatulkkurouvan, joka oli juuri törmännyt ikkunaan niin kovaa,että nokka oli lytyssä. Lintu oli vielä lämmin. Koiraspunatulkku seurasi lähikuusesta kun kiikutin kalmon kompostiin,liekö ollut perhekunta?


14.10. (69)


Nyt on muuten jo selvästi hiljaisempaa...ilmeisesti rastaat ja tilhet ovat saaneet lähialueiden marjat syötyä, ei kuulu enää niin paljoa räkätystä kuin aiemmin. Ja peipotkin ovat pitkälti kaikonneet.


Mutta tänään tuli siis kaksi uutta pihapinnaa. Näistä hienompi oli kymmenen taviokuurnan parvi! Linnut lensivät lajityypillisesti haikeasti vihellellen takapihaa viistäen, marjoja etsimässä nekin. Hieno havainto! Ja se toinen laji oli naakka, sen puuttumista olinkin jo ehtinyt hieman ihmetellä..


23.10. (70)


Ja jotta pysyisi jokin järjestys yllä, niin tänään tuli sitten uudeksi pihapinnaksi se pyrstötiainen. Ainakin viisi lintua käsittänyt parvi lenteli kotikujan toisella puolella, naapurien pihassa. Kotipihassa puolestaan käväisi kuusitiainen. Alkaisi varmaan olla talviruokinnan aloittamisen aika?


24.10. (70)


Varmemmaksi vakuudeksi pyrstötiaisten ääniä kuului myös tänään, yksilömäärä jäi epäselväksi.


31.10. (70)


Punakylkirastas kävi kääntymässä pihakuusen latvassa, seuraavan näkemiseen mennee puolisen vuotta...


7.-8.11. (70)


Talvi yrittää tunkea kylään, pihalla on viitisen senttiä lunta ja pari lintulautaa. Lintulautavieraista mainittakoon pirtsakka kuusitiainen ja pihan perällä on orapihlajanmarjojen kimpussa mustarastasnaaras.


13.12. (70)


Long time, no see...routa ei nimittäin ole ajanut porsaita kotiin. Marraskuun puolella pihan ruokinnoilla kävi päivittäin tavallisempien tali- ja sinitiaisten lisäksi yksi esimerkkikappale myös hömö-, kuusi- ja töhtötiaista. Talven tulo ei kuitenkaan ole ajanut niitä vierailemaan tiiviimmin lintulaudalla, päinvastoin. Nyt niitä näkee vain todella harvakseltaan.


Tinttien lisäksi pihalla vierailee säännöllisesti harakoita, pikkuvarpusia ja käpytikka, satunnaisesti punatulkku ja varpunen. Puluporukka lentelee säännöllisesti yli, kerran ovat pysähtyneetkin, ja lähikuusikosta yltää silloin tällöin hippiäisen korkea veisuu. Keltasirkkujen saavuttua voitanee julistaa talvi saapuneeksi, mutta ei vielä.




24.12. (70)


Joululinturaportti: naakka lensi pihan yli, eikä itkenyt yhtään, puukiipijä kävi pihakuusessa huutelemassa, pari urpiaista noukki lintulaudalta tippuneita roippeita ja muutama pikkukäpylintu kipsutteli lähikuusikossa.


Saas nähdä ehtiikö tänä vuonna tulla vielä jokin uusi laji? Toisaalta 70 on mukavan pyöreä luku.



Pihalinnut 2012 / Tammi-huhtikuu

Pihalinnut 2012: tammi-huhtikuu


Tammikuu


1.1. (0)


En vielä päässyt edes alkuun, kun vietin päivän muualla ja saavuin kotiin vasta iltapimeällä...


2.1. (1)


Kovin kiihkeä ei ollut startti vielä tänäänkään, mutta ensimmäiseksi pihapinnaksi kirjautui talitiainen neljän yksilön parven pyöriessä aamuhämärissä pensasaidassa.


3.1. (5)


Järjestelin eilen pihaan linnunruokaa ja katso: heti tuli varis ja pari harakkaa rohmuamaan talia. Tai tartteehan nekin ruokaa, mutta ei tartteis kuitenkaan kaikkea viedä... Ja oli siellä talitinttien seassa muutama sinitiainenkin. Lisäksi naapurin puolelta kuului käpytikan käkätystä eli lajimäärä nousi kerralla viiteen - näinhän tämä etenee, näin aluksi ainakin.


4.1. (6)


Aamusella kotoa poistuessa viherpeippo lensi vastaan ja lajilista venyi kuuden lajin mittaiseksi.


5.1. (8)


Olin lisännyt linnunruokintapisteitä pihalle ja laajentunut tarjonta houkutteli pikkuvarpusparven ruokailemaan kuusamapuskan juureen. Ja pirteä kuusitiainen pistäytyi hakemassa auringonkukansiemeniä. Sille pitääkin laittaa pönttö, jos se vaikka innostuisi pesimään keväämmällä..


6.1. (9)


Aamulla lehteä hakiessa naapurin kuusiaidan juuresta lähti räkättirastas lentoon. Onneksi se lensi sopivasti omalle pihalle päin ja onnistuinkin näkemään sen pihasta ennen kuin se lensi takaisin naapuriin. Räkäteille ei ole juurikaan ollut tänä talvena marjoja, joten en ajatellut näkeväni räksää ennen kevättä.


7.1. (10)


Ja marjalinnuilla jatketaan, vaikkei marjoja olekaan: kesken lumitöiden lensi kolmen tilhen parvi iloisesti tiristen pihan yli.


11.1. (12)


Olen vähitellen monipuolistanut linnuille tarjolla olevaa ruokavalikoimaa ja nyt kauran lisääminen lintulaudalle johti toivottuun lopputulokseen: keltasirkut ovat alkaneet vierailla pihalla. Tänään pikkuvarpusten mukana oli myös yksi varpunen. Päivän summana siis kaksi uutta lajia, mutta tässäpä nämä helpoimmat talvilinnut alkavatkin olla jo nähtynä...


Paitsi että heti poistuttuani kotipihalta lensi kanahaukka varisten ajamana kuusikkoon piiloon. Ehkä senkin voisi nähdä pihalta käsin, jos se asustelee näillä nurkilla pysyvämmin?


13.1. (12)


Tiaisia seuratessa tuli mieleen seuraava tinttitietous: talitiainen syö kipakkana pakkaspäivänä noin 120 auringonkukansiementä energiantarpeensa tyydyttämiseen. Yhden siemenen syömiseen kuluu aikaa noin minuutti. Eli pelkkään siementen syömiseen kuluisi noin kaksi tuntia, mutta menee siinä varmaan aikaa muuhunkin häsäämiseen. Ja talia saattaa tulla myös syötyä välillä?


15.1. (12)


Kuusitiainen pistäytyi taas ruokinnalla. Aika tarkkana saa olla sen huomatakseen, se ei jää lintulaudalle turhia patsastelemaan...


17.1. (13)


Alkaako talvi kiristää otettaan, vaikkei se pakkasmittarissa siltä vaikutakaan? Ruokinnalle oli ainakin ilmestynyt ensimmäinen hömötiainen. Ehdin jo ajatella, että lähimetsät eivät ole tarpeeksi suuria että laji niissä viihtyisi, mutta näyttäytyipäs sekin - ehkä ruoka alkaa metsän puolella vähenemään.


Varislinnutkin alkavat koota rivejään: nyt talin kimpussa oli kerralla kahden variksen ja seitsemän harakan porukka. Saivat antaa tietä pienemmille siivekkäille. Keltasirkkuja oli nyt viidentoista linnun parvi.


18.1. (14)


Tänään uutuutena näyttäytyi viiden pullean punatulkun parvi. Ruokinnalle asti linnut eivät uskaltautuneet, vaan viheltelivät keskenään koivunlatvassa.


19.1. (14)


Uusia lintuja ei näkynyt, mutta iltahämärissä rusakko ilmaantui pihalle evästä etsimään. Ilmeisesti tarjonta ei ollut mieleen, kun visiitti jäi aika lyhyeksi.


22.1. (14)


Räkättirastas pistäytyi räkättämässä hetken tontinreunan koivussa.


28.1. (14)


Pihalinnut tuntuvat nyt vakiintuneen tintteihin ja ajoittain vieraileviin harakoihin, keltasirkkuihin ja pikkuvarpusiin. Myös käpytikka käy talia etsimässä ajoittain. Tänään kävi myös hömötiainen sekä uutena nisäkäslajina orava. Orava oli aika pienikokoinen mutta piti hyvin puoliaan samoille apajille tunkenutta harakkaa vastaan - tai sitten harakka vaan oli hieman pelokkaampaa mallia, kun oravan valehyökkäilyt saivat sen perääntymään.


29.1. (14)


Maltillista meininkiä pihalla myös tänään pihabongaussunnuntaina, puolentusinaa talitinttiä ja kaksi sinitinttiä ynnä pari harakkaa. Tiaiset suosivat jostain syystä pihan pihlajaa, minne ne kantavat siemeniä piiloon. Oravakin vieraili jälleen.


Helmikuu


4.2. (14)


Kaksi tilheä suoritti ylilennon. Muuten kylmää (min. -30C) ja ruokinnallakin hiljaista, minne lie linnut menneet paremmille ruoka-apajille paukkupakkasten ajaksi?


5.2. (14)


Olkoonkin -28 astetta, mutta viherpeippo lauloi kyllä iltapäivällä ikään kuin kevät olisi...ja vahvasti mustarastaalta näyttänyt lentävä peli sukelsi tontin perälle puskaan siivet supussa. Mutta koska tilanne oli liian nopea enkä nähnyt lintua kunnolla, niin siitä ei uutta lajia lasketa.


6.2. (15)


Pulu! Itse asiassa kahdeksan pulua. Siinäpä tämän päivän uutuus. Uusia ennennäkemättömiä lajeja tuskin helmi-maaliskuussa paljoa tuleekaan?


7.2. (15)


Iltapäivällä pakkasen vähetessä miinus seitsemään ja auringon pilkistäessä pilviverhon takaa kuului "kevään" ensimmäinen titityytä laulava talitiainen! Illalla olikin sitten taas -21 astetta, ei taida huomenna enää tinttiä laulattaa...


19.2. (16)


Laskiaissunnuntaina tuli vaihteeksi nähtyä uusi laji, kun lehteä laatikosta hakiessa varikset ja tiaiset alkoivat äkkiä varoitella ja lähikuusikosta lensi kanahaukka saaden variksen peräänsä. Aikamoinen mörkö, sanon mie, iso kuin mikä eli varmaan naaraslintu. Loppupäivän pyryttikin sitten lunta..


28.2. (16)


Toissayönä kävi rusakonsorttinen eläin jäljistä päätellen lintulaudan alta kauraa etsimässä ja tänään orava siementen perässä. Ei muuta raportoitavaa - hiljaista on...


29.2. (16)


Kaupassa käydessä huomasin jonkun muunkin käyneen etsimässä lounasta: kävelytiellä oli monessa paikassa harmaanmustia höyheniä ja sulkia, lumessa siivensikujen jälkiä ja kolmessa kohtaa vertakin kuin Bodomjärvellä ikään. Päädyin siihen lopputulokseen, että kanahaukka siinä oli käynyt hakemassa lähitalojen puluparvesta paistin. Kissa olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta kyseessä vaikutti kuitenkin olleen siivillä varustettu saalistaja. Kolmas vaihtoehto olisi varpushaukka, mutta ne eivät yleensä iske noin suureen saaliiseen. Pulu ei kuitenkaan ollut ollut haukalle mikään helppo nakki, sen verran hajallaan höyhenet olivat ja pulu oli varmaankin pitänyt aika pitkään puoliaan. Lounaansa kullakin..


Maaliskuu


1.-2.3. (16)


Näin yöllä närhen, joka hyppi etupihalla. Uutta lajia siitä ei kuitenkaan tullut, sillä kyseessä oli umpiunessa tehty havainto...


8.3. (16)


Vaihteeksi vilinää: keltasirkkuja kuudentoista parvi ja sen mukana viisi pikkuvarpusta. Jokunen viherpeippo on myös pistäynyt paikalla, niitä ei kovin montaa ole talven mittaan näkynyt. Ehkä jostain etelämpää tulleita?


13.3. (17)


Nyt tuli närhi pihalle ihan oikeastikin, kaksi yksilöä pistäytyi aamupäivällä kolmen harakan ja yhden variksen kanssa retuuttamassa talipalloja.


19.3. (17)


Aurinko oli jo sen verran sulattanut kotitalon ikkunasta näkyvää muurahaispesää, että siinä oli postimerkin kokoinen sula kohta. Ja eikös siinä sitten talitiainen hyppinyt eestaas, taisivat varhaisimmat heränneet muurahaiset saada kyytiä? Illalla satoikin sitten taas sen verran ravakasti, että pesä peittyi takaisin lumeen.


30.3. (17)


Hiljaisen maaliskuun hiljainen päätös: viime aikoina lintulaudalla on käynyt lähinnä tali- ja sinitinttejä, pari harakkaa, silloin tällöin joku satunnainen keltasirkku ja viherpeippo - ja yksi pieni orava.


Huhtikuu


4.4. (18)


Vihervarpunen tuli melkein uudeksi pihalinnuksi. Se istui naapurin koivun latvassa kun tulin kotio, mutta lähti kuitenkin viime metreillä karkuun niin, etten sitä pihalta enää nähnyt.


Mutta lintujen kevätmuutto voidaan (viimein) julistaa alkaneeksi, sillä lintulaudalla oli aiemmin päivällä vieraillut mustarastaskoiras.


5.4. (20)


Täydensin aamulla lintulaudan ruokatarjontaa ja siinä ajassa ehdin nähdä kaksikin uutta pihalintua: ensin vihervarpunen kunnioitti pihan ilmatilaa ylilennollaan ja heti perään saman suorituksen teki pikkukäpylintu. Kaksi käpytikkaa rähisi toisilleen lähikuusikossa, reviiririita ilmeisesti.


7.4. (20)


Harakka rakentaa pesää jonnekin lähistölle, koppasi nokkaansa oksan ja lähti kiikuttamaan sitä tulevaa pesärakennelmaa päin.


8.4. (20)


Kuusitiainen innostui hetkeksi huutamaan lähikuusikosta, kun aurinko oikein lämmitti iltapäivällä. Sitä ei ole sitten tammikuun näkynyt eikä kuulunut, jos lie sama lintukaan. Mutta hyvä että on selvinnyt pakkasista.


Iltahämärissä alkoivat sitten kanit kahdentumaan: ruokintalaudan alle tuli ensin yksi rusakko ja sitten toinenkin siemeniä etsimään. Sitten pääsiäispuput pinkoivat peräkanaa lähimetsään. Mitäs siellä tapahtuu, se itse arvatkaa.


10.4. (21)


Postilaatikolla käydessä näin peipon, mutta se ei näyttäytynyt kotipihalle asti, eikä sitä siten (vielä) pihalajiksi lasketa. Mutta harmaalokkipas lasketaan, niitä lensi iltapäivällä puolenkymmentä pihan ilmatilassa. Kevättä kohti mennään..


11.4. (21)


Niin lähellä, mutta niin kaukana...postilaatikolla nimittäin tapahtui taas, siellä käydessä yli lensi kaksi metsähanhea. Kaupungille lähtiessä taas ylilennon suoritti isolepinkäinen. Mutta kun kumpainenkaan laji ei kotipihalta näkynyt, niin lajilista ei niillä pitene.


13.4. (21)


Mustarastaskoiras intoutui laulamaan iltahämärissä..


14.4. (22)


No nyt näkyi jo muutamia peippojakin hyppimässä pihassa.


15.4. (23)


Hieman yllättävämpi uusi muuttolintu ylitti pihamaan iltapäivällä, kun olin tullut retkeltä Höytiäisen kanavan suistosta: piekana matkasi kohti Lappia lentäen ihan talon yli.


16.4. (24)


Tämän päivän uusi laji oli puolestaan punarinta, joka oli saapunut talon vieressä olevaan kuusikkoon laulamaan omia, hiljaisia veisujaan.


21.4. (28)


Puuhapäivä: ripustin pihalle ja lähipuistoon yhteensä neljä linnunpönttöä. Yksi niistä oli jo sinitiaisparin itselleen varaama ja siirsin sitä hieman rauhallisempaan paikkaan piharakennuksen seinustalle, tiaisten säkätyksen kera.


Samalla näkyi neljä uutta lajia: naurulokki, kalalokki, urpiainen ja korppi.


24.4. (30)


Kevät etenee: tänään lähikuusikossa lauloivat uusina lajeina rautiainen ja punakylkirastas.


25.4. (31)


Ja tänään laulukuoroon liittyi laulurastas.


26.4. (32)


Pihalle on alkanut kertyä peippolintuja herkuttelemaan lintulaudoilta talven mittaan tippuneilla ja lumen alta paljastuneilla siemenillä. Peippojen, vihervarpusten ja urpiaisten lisäksi joukossa oli keväälle uutena lajina myös järripeippo.


29.4. (34)


Peippolintujen pihansiivousoperaatio jatkuu: järrejä on ollut paikalla parhaimmillaan kolmisenkymmentä, vihervarpusia parikymmentä sekä peippoja ja urpiaisia kymmenkunta. Onpahan viimein pihalla vilskettä! Vilsketta riittää myös yhdessä linnunpöntössä, sillä pikkuvarpuspari kantaa sinne pesätarpeita jatkuvalla syötöllä. Uusina lajeina tulivat tänään västäräkki ja metsäviklo.


30.4. (35)


Vaikka vappuaaton kunniaksi istuttiin varsin pitkään nuotiolla pihalla, lajilista kasvoi vain yhdellä lajilla, laulujoutsenella.


Huhtikuun loppuun mennessä kasassa oli siis seuraavat 35 lajia:


2.1. talitiainen
3.1. varis, harakka, sinitiainen, käpytikka
4.1. viherpeippo
5.1. pikkuvarpunen ja kuusitiainen
6.1. räkättirastas
7.1. tilhi
11.1. keltasirkku ja varpunen
17.1. hömötiainen
18.1. punatulkku
6.2. pulu
19.2. kanahaukka
13.3. närhi
4.4. mustarastas
5.4. vihervarpunen ja pikkukäpylintu
10.4. harmaalokki
14.4. peippo
15.4. piekana
16.4. punarinta
21.4. nauru- ja kalalokki, urpiainen ja korppi
24.4. rautiainen ja punakylkirastas
25.4. laulurastas
26.4. järripeippo
29.4. västäräkki ja metsäviklo
30.4. laulujoutsen



Pihalinnut 2012 / touko-elokuu

Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi tilanne pihamaalla on se, että pikkuvarpuset ja sinitiaiset ovat vallanneet omat linnunpönttönsä ja siellä käy kova pesänrakennus. Peipot, vihervarpuset ja varsinkin urpiais- ja järripeippokoiraat puolestaan koristavat pihamaata etsiessään talven jäljiltä lintulautojen alle tippuneita auringonkukansiemeniä.


1.5. (40)


Vapun juhlintaa jatkettiin vielä vapunpäivänäkin ja samalla lajilistalle tuli kerralla viisi uutta lajia: valkoviklo, niittykirvinen, kiuru, metsäkirvinen ja selkälokki.


2.5. (43)


Ja lajilista sen kun pitenee, kun ensimmäiset hyönteissyöjälinnut ehtivät tänne asti: pihamaalla hyönteisiä etsiskeli aamulla kaksi kirjosieppoa ja leppälintukoiras. Sinisorsakin lensi yli talon.


10.5. (45)


Onnistuin näkemään kevään ensimmäisen tervapääskyn ja illalla lehtokurppa kiersi omaa reviirilentoaan hämärissä.


12.5. (46)


Suomen yleisin lintu, pajulintu, saapui pihalle (vasta) tällä päivämäärällä.


15.5. (47)


Tänään puolestaan onnistuin saamaan lajilistalle isokuovin...


16.5. (51)


Olin aamulla puolentoista tunnin verran pihalla ihan tarkoituksella lintuja etsien ja se tuottikin neljä uutta lajia. Klo 5.38 talon yli koilliseen suuntasi yhden telkän ja neljän koskelon muodostama parvi. Vuoden 50. pihalintu puolestaan oli se puukiipijä, joka intoutui lauleskelemaan lähikuusikossa vain pari minuuttia myöhemmin. Ja tuntia myöhemmin suuntasi korkealla taivaalla koilliseen vielä kalatiira.


24.5. (53)


Nyt olikin hieman taukoa pihalinnustamisessa...mutta puutarhahommien ohessa näkyi kaksi uutta lajia, hernekerttu ja töyhtöhyyppä. Tervapääskyt ovat valloittaneet ilmatilan ja liitelevät lajityypillisesti kirkuen eestaas. Ja pikkuvarpusen poikaset ovat jo kuoriutuneet, pöntöstä kuuluu vimmainen piipitys! Siellä ei kauaa viivytelty lisääntymisen kanssa, siitä on vaivoin kuukausi kun laitoin pöntön tarjolle...


25.5. (54)


Haarapääsky liittyy tervapääskyjen joukkoon ja on keväälle uusi pihalintu...harmi kun omassa pihassa ei kuitenkaan pesi pääskyjä.


27.5. (55)


Tänään tuli puolestaan täydennystä petolintuvalikoimaan, kun varpushaukka liisi varis ja räkätit perässään piiloon kuusikkoon.


7.6. (56)


No nyt pikkuvarpusen poikaset ovat jättäneet jo pesän, pönttö on autio ja tyhjä...uudeksi lajiksi tänään kesäisesti lehtokerttu.


11.6. (57)


Ja tällä kertaa lajilistaan tuli sepelkyyhkyn kokoinen pidennys. Nyt ovat sinitiaisen poikaset puolestaan alkaneet metelöidä pöntössään ja emot kantavat sinne apetta taukoamatta.


19.6. (57)


Nyt hiljeni sinitiaisten pönttö eli poikue lähti maailmalle. Ja hävisivät muuten aika tehokkaasti kuten pikkuvarpustenkin poikaset, ei ole niitä enää pihassa näkynyt.


27.6. (57)


Tänään oli sitten kirjosieppopoikueen aika hajaantua pihapuskiin ruokaa kerjäämään. Lienevätkö sitten oman pihan pöntöstä vai naapurista, en tiedä, mutta hyvä että syövät noita hyttysiä vähemmälle.


2.7. (57)


Laitoin jo varhain keväällä pihalle, vanhan kaivon kannelle, laakean astian täynnä vettä. Tarkoitus oli, että matala astia toimisi lintujen juoma- ja kylpyaltaana, lähistöllä kun ei oikein ole vastaavia luontaisia lätäköitä tms.


Tähän mennessä en ollut nähnyt ainoatakaan lintua altaalla eikä kokeilu vaikuttanut kovin onnistuneelta, mutta tänään se sit viimein tapahtui: punarinta ilmestyi altaalle ja peseytyi siinä perusteellisesti. Hassua että se valitsi juuri tällaisen päivän, kun muutenkin aamupäivän satoi vettä ravakasti.


Tällaisten pikkulintujen juoma- ja peseytymisaltaiden ei muuten tarvitse välttämättä olla sellaisia juhlallisia (tai mauttomia) korkeita allasviritelmiä, joita useissa puutarha- ja sisustusmyymälöissä näkee. Altaaksi riittää hyvin laakea, matala (2-5 cm) astia, jonka voi laittaa joko jonnekin hieman ympäristöä korkeammalle tai sitten upottaa sitä hieman maan sisään niin, että altaan reuna on maanpinnan tasolla. Kun astiassa jaksaa pitää raikasta vettä kesähelteilläkin, niitä voivat käyttää muutkin janoiset luontokappaleet kuin linnut, varsinkin jos vaihtoehtoisia juomapaikkoja ei juuri ole. Tärkeää on, ettei astia ole liian syvä ja että vesi vaihdetaan ja altaan hygieniasta huolehditaan säännöllisesti.


5.7. (57)


Keskikesän meininki on rauhallinen. Pesimälinnuista käpytikan pojat melskaavat lähimetsässä ja varpusella on poikaset naapurin räystään alla. Tervapääskyt pyörivät taivaalla. Sinne nousi tänään myös parinkymmenen nauru-ja kalalokin parvi pyydystelemään ilmassa lentäneitä hyönteisiä.


7.7. (57)


Uusi siivekäs, muttei kuitenkaan lintu, vaikka isokokoinen olikin: haapaperhonen teki pikavisiitin autotallin nurkalle iltapäivällä. Hienoa!
Hyönteisiä ja perhosia houkuttelevat pihalla mm. hieman jo hyytymässä olevat juhannusruusut, edelleen kukkivat tuoksuvatukat ja parhaillaan kukkivat pionit.


8.7. (57)


Odotettu lisäys nisäkäspuolelle: siili lyllersi naapurista meille hieman puolenyön jälkeen. Käpertyi palloksi kun osuin ensin pyörällä liian lähelle, mutta jatkoi siitä matkaansa aika pian kun väistin kauemmaksi. Pilkon pelloilla oli äänessä vielä 11 viitakerttusta, mikähän niitä laulattaa näin myöhään kesällä?


16.7. (58)


Viimeinkin yksi perinteisimmistä pihalinnuista näyttäytyi: harmaasieppo sirahteli pihalla. Tämä laji on ollut kummallisen näkymätön, vaikkei se toki muutenkaan värikkyydellään loista.


19.7. (58)


Ensimmäinen "syksyinen" pikkulintuparvi hyöri kuusien latvuksissa aamulla: pajulintuja, tali- ja sinitiaisia sekä muutama harmaasieppokin.


21.7. (59)


Jälleen uusi, jo pitkään odottamani perinteinen pihalintu ilmaantui näkökenttään: räystäspääsky. Mikähän laji rikkoo 60 lajin rajan?


27.7. (59)


Nukuin yön teltassa pihalla ja aamulla telttaan kantautui kuusitiaisen säe! Laji näyttäytyi pari kertaa talvella lintulaudalla, mutta sen jälkeen ei olekaan näkynyt.


29.7. (59)


Kirsikkapuun latvassa näkyi tänään jotain kuhinaa. Hetkeä myöhemmin sieltä pomppasi siivilleen närhi kantaen nokassaan kirsikkaa. Iltapäivän mittaan lintu teki useamman ryöstöretken kirsikkapuuhun ja kantoi sitten kirsikkansa lähikuusikon kätköihin. Närhi ei ole todellakaan tavallinen vieras tällä pihalla, mutta toivottavasti se jättää hieman kirsikoita myös meikäläiselle...


14.8. (60)


Tänään näkyi viimein se 60. pihalintu...mutta eipäs mennä asioiden edelle. Aamuherätys sujui nimittäin isokuovien tahdissa: kovaääninen kuoviparvi muutti talon yli aamulla niin kovaäänisesti kailottaen, että mekkala kuului makuuhuoneeseen asti.


Se uusi laji oli sitten töyhtötiainen, joka pyöri hetken aamupäivällä tontinreunan kuusissa. Mistä asti lie tullut kiertomatkoillaan, ei se todennäköisesti ihan lähellä tässä pesi..


Ja mitä niihin närhiin tulee,niin kirsikkapuu on nyt tyhjä. Ehdin tosin itsekin satoa korjaamaan,mutta tämänvuotinen sato on joka tapauksessa nyt mennyt parempiin suihin.


18.8. (61)


Aamulla huuteli jokin pikkulintu epäselvästi omenapuusta. Tai siis meinaan, ettei heti tullut mieleen, mistä linnusta on kyse. Kaivoin sitten ensin kiikarit ja sitten linnun esille, ja katso: tiltalttihan siellä mellasti. Tiltalttien syksyinen äänivalikoima on yllättävän laaja, meinaa joskus mennä määritys ihan puihin.


24.8. (63)


Päivällä meni monta tuntia nakellessa polttopuita liiteriin ja siinä ohessa näkyi kaksi uutta pihalajia: ensin meni pihan yli seitsemän kurjen parvi ja sitten hieman myöhemmin kuusi keltavästäräkkiä. Kurkiporukasta kuului myös nuor(t)en lintujen vinkuvaa ääntä. Ja viime lauantain tapaan tiltalttikin pistäytyi pihassa vinkumassa.


27.8. (64)


"Tsik", sanoi aamulla pihan yli lentänyt sirkku ja siitäpä tuli uusi pihapinna. Eli pohjan-, kulta-tai pikkusirkku, todennäköisimmin tietysti ensinmainittu, niitä kun ei keskenään lentoäänestä erota. Mukava havainto, saisi tänne pitemmäksikin aikaa laskeutua.



Pihalinnut 2012

Pihalintuja seuraan tänä vuonna Joensuun Noljakassa sijaitsevalta kotipihalta käsin. Puita, pusikoita ja omakotitaloasutusta löytyy, mutta esim. vesialueille on matkaa. Suomentaen: erilaisia pikkulintuja varmaankin kertyy listalle vuoden mittaan, mutta vesilinnut ja kahlaajat ovat paljon hankalampia. Jokaisen päivämäärän perässä suluissa oleva luku kertoo yhteislajimäärän kunakin päivänä.


Jottei koko vuoden lintukirjanpito venyisi kohtuuttoman pitkäksi, se on jaettu kolmeen, neljän kuukauden mittaiseen osioon.


Tammi-huhtikuun pihalintutapahtumat löytyvät tästä linkistä:


http://www.harriholtta.fi/node/474


Touko-elokuun kirjanpito puolestaan löytyy täältä:


http://www.harriholtta.fi/node/475


Ja syys-joulukuu löytyy seuraamalla tätä linkkiä:


http://www.harriholtta.fi/node/496



Pihalinnut 2013 / Syys-joulukuu

Elokuu meni siis pääosin muilla mailla...mutta syyskuussa päästiin taas asiaan.


4.9.2013 (58/78)


Pihan yksittäinen vanha omenapuu teki tänä vuonna hyvän sadon ja söin syyskuussa päivittäin omenoita suoraan puusta. Tänään kun olin menossa hakemaan puusta purtavaa, jokin lehahti lähioksalle parin metrin päähän - valkoselkätikkakoiras! Lintu oli kesy kuin mikä ja sain sitä kuvattuakin. Hieno lintu, hieno uusi pihapinna.


14.9.2013 (59/78)


Syksy tulee ja niittykirvisiä mekkaloi taivaalla, siinäpä uusin pihalintulaji. Tosin kelit ovat olleet niin lämpöiset että syksyksi tätä on vielä vaikea uskoa.


17.9.2013 (59/78)


Syksyn ensimmäiset tilhet ohilennolla aamulla. Syksy jatkuu kuitenkin edelleen lämpimänä.


18.9.2013 (59/78)


Syksyn hanhikausi voidaan julistaa avatuksi: noin sadan hanhen porukka paineli pihan yli kohti lounasta. Valkoposkihanhia ilmeisimmin..


2.10.2013 (60/78)


Pajusirkku tulla napsahti pihapinnalistalle vasta nyt, mutta parempi tietenkin edes myöhään kuin ei ollenkaan...


7.10.2013 (60/78)


Rautiainen muutti hihitellen pihan yli. Jäänee vuoden viimeiseksi...


19.10.2013 (61/78)


Pyrstötiaisia on ollut tänä syksynä paljon liikkeellä, mutta näin kauan kesti että parvi osui omalla pihalla kohdalle. Parvessa oli kymmenkunta lintua.


20.10.2013 (61/78)


Lumella jo pelottelee hieman...mutta silti vielä vuoden viimeinen niittykirvinen muutti pihamaan yli ja 3-4 punakylkirastasta vinkui nurkissa. Rastaita on ollut muutenkin mukavasti, kun musta- ja räkättirastaat sekä tilhet kaivelevat viimeisiä marjoja aronioista ja orapihlajista.



Pihalinnut 2013 / Tammi-huhtikuu

1.1. (5/70)


Maltillinen aloitus, viisi lajia listalle: sini- ja töyhtötiainen, harakka, pikkuvarpunen ja käpytikka. Töyhtötiainen on liikuskellut lähistöllä koko talven, viime talvenahan sitä ei näkynyt alkuvuodesta ollenkaan. Varpushaukka kyttäsi pikkulintuja parin sadan metrin päässä, muttei näyttäytynyt pihalla.


2.1. (11/70)


Lisää perinteisiä talvilintuja: kesykyyhky, tali- ja kuusitiainen, urpiainen, pikkukäpylintu ja keltasirkku. Urpiaiset laiduntavat lintulaudan juurella.


3.1. (12/70)


Yllätys aamuhämärissä: mustarastasnaaras kaiveli lintulaudalta tippuneita roippeita. Edellisen kerran laji taisi vierailla pihalla marraskuun alussa, mistä lie yht’äkkiä ilmestynyt?


6.1. (13/70)


Variskin suvaitsee näyttäytyä…


7.1. (13/70)


Lintulaudoilla ruokailee yhteensä ainakin 19 pikkuvarpusta, taitaa olla tämän pihan ennätys...tosin enimmäkseen ne piilottelevat naapurin pensasaidassa ja tekevät sieltä yllätyskäyntejä silloin tällöin.


13.1. (14/70)


Neljän tilhen porukka suorittaa ylilennon.


11.2.2013 (14/70)


Niin hiljasta että tekis mieli kiljasta...tutuimmatkin talvilinnut tuntuvat kiertävän pihaa. Lähistöllä asustava tusinan pulun parvi tekee ajoittain ylilennon, samoin kuin ohilentäviä urpiaisia on ollut parhaimmillaan 30 yksilön ja tilhiä 40 yksilön parvi. Mutta pihalle eivät ole jääneet patsastelemaan.


Noljakasta eilen löytynyt siperialainen harvinaisuus, mustakaularastas, asettui noin puolen kilometrin päähän. Se ei kuitenkaan taida tälle pihalle asti harhautua, kun ei ole marjoja tarjolla?


20.2.2013 (16/70)


Jotain vaihtelua: punatulkku käy mekkaloimassa pihassa omaan vaatimattomaan tapaansa hömötiaisen paheksuessa närkästyneesti taustalla.


26.2. 2013 (17/70)


Ilmeisesti koko talven näillä nurkilla pyörinyt varpushaukka osuu silmiin pihan puolelta.


11.3.2013 (18/70)


Rastasvierailu: näin jo kauempaa, että Noljakantien suunnasta pihaa lähestyy rastas ja ehdin jo varovaisesti toivoa mustakaularastaan lähteneen lähiökierrokselle. Lintu tuli aivan ikkunan viereen ruusupuskan latvaan näytille – ja oli helposti määritettävissä räkättirastaaksi. Uusi laji kuitenkin tälle vuodelle.


15.3.2013 (18/70)


Liekö edellä mainitun varpushaukan tekosia vai kenen, mutta pihlajan alta hangelta löytyi tukoittain tiaisen höyheniä. Toivottavasti ei ollut ainakaan se kuusitiainen, joka on parina aamuna viritellyt kevätlaulua naapurikuusikossa. Kevään lähestymistä ei tosin juuri huomaa muusta kuin valon lisääntymisestä ja päivien pitenemisestä, säät ovat sen sijaan edelleen talvisia.


3.4.2013 (20/70)


Kevääseen päin mennään, päivällä on sen verran lämmintä että lumet sulavat pihalta hiljalleen. Sinitiaiset käyvät jo tutkimassa viimevuotista pesimäpönttöä. Vuodelle uudeksi lajiksi tuli aamulla ylilennon suorittanut naakka.


Ja illalla tuli toinenkin vuodelle uusi laji: lähes pimeässä, yhdeksän aikaan, neljän laulujoutsenen parvi suuntasi pihan yli kohti Höytiäisen kanavan suistoa. Linnut näkyivät vain pihan kohdalla hämärässä katuvalojen valaistessa matalalla lentäneitä lintuja ja katosivat pian pimeyteen. Hieno näky!


4.4.2013 (21/70)


Hippiäinen, tuo havumetsiemme suurisilmäinen peto, on saapunut sirisemään kodin lähikuusikkoon. Tervetuloa!


5.4.2013 (22/70)


Ja lintujen tuloa ei voi estää: tänään yksinäinen harmaalokki matkasi pihan yli Höytiäisen kanavan suuntaan.


21.4.2013 (30/70)


Olin reissussa puolitoista viikkoa ja sillä aikaa joku oli sulattanut lumet ja kevät oli tullut, hienoa!


Päivän mittaan lajilistalle tuli monta ajankohdalle sopivaa uutta lajia: naurulokki, punakylkirastas, laulurastas, peippo, järripeippo, vihervarpunen, västäräkki ja punarinta.


Harmittamaan jäi epävarmaksi jäänyt käenpiika: kuulin kerran vaimean äänisarjan, juuri sellaisen joita laji näin varhaiskeväällä saavuttuaan pitää. Jospa tuo olisi jäänyt pyörimään naapurustoon?


24.4.2013 (31/70)


Sateinen ja utuinen päivä. Rautiainen lauleskeli omia hiljaisia juttujaan. Laji saapui muuten viime vuonna tasan samana päivänä.


26.4.2013 (32/70)


Korea leppälintukoiras lehahti pihan ruusupuskaan! Ilmeisesti Pohjois-Karjalan aikaisin tälle keväälle. Hieno näky!



Pihalinnut 2013 / Touko-elokuu

No niin...huhtikuu vaihtui toukokuuksi ja 32 lajia oli kuunvaihteessa pihalta havaittu. Summaa voi verrata viime vuoteen, jolloin lajeja oli vappuun mennessä nähty 35. Erot eivät ole isoja. Pihan linnunpönttöjen asukkaista mainittakoon pikkuvarpusen hautovan omassa kotipöntössään.


5.5.2013 (33/70)


Paluu kotiin vappureissulta. Kirjosieppo oli sillä aikaa saapunut laulamaan yhdelle pihapiirin neljästä linnunpöntöstä. Siten siitä tuli tämän vuoden laji nro 33.


Saas muuten nähdä miten kauan tässä tarvitsee odottaa sitä 71. lajia, eli pihalle kokonaan uutta lajia?


8.5.2013 (37/70)


Päivän mittaan kertyi neljä uutta lajia. Kaksi niistä oli tuoreempia saapujia, sillä aamulla pihalle kuului sekä pajulinnun että hernekertun laulua. Toiset kaksi ovat kyllä saapuneet jo jonkin aikaa sitten: neljän sinisorsan parvi sekä isokuovi tekivät ylilennon.


Kesäinen päivä, tiedä vaikka vielä pääskyjä näkisi...


12.5.2013 (41/72)


Tänään tuli sitten kaksikin kokonaan uutta pihapinnaa. Puutarhahommissa huomasin ensin äänen perusteella kaksi taivaalla hyönteisiä pyydystellyttä pikkulokkia. Ja myöhemmin iltapäivällä taivaalta kuului pikkukuovin ääntä, lintu oli matkalla pohjoiseen.


Näiden lisäksi näin vielä kaksi muuta, vuodelle uutta lajia: korpin ja tervapääskyn. Päivä oli mukavan aurinkoinen ja lämmin.


13.5.2013 (42/72)


Ja tänään pihaan ilmestyi harmaasieppo. Laji oli ainakin viime vuonna yllättävän harvinainen, vaikka paikan pitäisi olla juuri siepolle sopiva. Lisäksi pihapuskissa pyöri hernekerttu ja pari kirjosieppoa.


18.5.2013 (43/72)


Sepelkyyhky näyttäytyi ensimmäistä kertaa tänä vuonna vasta nyt.


19.5.2013 (45/73)


Kaksi uutta lajia, joista toinen oli tälle pihalle kokonaan uusi: punavarpunen nimittäin kiekaisi pari säettä. Toinen uusi laji oli räystäspääsky.


21.5.2013 (47/73)


Jälleen kaksi uutta lajia, jotka molemmat kovin kotoisia lajeja: haarapääsky ja metsäkirvinen. Mutta maininnan ansaitsee myös töyhtötiainen, joka kävi naapurin pihassa paheksumassa jotain äänekkääseen tapaansa.
Pääskyjä pyörii selvästikin lähistöllä, mutta ihan lähellä ne eivät pesi, pitäisi laittaa jokin pesäntekele tarjolle..


22.5.2013 (47/73)


Taas punavarpunen. Huuteli aamusella lähikoivujen latvoista. Olisiko saapunut juuri muuttomatkalta Aasiasta?


23.5.2013 (49/75)


Pistäydyin ulkona yöllä puolenyön jälkeen. Äänessä olivat leppälintu ja punarinta, mutta sen lisäksi kaksi muutakin lajia: jostain kaukaa idän puolelta kaikui satakielen laulua. Lintu oli kaukana, ehkä Pilkossa Kuopioon vievän moottoritien takana, mutta satakielen lauluhan on kovaäänistä ja kantaa kauas. Toinen uusi laji oli käki, joka kukahti pariin otteeseen samasta suunnasta. Kumpaakaan näistä en ole aiemmin pihalta kuullut.


27.5.2013 (50/75)


Pihatöissä illalla pääsi noin 400 valkoposkihanhen parvi melkein livahtamaan ohi suun. Komea parvi! Tosin niitä oli tänään ollut liikkeellä aika hurjia määriä, tuosta parin kilometrin päästä Aavarannalta oli laskettu 87 000 hanhea! Että hyvä että edes tuon yhden parven verran näyttäytyivät tälläkin pihalla..käkikin kukahti.


4.6.2013 (50/75)


Kesähelteet jatkuvat, ainakin vielä tänään. Talitiaisen poikaset piiskuttavat nälkäänsä naapurin piharakennuksen seinällä ja räkättirastaat kantavat matoja omille poikasilleen. Luulisi näillä säillä pesintöjen onnistuvan!


5.6.2013 (52/75)


Viime vuonna närhet ilmestyivät pihapiiriin vasta elokuussa kirsikoiden kypsyttyä. Nyt ensimmäinen tiedustelija tuli paikalle jo tänään. Kaikki on nyt aikaisessa. Toinen uusi laji tälle vuodelle oli kalalokki.


8.6.2013 (52/75)


Vedin iltapäivällä hyvin maistuneet nokka(varpus)unet, mutta samaan aikaan ikkunan takana pihalla oli ollut huomattavasti dramaattisempia tapahtumia..herättyä olin menossa ulos, kun huomasin kuistin ikkunalaudalla kyhjöttävän räkättirastaan poikasen. Aukaisin oven ja koppasin linnun kiinni, kun ajattelin sen lentäneen ikkunaan. Ja ehkä se olikin, mutta oli nyt jo ihan virkeä eikä meinannut käsissä pysyä.


Noh, räkätinpoika poistui parin mutkan kautta takaisin metsän puolelle. Pian sen jälkeen huomasin kuitenkin vähemmän onnekkaan lajitoverin: pihassamme olevan puupöllin päässä rötkötti puoliksi syöty räkätinraato. Liekö ihan harakoiden tai varisten syömä, kun ei nuo ole koolla pilattuja. Hieman epäilen ettei varpushaukka tms. ihan pihaan tunge ja kissa ei varmaan jättäis raatoa tuollaiseen paikkaan. Ehkä se ikkunalaudalta löytynyt poikanen oli pelastautunut sinne harakan kynsistä? Miten vaan, mutta raakaa peliä oli pihalla pelattu meikäläisen vedellessä hirsiä.


10.6.2013 (52/75)


Illalla kiinnitin huomiota kirsikkapuusta kuuluneeseen sirahteluun. Äänestä tuli mieleen nokkavarpunen, mutta lintu karkasi puusta salakavalasti kun yritin saada sen näkyville..


12.6.2013 (53/76)


Olin aamulla menossa hakemaan lehtiä laatikosta, kun toissapäiväinen sirahtelu alkoi taas ja kaksi nokkavarpusta lensi lajille tyypillisesti nopeasti pihan poikki! Hieno uusi pihapinna! Toissapäiväinenkin lintu oli siten nokkavarpunen, vaikken sitä silloin varmaksi saanutkaan määritettyä.


17.6.2013 (53/76)


Jälleen yksi nokkavarpunen ohilennolla, niitä on tullut nyt ryntäyksenä muuallekin Joensuuhun... pihapiirin pesimälinnuista mainittakoon, että talitiaisten ja pikkuvarpusten isot poikaset ovat jo pitkään olleet liikkeellä pesiensä ulkopuolella, mutta kirjosiepon vekarat viipyvät vielä pöntössään.


30.6.2013 (54/76)

Nytpä kopsahti aika erikoinen uusi pihapinna: puolenyön jälkeen äänessä oli nimittäin ruisrääkkä! Jostain idän puolelta, ja siellähän niitä on Pilkon pelloilla ollutkin äänessä pitkin kesää, mutta en olisi uskonut että linnun ääni kantaa tänne asti. Välissä on kuitenkin mm. Kuopioon vievä moottoritie.


5.7.2013 (55/77)


Pieni jalohaukka, ilmeisesti tuuli- tai nuolihaukka, teki niin nopean viuhahduksen pihan yli että jäi lajilleen määrittämättä.


11.7.2013 (55/77)


Kesä etenee: pihan kirsikkapuuhun ilmestyi närhi. Viime vuonna närhet saapuivat putsaamaan kirsikoita 29.7., joten viimevuotisesta aikataulusta ollaan selvästi edellä.


Pihalla kävi kääntymässä myös keltasirkku, niitä ei juuri kesällä täällä näy.


12.7.2013 (55/77)


Kaksi töyhtötiaista kävi kääntymässä lähikuusten latvoissa.


25.7.2013 (56/77)


Neljän kurjen porukka teki illalla ylilennon, jonnekin Pilkon peltojen suuntaan olivat matkalla.


2.8.2013 (57/77)


Syksyn merkkejä ilmassa: pari keltavästäräkkiä oli matkalla etelämmäksi.
Mutta elokuu kuluikin muilta osin muualla kotona eikä elokuulle enää tullut uusia lajeja, joten elokuun lopussa kokonaissaldo oli 57 lajia.



Pihalinnut 2013

Vuoden 2012 tapaan seurailen tänäkin vuonna kotipihan lintujen edesottamuksia Joensuun Noljakassa.


Muistiinpanoissa kunkin päivämäärän jälkeen suluissa olevat luvut (esim. 25/72) ilmaisevat ensin vuonna 2013 nähtyjen lajien määrän ja sitten 1.1.2012 jälkeen havaittujen lajien yhteismäärän.


Tammi-huhtikuun lintuhavainnot löytyvät täältä:


http://www.harriholtta.fi/node/511


Touko-elokuun havainnot puolestaan löytyvät tästä linkistä:


http://www.harriholtta.fi/node/517



Suuntana Nötö

Kun Saaristomeren Jurmo ja Utö ovat jo tulleet tutuiksi, mitä seuraavaksi? Noh, aina voi hypätä laivasta matkalla hieman aikaisemmin ja vierailla Nötössä. Seuraavassa on muutamia retkivinkkejä sinne pääsiäisenä 2011 (21.-25.4.) tehdyn retken perusteella.


Nötö on suurehko, metsäinen ja kallioinen sisäsaaristossa sijaitseva saari. Vaikka Nötö ei olekaan samantyyppinen lintusaari kuin Jurmo ja Utö, on Nötössäkin kaikenlaista nähtävää. Lintumielessä lupaavan näköinen saaren niitty- ja kyläalue on kooltaan suurempi kuin esimerkiksi Jurmossa, ja erilaisia pusikoita ja pikkulinnuille sopivia pellonreunapuskia on runsaasti. Niityille ja pelloille näkee hyvin niiden reunoja pitkin kulkevilta teiltä.


Olimme majoittuneena Backaron majatalossa, minkä pihalta aukeaa hyvä maisema kylän niitylle ja majatalon toisessa kerroksessa on myös hyvin lintujen tarkkailuun soveltuva terassiparveke.


Staijaamiseen erinomaisesti soveltuvia maisemakallioita on ainakin saaren länsirannalla Långnäs krokenin ja Lenholmin välissä ja itärannallakin hyvät näkymät aukeavat esimerkiksi Fegnäsin laiturilta. Staijauksen tuloksellisuudesta en sitten osaakaan sanoa mitään, mutta ainakin mustakurkku-uikut tuntuvat suosivat saaren länsipuolisia vesiä, sillä niitä löytyi sieltä parhaimmillaan 23 yksilön verran. Kahlaajarantoja tai matalikoita saaressa ei kuitenkaan ole.


Retken parhaat lintuhavainnot olivat kylällä yhtenä päivänä paikallisena ollut sepelrastaskoiras, kolmena päivänä havaitut nokkavarpuset sekä varsin aikainen käenpiika, joka piti reviiriä kylällä. Ensimmäisen retkipäivänä sateet olivat tiputtaneet saareen mukavasti rastaita, joista yleisin oli laulurastas: niitä arvioin olevan noin 180 yksilöä pitkin peltoja.


Suurin osa saaresta on kallioisten, vanhojen männiköiden peitossa. Saaren metsäisyydestä johtuen saarella esiintyy myös ulompana saaristossa pesijöinä harvalukuisia metsälintuja, kuten teeri, palokärki, puukiipijä ja töyhtötiainen.


Tiivistäen: Nötö soveltuu myös hyvin linturetkikohteeksi, varsinkin jos ei aio retkeillä hampaat irvessä. Kylä ja sen niityt ovat erittäin lupaavan näköisiä, ja Backarosta löytyy mukava majapaikkakin retken ajaksi. Yhteysalus Eivor liikennöi Pärnäisistä 0-2 kertaa päivässä hintaan nolla euroa. Suosittelen!



Vormsin arktikaretki 9.-13.10.2009



Olen retkeillyt Eestissä, Haapsalun ja Hiidenmaan välissä sijaitsevalla Vormsin saarella vuosittain vuodesta 2001 lähtien. Useimmiten käynnit ovat ajoittuneet joko kevääseen tai vuodenvaihteeseen, ja olin jo pitempään hautonut käyntiä saarella syksyiseen arktika-aikaan. Vaikkei Vormsi esimerkiksi Pöösaspean kaltainen arktikapaikka olekaan, olettamuksenani oli että sielläkin voisi hienoja muuttoja nähdä.



Retken menomatka käynnistyi Helsingistä torstaina 8.10. klo 8 aamulla. Tallinnasta matka jatkui bussilla suoraan Rohukylän satamaan, mistä Vormsin yhteysalus kulkee. Kolmelta olinkin jo saarella. Lintuhavaintoja menopäivältä ei juurikaan kertynyt, mainittavimmat olivat Helsingistä lähdettyä ulkosaaristossa kellunut noin 800 allin tokka sekä illalla Fellernassa äännellyt varpuspöllö. Pari valkoposkihanhiparvea muutti myös illan mittaan.



Perjantai 9.10.



Aamulla havahduin taivaalta kuuluvaan kaklatukseen, mikä viittasi kahteen asiaan: a)olin nukkunut liian pitkään ja b) lintuja oli liikkeellä. Aamiaisen hörpättyäni hyppäsinkin pyörän selkään ja vingersin Kerslinniemeen (Kersli nina), jonka olin eilisiltaisen karttatarkastelun perusteella arvioinut antoisimmaksi staijauspaikaksi. Niemi sijaitsee saaren luoteisnurkalla, ja siitä näkee hyvin pohjoisen puolelta menevät muuttajat. Matkalla näkyi pari hanhiparvea lisää. Niemeen viimein päästyäni siellä olikin täysi meininki päällä: merellä viuhtoi kaikennäköisiä vesilintuparvia saaren pohjoispuolelta ja hanhia meni tasaiseen tahtiin vähän joka puolelta. Vastainen tuuli painoi monia parvia mukavasti lähelle rantaviivaa ja siten hyvin ihailuetäisyydelle, muttei kuitenkaan ollut liian voimakasta. Eri suunnissa viuhtovien parvien pitäminen hallinnassa oli varsinkin aluksi ylivoimainen tehtävä ja keskityinkin vain lähimpää kulkevien parvien hahmottamiseen. Hanhista valkoposkilla oli selkeä päärooli, metsä- ja tundrahanhia meni vain muutamia. Vesilintuvalikoima oli onneksi monipuolisempi. Paikallisista linnuista mainittakoon 350 sinisorsaa sekä allokossa piilotelleet härkälinnut (5) ja sepelhanhet (30).



Puoltapäivää lähestyttäessä mereltä työntyi suoraan päälle saderintama, jonka ajaksi piilouduin viereisen venevajan räystään alle. Sen mentyä tuuli voimistui hieman ja muuttokin tuntui ainakin hetkeksi laantuvan. Hetken ihmettelyn jälkeen päätin siirtyä vähän viereiseen Kjursgrunnen niemeen, missä olisi tuulensuojaksi vanhaa venäläistä laatutyötä oleva yksikerroksinen vartiorakennus, tai ainakin se mitä siitä on jäljellä. Ennen sitä tsekkasin kuitenkin vielä Kerslinniemessä rantaviivassa piilotelleen taviporukan. Linnut kätkeytyivät erinomaisesti pieneen kosteikkolätäkköön, mistä ampaisi ilmoille yhteensä 150 tavia muutamalla haapanalla ja jouhisorsalla täydennettynä. Parven jatkeena oli myös muutama pieni kahlaaja, ja lopulta sain parven liepeiltä kaivettua esille yhteensä kahdeksan suosirriä, kaksi niistä vanhoja. Samaan aikaan vesilintumuutto oli taas alkanut piristyä, ja varsinkin haapanoita ja Gavioita suihki pikkuparvina lännen suuntaan. Koventunut tuuli ajoi rantaviivaan nuoren pikkulokin evästä etsimään ja samassa puuhassa oli myös rantapusikossa tiitittänyt pyrstötiaisparvi.



Kjursgrunnella meno jatkui haapana- ja Gaviapainotteisena, vaikka hanhiparviakin meni edelleen harvakseltaan. Pari pikkulokkia kävi kääntymässä sielläkin ja toinen niistä oli hieno vanha, talvipukuinen lintu. Tuuli ajoi liikkeelle muitakin lokkeja, naurulokkien päiväsaldo oli 200 lintua. Hiidenmaan päältä erottui yksi kurkiporukka matkalla etelään, suunnilleen 180 lintua. Iltaan asti tuuli sen verran, että vartiorakennuksen tarjoama tuulensuoja oli kieltämättä ihan tarpeen. Vähän ennen kuutta pyöräilin sitten takaisin Fellernaan. Illan viimeiset havikset olivat tien penkalta hämärissä lentoon lähtenyt kangaskiuru sekä pellonreunasta pakoon pomppineet kaksi metsäkaurista.



Yhteissummia: Gaviat 450m, valkoposkihanhi 2730m, sepelhanhi 268m+30p, hanhilaji 6345m, haapana 1270m ja alli 2500m sekä muiden vesilintujen vaatimattomammista määristä mainittakoon lapasotka 92m, mustalintu 132m, pilkkasiipi 45m ja tukkakoskelo 131m+20p. Hommia olisi varsinkin aamulla riittänyt useammallekin laskijalle.



Lauantai 10.10.



Staijauksen sijaan päätin tänään tehdä saarikierroksen polkupyörällä paikallisten pikku-ja vesilintujen löytämiseksi, kun kovin kummoista muuttoa ei ollut odotettavissa. Sääkin suosi, tuuli oli maltillinen eikä sadetta tarvinnut pelätä. Fellernan pelloilta löytyi heti isolepinkäinen, kangaskiuru ja rastasparvessa muuttanut nokkavarpunen, kulorastaita oli paikallisena parikymmentä. Suuremöisan pelloilta rastaita löytyi lisää, ja siellä muutti puolestaan kaksi nokkavarpusta. Seuraavaksi ohjelmanumeroksi suunniteltu Prästviikin komppaus piti jättää väliin, koska olisin jäänyt metsästysseurueen piirittämäksi..Hippiäis- ja rastasporukoita ihmetellen jatkoin Hullon kylälle ja siitä saaren etelärannalla sijaitsevan Rumponniemen tyvellä olevalle lintutornille.



Väinämereen pistävää, kapeaa Rumponniemeä ympäröivillä vesillä on usein paljon vesilintuja, ja niemi itse puolestaan on sopivilla säillä hyvä pikkulintupaikka. Vesilintutilanne paljastui hyvin jo tornilta: tukkasotka (1000p) ja telkkä (750p) olivat selvästi lukuisimmat vesilinnut. Uiveloitakin oli paikalla 20, keväällä niitä voi nähdä täällä satapäin. Tukkakoskeloiden summaksi tuli 90 paikallista. Kahlaajapuolelta näkyi tundrakurmitsa ja pari hyyppää. Hetken tornilla patsasteltuani jatkoin niemen kärkeen, minne on matkaa kolmisen kilometriä.



Muistin jo aikaisemmilta käynneiltä, että matka katajikkoa kasvavan niemen kärkeen tuntuu pitkältä eikä tunnu loppuvan ollenkaan, mutta päätin silti lähteä matkaan jalan. Kun katajikoista löytyi lähinnä tavanomaista lajistoa, matka alkoikin pian tuntua jaloissa... Lukuisten räkättirastaiden, kottaraisten ja viherpeippojen seasta ei tällä kertaa löytynyt tiltalttia ja isolepinkäistä kummempaa lajistoa. Hippiäisiä, punarintoja ja laulurastaita piilotteli katajikoissa muutamia kymmeniä kutakin. Niemen kärkeen päästyäni tunnelmaa piristivät nuori pikkulokki sekä hetkeksi päänsä veden alta nostanut harmaahylje, joka oli niin lähellä, että olisi voinut viiksikarvat laskea. Niemen kärjessä olevalla kapealla riutalla on yleensä jonkin verran lintuja, mutta nyt siitä ei ollut näkyvillä kiveäkään meriveden ollessa tavanomaista korkeammalla. Paluumatka tornille sujuikin sitten aika rivakasti.



Päivä oli niemeä kompatessa ehtinyt jo varsin pitkälle ja lyhyen pohdinnan jälkeen päätin käydä vielä saaren pohjoisrannalla Borrbyholmenissa. Reissun tulokset jäivät kuitenkin aika vaatimattomiksi, mainittakoon tässä muutama paikallinen härkälintu sekä pyrstötinttiparvi. Borrbyholmenissa on vanha, kolmikerroksinen venäläisten valvontatorni, josta pystyi aiemmin hienosti seuraamaan varsinkin syksyistä muuttoa. Nyttemmin se on kuitenkin myyty, eikä sinne enää ole asiaa.



Sunnuntai 11.10.



Yö oli ollut kylmä, aamulla maa oli kuurassa ja tilanne vaikutti muutenkin pysähtyneeltä. Niinpä en heti aamulla kiirehtinyt staijaamaan ennenkuin muutama ylilentävä hanhiparvi muistutti siitä, että täällä sitä mennään taas. Kokeilin tällä kertaa staijaukseen Borrbyn hiekkarantaa, joka sijaitsee saaren pohjoisrannalla. Muutamia valkoposkiparvia tuli vastaan jo matkalla, ja rantaan päästyäni niitä tuntui liikehtivän tasaisella, mutta maltillisella syötöllä.



Pian rantaan saapumiseni jälkeen näin ylilentävässä valkoposkiparvessa hanhen, joka aiheutti määritysvaikeuksia. Lintu muistutti selkeästi kanadanhanhea, mutta oli yleisväriltään erittäin tumma ja kooltaan hyvin pieni, vain hieman valkoposkea suurempi, ja poskilaikku oli myös vaatimaton. En tiedä voivatko kanadanhanhi ja sepelhanhi risteytyä, tai miten tummia ja pieniä uuden mantereen pienet kanadanhanhirodut voivat olla, mutta jälki voisi olla jotain tuollaista.



Toissapäiväiseen muuttoon verrattuna hanhia oli nyt liikkeellä enemmän ja vesilintuja vähemmän. Hanhimuutto sen sijaan oli edelleen lähes pelkkää valkoposkiporukkaa, muista lajeista näkyi vain muutamia metsä- ja tundrahanhia. Kolmeen valkoposkiparveen oli liittynyt mukaan merimetsoja.
Hanhia riitti iltaan asti ja päivän summaksi tuli 7950m valkoposkea ja 8660m määrittämätöntä hanhea. Vesilintupuolelta mainittakoon 203m sotkaa (lähinnä tukkasotkia), 760m+200p allia sekä 481m pilkkasiipeä.



Hanhien laskemisen ohessa ehdin rekisteröidä hieman myös muuta lintuliikennettä. Rastaita vaelsi saaren pohjoisrantaa seuraillen itäänpäin yhteensä 1630 linnun verran. Pedoista oli liikkeellä mm. ampu- ja sinisuohaukka ja kahlaajista rantoja kierteli 11 taivaanvuohta. Härkälintuja oli paikallisena viisitoista. Paras havainto oli kuitenkin rantaruovikossa äännellyt viiksitimali, jota en ole aiemmin Vormsilla kuullutkaan.



Maanantai 12.10.



Päivän arktikasää näytti erinomaiselta, vaikka uhkana olivatkin melkein missä tahansa muodossa tulevat sateet ja koillisenpuoleista puhuriakin luvattiin. Sääolot huomioiden päätin jälleen turvautua Kjursgrunnen vartiokopin suojiin – varsinkin, kun eilen moni kauempaa mennyt hanhiparvi olisi näkynyt aika hyvin juuri Kjursgrunnelta.



Kjursgrunnen koppi osoittautuikin erinomaiseksi tuulensuojaksi eikä linnuistakaan ollut aluksi pulaa. Valkoposkia ja alleja oli liikkeellä heti aamusta alkaen, ja nämä kaksi lajia olivatkin pääosassa tänään. Muita hanhia ei liikkunut edelleenkään ja muut vesilinnutkin huilasivat. Mutta merellä lensi tauotta 20-50 allin parvia ja valkoposkia meni molemmin puolin havaintopistettä.



Parin rivakan aamutunnin jälkeen meno alkoi kuitenkin hyytyä. Hanhien meno laiskistui selvästi yhdentoista maissa, ja allitkin luovuttivat viimeistään yhdeltä, kun pohjoisesta päin maiseman vallannut räntäsaderintama vei näkyvyyden. Yhdeltä vetäydyinkin vartiokopin suojiin seuraamaan tuulen mukana vaakasuunnassa lentävää räntää, ja puoli kolmelta suksin vesisateessa matkoihini.



Aamupäivän aikana ehti muuttaa 9375 allia, 3527 valkoposkihanhea sekä 9490 määrittämätöntä hanhea. Koko päivän summat olisivat epäilemättä olleet aika muhkeat, jollei sade olisi pysäyttänyt muuttoa. Muiden lajien määrät olivat vaatimattomia, haapanoita näkyi 215m+15p, pilkkasiipiä 252m, mustalintuja 110m ja sepelhanhia 116m+2p. Ehkä erikoisin havainto oli kuitenkin räntäsateessa muuttanut kymmenen haarapääskyn parvi. Loppupäivä kuluikin sitten lähinnä retkikamppeita kuivatellessa.



Tiistai 13.10.



Lähtöpäivä, ei varsinaista havainnointia. Sää meni varsin talviseksi, taivaalta tuli räntä-, rae- ja lumikuuroja. Säntäilyni lähipellon hemppoparven perässä säikäytti suopöllön siivilleen pellosta. Kolme pähkinähakkia kasasi talvivarastojaan. Kahdeksan Gavian porukka lensi korkealla ja kovaa kohti lounasta kuuropilviä väistellen. Ehkäpä saarelle ehtii seuraavan kerran sitten, kun ne taas lentävät päinvastaiseen suuntaan ?



Vuosaaren parvekepinnapäiväkirja 2009 / Kevätkausi



Parvekepinnat 2009



Linturetkelle ei välttämättä tarvitse lähteä kauaksi kotoa. Meikäläisen nykyisen asuinpaikan parvekkeelta Vuosaaressa avautuu onnekkaasti näkymä eteläisiin ilmansuuntiin. Kaukoputken avulla saan jopa tihrustettua merellä uivia vesilintuja ja seurattua rannikkolinjaa muuttomatkoillaan seuraavia lintuja.



Yritän vuonna 2009 nähdä mahdollisimman monta lintulajia parvekkeeltani käsin. Tällä sivulla voit seurata tilannetta ja lintuvuoden etenemistä.



7.1.2009



Vuoden avaus sujui aurinkoisessa, kirkkaassa talvisäässä, pakkasta täkäläisittäin kipakat kymmenen astetta. Meri ei aiemmista pakkaspäivistä huolimatta ole jäätynyt ja merenpinta höyrysi.



Tunnin päivystys parvekkeella tuotti 13 lajia: viherpeippo, harmaalokki, mustarastas, talitiainen, telkkä, varis, sinisorsa, kyhmyjoutsen, varpunen, merimetso, harakka, tilhi, isokoskelo.



Pakkasesta huolimatta ainakin talitiaisia laulatti. Mustarastasnaaras pyrki huonoin tuloksin naapureiden parvekkeille ruoan perässä. Tilhiä lenteli eestaas arviolta 80 linnun verran. Telkkiä uiskenteli viitisentoista Uutelan edustalla ja isokoskeloita puolestaan viitisenkymmentä Kallvikin edustalla. Merimetsoja näkyi kaksi: toinen tuli koillisen suunnasta, varmaankin mantereen päältä ja jatkoi matkaa edelleen lounaaseen, toinen kuivatteli siipiään pienellä luodolla Uutelan edustalla.



Ei ollenkaan hullumpi aloitus !



8.1.2009



Käväisin parvekkeella pikaisesti aamulla ja kuulin samalla sinitiaisen, laji numero 14.



11.1.2009



Kattopeltien kolistessa kohtalaisessa lounaistuulessa lintuja ei juurikaan näkynyt, hieman lokkeja vain. Aurinkolahden rantaan ilmaantuneiden kahden nokikanan sekä lahdella olevalla pienellä luodolla torkkuvien harmaahaikaroiden ja oman tähystyspisteeni välissä on hieman liikaa kerrostaloja niiden näkemiseksi.



14.1.2009



Pilvistä säätä ja lounaistuulta taas, linnut enimmäkseen piilossa – paitsi yksittäinen länteenpäin lompsinut merilokki (15.) sekä katonharjalla leikitelleet kaksi tai kolme naakkaa (16.).



19.1.2009



Aina ei ehdi edes parvekkeelle asti...Huomasin kotona ikkunasta suurehkon vesilintuparven lennossa ja ehdin kaapata kiikarit silmille sen verran, että parven koko oli noin 130 yksilöä, rintamasuuntana lounas. Epäilen että tämä ”muuttoparvi” oli todennäköisimmin sinisorsia, eikä ehkä edes menossa kovin kauas. Heti tämän parven perään lounaan suuntaan meni myös a50 isokoskeloa – olisiko ollut merikotka jossain lähivesillä vesilintuja pelottelemassa ?



24.1.2009



Pihabongauspäivä, olin parvekkeella klo 9-10. Lajeja tänään yhteensä 17, joista vuodelle uusina kahdeksan tukkasotkan (17.) parvi sekä suuren koivun latvassa päivystänyt punatulkkunaaras (18.). Rannat ovat alkaneet jäätyä, mikä pienentää vesilintujen määrää. Tosin kyhmyjoutsenten kohdalla se voi olla eduksi, ne ovat nimittäin hieman liiankin seurallisia tuolla rannassa. Päivä oli pilvinen, auringosta muistutti lähinnä kapea haaleanoranssi viiru taivaanrannassa aamulla, ja luntakin on taas maassa toissayön matalapaineen jäjiltä.



31.1.2009



Pakkasyön jäljiltä meri on jäätymässä, sulan veden raja on vetäytynyt suunnilleen kilometrin päähän. Merestä kohoavan höyryn seasta erottuu joitakin kyhmyjoutsenia, mutta eipä juuri muuta.



1.2.2009



Samanlainen pakkassää jatkui, yö taisi olla toistaiseksi talven kylmin. Jäätyvältä mereltä erottui lähinnä kyhmyjoutsenia ja merilokkeja ja Kallvikin edustalla kellui telkkäporukka. Pinnalista pidentyi kuitenkin Aurinkolahden edustalla lennelleellä harmaahaikaralla (19.) sekä lähimetsässä mekkaloineella käpytikalla (20). Jokunen harmaahaikara vitkuttelee siis edelleen näillä nurkilla, aika sitkeitä sissejä.



2.2.2009



Näin jälleen harmaahaikaran lennossa Aurinkolahden suunnassa.


14.2.2009



Talvi kiristää otettaan: avoveden reunaan on matkaa arviolta viisi kilometriä ja näkyvin elämänmerkki jäällä ovat pilkkijät.



21.2.2009



Sulaa ei enää näy missään. Mielenkiinto parvekkeella päivystämiseenkin on laskenut samaa tahtia meren jäätyessä. Lintumaailma koostuu nyt lähinnä variksista, varpusista sekä tali- ja sitiaisista. Mutta ehtiihän sitä onneksi sitten keväämmällä..



26.2.2009



Tasan vuosi sitten näin parvekkeelta jo muuttolintuja, muun muassa koilliseen painelevan kottaraisen ja pari muuttavaa laulujoutsenta. Tuolloin aurinko paistoi keväisesti ja oli pari astetta plussaa. Tänä vuonna moisesta ei ole mitään tietoa: lumisateen takia näkyvyyttä on ehkä puoli kilometriä, eikä keväästä merkkiäkään.



6.3.2009



Uusia parvekepinnoja ei ole siunaantunut lisää sitten helmikuun ensimmäisen päivän. Meininki tänään on kuitenkin selvästi keväisempi kuin viime viikkoina. Varpuset kantavat pesätarpeita räystään alle ja viherpeipot lentävät ympyrää soitimella. Harmaa- ja merilokit etsivät jäällä pilkkijöiden jättämiä pikkukaloja ja kaipailevat näköjään jo jään piirittämille pesimäluodoilleen.



10.3.2009



Aamulla lähtiessäni töihin ja astuessani ulos alaovesta lähimetsässä lauloi kuusitiainen. Mietin hetken: palatako kuudennessa kerroksessa olevalle parvekkeelle ? Totesin hetken mietittyäni, että laulaa se siellä kuitenkin seuraavinakin aamuina, edellisenäkin vuonna lintu piti innokkaasti reviiriä samassa paikassa.



12.-13.3.2009



Eipä kuulu kuusitiaista...



16.3.2009



Ei ihmeempiä lintuja, mutta sen sijaan yksi nisäkäs: orava etsiskeli jotain lähitalojen pihoista.



19.3.2009



Käväisin taas aamulla parvekkeella ja puolentoista kuukauden pinnaton putki katkesi viimein: kaukana lounaassa kaarteli petolintu, jonka sain kaukoputkella määritettyä hiirihaukaksi (21.).



20.3.2009



Päivystin aamulla parvekkeella puolisen tuntia ennen töihin lähtöä. Kuusitiainen ei laulanut edelleenkään, mutta Vuosaarenselällä kierteli ainakin yksi merikotka (22.). Sulan veden reuna hiipii merellä pikku hiljaa rantaa kohti, mutta tuskastuttavan hitaasti. Sen verran monta kilometriä matkaa silti on, ettei joutsenta pienemmistä linnuista juuri selkoa saa.



22.3.2009



Päätin viimein aloittaa kevätkauden kunnolla ja vietin kolme aamutuntia parvekkeella päivystäen. Pakkasyön jälkeen näkyvyyttä riitti aurinkoisessa ja tyynessä aamussa. Mereltä löytyikin mm. pari muuttavaa merimetsoparvea sekä merikotka, mutta vesilintulista ei tihrustamisesta huolimatta kasvanut. Kovin alli- ja haahkamaisia hahmoja jäänreunalla toki on, mutta etäisyyttä on edelleen hieman liikaa.



Vuodelle uusia lajeja tuli lopulta neljä: yksinäinen tikli jokelteli mennessään, korppikaksikko matkasi kohti Kallvikia ja uuttukyyhkykaksikko läntisiin ilmansuuntiin, minkä lisäksi kolme kottaraista teki tupatarkastuksen vanhoille pesimäkoloille. Vuoden kokonaislajisumma on siis nyt 26. Nopeaa lajimäärän kasvua tai muuttolinturynnistystä taitaa kuitenkin olla turha odotella, sillä koko tulevaksi viikoksi on luvattu tavanomaista kylmempää säätä ja yöpakkasia.



30.3.2009



Olin iltahämärissä parvekkeella, kun huomasin parinkymmenen hanhen parven matkalla itäänpäin. Ilmeisimmin kyse oli kanadanhanhista, mutta laji jäi varmistamatta.



31.3.2009



Päivystin aamulla parvekkeella kolme varttia ennen töihinlähtöä. Vuodelle uusia lajeja tuli neljä. Kolme töyhtöhyyppää nukkui merenjäällä paremman lepopaikan puutteessa ja haahkapari näkyi lennossa merellä. Lisäksi palokärki lentää läpsytteli päin Kallvikin männiköitä ja varpushaukka muutti kohti koillista. Lajeja on nyt siis yhteensä 31, eilinen hanhilaji mukaanlukien. Sääkin on jo selvästi keväisempi.



1.4.2009



Venytin aprilliaamun töihinlähtöä viettäen melkein 2,5 tuntia parvekkeella...Ja tulostakin syntyi. Lajilista piteni kanadanhanhella, fasaanilla, naurulokilla, sepelkyyhkyllä, kiurulla ja räkättirastaalla, eli vuoden lajisumma on nyt 36.



Päivän parhaat havainnot olivat fasaani ja kiurut, koska fasaani on kotinurkillani yllättävän harvalukuinen ja kiurua taas on muina vuodenaikoina todella hankala täältä nähdä. Sepelkyyhkyjä muutti jo kuutisenkymmentä, hyyppiä 28 ja naurulokkejakin seikkaili ympäriinsä 30 linnun verran. Vesilinnuista mainittakoon 13 tukkasotkan parvi jäänreunassa. Tästä tämä lähtee !



6.4.2009



Naapuritalon katolla viime vuonna pesinyt kalalokkipari on palannut kaklattamaan vanhalle pesäpaikalleen. Tai eihän sitä tietenkään tiedä, onko kyse täsmälleen samasta parista, mutta samaan paikkaan ainakin. Toivottavasti pesintä onnistuu kuumalla katolla tänä vuonna, viime vuonna lopputulos jäi hieman epävarmaksi.



Ja uudeksi lajiksi tänään tuli meriharakka (37.), kaksi lintua Vuosaarenselällä olevalla luodolla.



7.4.2009



Viime päivinä on tullut kovasti uusia muuttolintuja, mutten ole ehtinyt parvekkeella päivystämään...Illan nopea parvekekäynti paljasti jäänreunasta nukkuvan lokkiparven, jossa oli arviolta 180 naurulokkia ja 35 kalalokkia.



9.4.2009



Vajaa kaksituntinen aamulla oli täynnä lintuja, ennen kaikkea rastaita oli ilmatila pullollaan. Liekö sitten itäisessä Suomessa ollut kova pakkasyö syynä vai mikä, mutta punakylkirastaat olivat päättäneet lähteä takaisin lämpimämpään ilmanalaan ja niitä lensi suurina parvina lounaan-lännen suuntaan. Yhteensä ynnäsin parin aamutunnin aikana parvekkeelta käsin noin 4400 rastasta, joista punakylki oli selkeä valtalaji. Tulevat sitten takaisin kun on lämpimämpää.



Muuttoa oli kylmästä tuulesta huolimatta kuitenkin myös "oikeaan" suuntaan: kevään ensimmäiset kuikat painelivat itään, samoin aivan merenpinnassa matkaa tehnyt kalasääski. Piekana jäi hetkeksi pyörimään aivan lähietäisyydelle. Pari isokuovia muutti kuikuttaen mennessään ja metsävikloja näkyi myös kaksi. Paikallisista linnuista riemastuttavinta oli puolestaan uiveloiden näyttäytyminen yhteensä 14 linnun verran.



Edellä mainittujen lajien lisäksi vuodelle uusia olivat myös laulurastas, peippo, västäräkki ja hemppo - lajisaldo on siis nyt 48.



14.4.2009



Paluu kotiparvekkeelle pääsiäistauon jälkeen. Aamulla oli sumua, eikä lintujen näkemiseen ollut mahdollisuuksia. Illalla taas töistä paluu meni myöhään - ei kuitenkaan onneksi liian myöhään lähimetsässä auringon laskiessa laulaneen punarinnan (49.) kuulemiseksi. Hyvä näinkin.



21.4.2009



Huhtikuussa voisi ehtiä olemaan enemmänkin kotona, niin ehtisi useammin parvekkeellekin...No, tänään ehti taas, seurasin lintutilannetta tunnin ajan aamulla, ennen töihin menoa.



Ja ihan hyvä että seurasin, tuli näes taas monta mukavaa, uutta lajia. Jäiden häviäminen viikonloppuna oli tuonut lähivesille viisi silkkiuikkua, alliparin sekä hieman yllättäen kuuden punasotkan parven. Muista uusista vesieläimistä mainittakoon kaksi itään viuhtonutta merihanhea. Aamun viides uusi laji oli hienosti, aivan päältä pohjoiseen suunnannut ampuhaukkakoiras. Muuttoliikennettä oli ainakin kuoveilla (20 yksilöä) ja merimetsoilla (21 yksilöä). Kalasääskikin katsasteli rantavesien kaloja, liekö sitten joku lähialueilla pesivä kiertelijä.



Lajimäärä oli aamun jäljiltä jo 54, ja kun iltasella parvekkeella pyörähtäessä näin vielä kahdeksan valkoposkihanhen parven sekä selkälokin, oli saldo päivän päättyessä 56.



23.4.2009



Iltapassissa ollessa merellä kierteli kevään ensimmäinen kala/lapintiira - sellaisiksi ne tuppaa näillä etäisyyksillä jäämäänkin.



Vuosaaren edustalla olevan Neitsytsaaren rannassa, missä jäiden aikaan tuli käytyä useita kertoja, päivysti muutamia meriharakoita ja valkoposkihanhia. Kukin vuorollaan.



24.4.2009



Aamunavaus kesti tällä kertaa puolitoista tuntia. Keli oli kaunis, heikkotuulinen ja kaikin puolin muutenkin mukava.



Lintuja ei ollut paljoa liikkeellä, mutta muutamia mukavia lajeja kertyi silti. Pikkulintuja muutti jossain korkeuksissa kirkkaalla taivaalla, ja pari kertaa onnistuin kuulemaan metsäkirvisen, järripeipon ja vihervarpusen ääntä. Yksi käpylintukin suoritti ohilennon. Paikallisempaa sorttia taas oli naapuritalon katolla patsastellut kivitasku.



Eikä vesilintupuolikaan pettänyt. Lapasorsakoiras lenteli laiskasti itäänpäin, miten kauas lie ollutkaan menossa. Länteenpäin sen sijaan matkasi kaksi kaakkuria, jotka kerrankin olivat sen verran yhteistyöhaluisia että näyttäytyivät määritysetäisyydeltä. Tukkakoskelokoiras sen sijaan ei tuntunut olevan menossa mihinkään, vaan pysytteli Vuosaarenselällä.



Tämän päivän parannusten jälkeen vuoden lajisaldo on 65. Ihan hyvä huhtikuun lopun välisumma - nyt nimittäin tulee taas viikon verran taukoa parvekepinnaukseen. Ja nisäkäspuolelta mainittakoon muuten tältä aamulta vielä lähitalojen pihoissa hyppinyt rusakko.



3.5.2009



Viikon työmatkan jälkeen taas parvekkeella. Kevät on edennyt, mutta linnusto ei näytä kummemmin monipuolistuneen. Iltasella 60 valkoposkihanhen parvi paineli merellä itäänpäin, eli arktinen muutto voitanee julistaa avatuksi.



4.5.2009



Aamulla käväisin nopeasti parvekkeella - mainittavin havainto oli Kallvikin edustalla kellunut 55 allin parvi.



Iltaväijyssä olin kahdeksasta yhdeksään. Kaksi vuodelle uutta, RÄY-alkuista lajia tuli listalle: RÄYskä ja RÄYstäspääsky, molemmat paikallista peruslinnustoa. Kolmantena uutena lajin näyttäytyi vielä koilliseen painellut valkoviklo. Tiiroja on runsaasti merellä.



6.5.2009



Iltaväijyssä taas. Ilta oli kaunis mutta lintuja ei liikkunut mitenkään erityisen runsaasti. Kolme parvea (120+150+80) vesilintuja, joista viimeisen parven sain määritettyä mustalinnuiksi, muutti kaukaisina rihmoina iltataivaalla. Mustalinnun ohella vuodelle uudeksi lajiksi tuli kotoisa haarapääsky. Samalla meni 70 lajin rajapyykki rikki.



7.5.2009



Hernekerttu lauloi aamulla lähimetsässä. Olinkin kuullut sen pariin otteeseen töihin mennessä, onneksi laulu kantautui nyt parvekkeelle asti.



13.5.2009



Kovin oli rauhallinen, aurinkoinen aamu. Yksi käpylintu suuntasi itäänpäin, yksi harmaahaikara länteen ja yksittäisiä valkoposkihanhia meni molempiin suuntiin. Räystäspääskyt rakentelivat pesiään. Yksi uusi laji kuitenkin tuli, kun pihavarpusten silputuksen läpi kantautui pajulinnun laulu. Ja onhan se tietty ihan hyvä, että maan yleisin lintukin pääsee lajilistalle viimeistään tässä vaiheessa kevättä.



Ilta oli myös aika hiljainen, mutta Vuosaaren edustalla olevan Neitsytsaaren nuolihaukkapari näyttäytyi lisäten vuodenpinnamäärää jälleen yhdellä. Pohjoisvirtaus pitää kuitenkin muuton aisoissa ja muuten näytillä olikin lähinnä paikallisia lintuja.



14.5.2009



Koillistuuli piristi kehoa ja mieltä, kun pistäydyin parvella iltayhdeksän jälkeen. Merkittävimmät havainnot olivat nisäkäspuolelta rusakko sekä lintupuolelta vähemmän arktinen kahlaaja lehtokurppa - joka tosin oli sikäli tervetullut nähtävyys, ettei sitä vielä tänä keväänä ollutkaan näkynyt. Mutta keskimäärin lintumaailmassa ei ollut liikettä, kiitos pohjoisvirtauksen.



17.5.2009



Tuulten käännyttyä ja sään lämmettyä säntäsin lyhyeen iltaväijyyn, joskos vaikka arktikaa...Ensin meni a220 allia, sitten a30 valkoposkihanhea ja vielä a150 vesilintua liian kaakana määritystä varten, mutta siinäpä se sitten olikin. Illan "paras" laji oli kuitenkin koivun latvassa hyönteisiä pyydystellyt kirjosieppokoiras - sitä kun ei tänä vuonna ollut vielä näkynytkään.



18.5.2009



Satakieli mellasti aamuvarhain naapurissa... Harmi kun ei ollut aikaa jäädä patsastelemaan pitemmäksi aikaa, aamu oli kaunis ja lintujakin olisi varmaan ollut liikkeellä..



Illalla sitä hartaasti toivottua arktista muuttoa sitten näkyi. Seitsemältä kotiuduttuani huomasin vesilintumuuton olevan täydessä käynnissä kaukana merellä ja seuraavan tunnin aikana laskeskelin noin 4200 määrittämättä jäänyttä vesilintua.



Jos vesilinnut menivät turhan kaukaa, niin onneksi pari hanhiparvea meni lähempää. Määritettyä sain yhden sepelhanhi- ja neljä valkoposkiparvea. Hanhistakin suurin osa jäi kuitenkin tarkemmin määrittämättä. Hanhien kokonaissummaksi tuli 1617 muuttavaa 14 parvessa.



Vesieläinten lisäksi mainittakoon myös maisemiin ilmaantuneet tervapääskyt, joita itse asiassa näkyi yksi jo edellisenäkin iltana, mutta unohtui merkitä laji ylös uutena saapujana. Siten satakielen jälkeen tämän päivän toinen keväälle ja vuodelle uusi laji oli sepelhanhi.



19.5.2009



Tänä iltana parvekkeella päivystettiin useammankin lintumiehen toimesta ehkä enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana iltana tänä vuonna, mutta tulos jäi pliisuksi: kaksi hanhi- ja kaksi vesilintuparvea. Kymmenen maissa mereltä vyöryi vielä sumua vieden näkyvyyden mennessään...



20.5.2009



Eipä tarvinnu tänä iltanakaan hiki päässä hanhiparvien ohimarssia seurata: saldona yksi, yhdeksän linnun kokoinen valkoposkiparvi..Mutta muuten oli mukavaa paikallisia lintuja pällistellessä. Mustarastas oli taas saanut huilunsa käyntiin ja pajulinnut laulelivat taustalla. Taivaalla pyörineiden räystäs- ja tervapääskyjen iltatouhuja ei häirinnyt edes nuolihaukkaparin ylilento. Niinpä tyynen, hieman utuisen illan mainittavin havainto taisikin olla kahden itään matkanneen ilmapallon sekaparvi: toinen palloista oli lähinnä koiraa muistuttava ja toinen taas merirosvon kaltainen.



21.5.2009



Aamulla oli sumua niin paksulti, ettei nähnyt nokkaansa pidemmälle - ei siis lintuja lainkaan, saati uusia lajeja. Kun menin viimein ulos, lauleskeli vähän matkan päässä pensaskerttu pienessä puskassa. Harmi ettei se kuulunut parvekkeelle asti, olisi tullut 80 lajia täyteen..



27.5.2009



Illalla keli oli tuulinen ja kolea. Taivaanrannassa matkasi iltahämärissä kaksi suurempaa llintuparvea, ilmeisesti sepelhanhia, joissa oli yhteensä toistatuhatta lintua. Sen suurempaa luontoelämystä niistä ei kuitenkaan mieleen jäänyt, kun olivat niin kaakana.



29.5.2009



Kaunis (liiankin?), lämmin ja aurinkoinen ilta - vaikka jaksoin kökkiä parvekkeella aika pitkään, ei esimerkiksi arktikasta ollut tietoakaan. Ilta menikin lähinnä paikallisia lintuja ihmetellessä. Parhaat havainnot olivat kaksi pilkkasiipeä, kolme selkälokkia sekä uuttukyyhky. Kalalokkien pesintä naapuritalon katolla ei oikein tunnu etenevän, taitavat jättää taas munien lämmittämisen peltikaton tehtäväksi kesän kuumimpaan aikaan.



30.5.2009



Sama meno jatkui aamulla kuin eilenkin: ei muuttoliikehdintää, paikalliset linnut näytillä lämpimässä aamussa. Mereltä erottui vaivoin kahden naarashaahkan kaksikko, jolla oli hoidossaan seitsemän eloisaa myttyä, jotka epäilemättä olivat haahkanpoikasia. Hyvinhän tuo tuntui sujuvan yhteishuoltajuus vaikkei koiraita ollut lähimaillakaan.



1.-2.6.2009



Ensimmäisen päivän iltana meni vielä parvi sepelhanhia kaukana merellä kohti Venäjän tundraa, nelisenkymmentä lintua. Tämän lisäksi 1.-2.6. välisenä yönä tapahtui ns. kesäkauden avaus, eli kesän ensimmäinen parvekeyöpyminen. Lämpiminä öinä parvekkeella nukkuminen on hyväksi havaittu vaihtoehto. Mutta se ei - kuten yleensäkään - tuottanut uusia lajeja, koska ulkoilmassa nukuttaa niin hyvin :)



3.6.2009



Illalla sataa. Linnut ovat hiljaa ja näkymättömissä, etupihan pensaskerttukaan ei mekkaloi. Merelle ei juurikaan näy, joku kastunut kalalokki hautoo pesillään kuitenkin. Viime viikonlopun lämpötilat ovat puolittuneet sateen myötä.



5.6.2009

Ilalla kolmen kylmän sadepäivän putki on viimein ohi, mutta linnut ovat edelleen piiloissaan. Räystäspääskytkin piilottelevat pesissään, vain rohkein niistä on uskaltautunut ulkoilmaan, ja tervapääskyjä ei näy ensimmäistäkään. Haapanakoiras oli uskautunut iltalennolle - ehkäpä kesäloman alkamisen kunniaksi, naaraan huolehtiessa tästä lähtien pesästä ja poikasista. Yksi harmaahaikarakin näyttäytyi pienen tauon jälkeen.



6.6.2009



Tänään meikäläistä juoksutti kuusitiainen. Liekö ollut se sama, joka jo 10.3. lauloi lähimetsässä, ja jota 12.-13.3. yritin turhaan kuulostella. Tänäänkin se lauleskeli ihan samassa paikassa, mutta osasi taidokkaasti olla hiljaa juuri silloin, kun itse olin parvekkeella. Eli ei siis kuusitiaista pinnalistalle vieläkään. Onneksi puolet vuodesta on vielä jäljellä...



9.6.2009



Illalla oli pilvistä, mutta vaihteeksi suhteellisen lämmintä ja kosteaa säätä. Räystäs- ja tervapääskyt olivat kaivautuneet koloistaan kylmän kauden jälkeen ja lentelivät taivaalla. Mereltä erottui yksi haahkapoikuekin, joita kylmyys on monien muiden lajien lailla koetellut. Korea tikli jokelteli lähitalon pihassa.



12.6.2009



Kuulin aamun koirankusetusreissulla sekä luhtakerttusen että kultarinnan, molemmat vain parin korttelin päässä kotoa. Kummankaan laulu ei kuitenkaan kantautunut parvekkeelle asti liikenteen melun ja tuulen vuoksi, vaikka varsinkin kultarinta on jotakuinkin näköetäisyydellä.



Keskimäärin lintutilanne on tasaantunut kesäiseksi. Pesimälinnut yrittävät saada munansa haudottua ja poikasensa lentoon, eikä muuttolinnuista ole hajuakaan. Pensaskerttu laulaa kailottaa edelleen pihapusikoissa aamuisin, tervapääskyt pujahtelevat pesiinsä räystäiden alle ja kivitaskuilla on jo pieniä, vaivoin lentokykyisiä poikasia. Ne osaavat jo keikuttaa pyrstöään vanhempiensa tapaan, vaikka pyrstöä ei vielä olekaan kuin mitättömän töpöpyrstön verran.



13.6.2009



Kultarinta laulaa edelleen niin lähellä, mutta niin kaukana: sen ääni ei millään kantaudu parvekkeelle asti.



Illalla, juuri ennen etelästä saapuneen ukkosrintaman saapumista, viiden töyhtöhyypän parvi paineli kohti etelää. Syksykauden lintumaailmassa voi siis siten julistaa alkaneeksi ja kevätkauden (1.1.-12.6.) saldoksi tuli yhteensä 83 parvekepinnaa.



Lähiaikoina paljoa parannusta tuskin tapahtuukaan, mutta syksylle jäi paljon kaikenlaista nähtävää. Esimerkiksi laulujoutsen, niittykirvinen, keltavästäräkki ja pajusirkku puuttuvat edelleen listalta.




Vuosaaren parvekepinnapäiväkirja 2009 / Syyskausi

Syyskausi (27.7.-22.12.2009)



27.7.2009



Syyskauden avaus kaikenlaisen lomailun loputtua..Kovin on kesäistä. Merimetsoja patsastelee kaukana merellä olevalla puuttomalla luodolla arviolta 80 yksilöä. Tiiroja on edelleen merellä kohtalaisesti. Näkyvimpiä lintuja ovat eestaas suihkivat tervapääskyt. Isokoskelopesue istuskeli illalla lähimmällä luodolla.



Ja kevätkauden (1.1.-13.6.) jäljiltä oli siis 83 parvekepinnaa, ja tänään tuli heti yksi lisää: lähimmällä mahdollisella kivellä merellä käväisi illalla kaksi rantasipiä (84.).



28.7.2009



Aamulla, kun avasin parvekkeen oven, räpsähti katolta lentoon käpytikka. Liekö ollut katsastamassa pääskyjen pesiä vai mitä lie katolla hortoillut. Vaikka käpytikkoja onkin ollut vaelluksella, tämä yksilö ei ollut kovin kauas menossa, vaan se jatkoi kiroiluaan lähimetsästä pitkin aamua.



Muutoin aamu oli varsin rauhallinen. Pari räyskää lenteli länteenpäin ja pari lisää paistatteli päivää lähimmällä luodolla. Kyhmyjoutsenpoikue uitti myös kolme isoa poikastaan kaukoputken näkökenttään. Illan mainittavin havainto taas taisi olla paikallinen silkkiuikku.



29.7.2009



Jaatuota, muuta ei näkynyt, mutta pari räyskää istui (edelleen) rantakivellä. Puoli tuntia ennen puoltayötä pitkin pihoja pakeni rusakko, siitä tuli sitten vuoden neljäs nisäkäshavainto. Tai ainakin kolmas laji, ei ainakaan neljäs havainto, mutta kutenkin.



30.7.2009



Harmaasieppo karjahteli aamulla pihalla. Hyvä niin, koska siitä tuli parvekepinna nro 85. Muutoin kovin rauhallista.



6.8.2009



Tämän viikon lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat olleet lintumielessä hiljaisia, eikä yömuuttoakaan ole kuulunut täysikuuta tuijotellessa. Tänään parvekepinnojen keräys kuitenkin jatkui, patsastelin melkein kaksi tuntia parvekkeella auringonnoususta alkaen.



Aamuvirkku kalasääski nappasi kalan heti auringon noustua Kallvikin suunnasta ja kiikutti sitä sitten Sipoota päin. Merimetsoja lojui Vuosaaren edustalla merellä kolmessa parvessa yhteensä noin 190 lintua. Tiirojen määrä merellä oli vähentynyt selvästi aikaisemmasta, räyskiä näkyi yksi. Käpytikkavaellusta oli aistittavissa kahdeksan linnun verran. Valkoposkihanhia oli näkyvissä vasta 17 lintua, niiden määrien pitäisi alkaa vähitellen kasvaa. Kolmenkymmenen haara- ja räystäspääskyn sekaparvi pyöri taivaalla ja välillä käytiin lepäilemässä isojen rantakoivujen latvoissa. Muista lajeista mainittakoon jo etelämmäksi matkanneet kaksi varpushaukkaa ja kolme mustarastasta.



Uusia parvekepinnoja tuli lopulta kaksi: yksittäinen punavarpunen ja kaksi keltavästäräkkiä, kaikki matkalla etelään. Perin elokuisia lintuja siis. Parvekepinnasumma siten tänään 87. Madonnaa ei ole odotettavissa parvekepinnaksi, kun etäisyyttä keikkapaikalle on 14,5 kilometriä.



8.-9.8.2009



Tarpeettomankin helteinen viikonloppu, ei ihmeempiä tapahtumia lintumaailmassa. Tiiroja ja tervapääskyjä liikkuu edelleen, mutta naurulokit ovat kadonneet maisemista aika tehokkaasti. Lauantaina yksi varpushaukka matkasi etelään, vaikka lämpöä riittäisi täälläkin.



Lähimmällä parvekkeelta näkyvällä luodolla vilisteli pitkin viikonloppua kahlaajia, jotka paljastuivat kuitenkin aina rantasipeiksi. Parhaimmillaan niitä oli yhdeksän. Niitä valvoi luodon päältä välillä meri- ja välillä harmaalokki, kerran harmaahaikarakin. Sunnuntai-iltana tukkakoskeloemo uitti luodon luo noin kaksitoista poikastaan. Olivat vielä sen verran pieniä, etteivät varmaankaan osaa lentää, kun sorsanmetsästys alkaa 20.8. Mutta eipä hätää, koskelometsästys alkaakin vasta 1.9. - kai nyt keskiverto sorsastaja osaa määrittää koskelot ainakin suvulleen ?



11.8.2009



Nukuin parvekkeella, kun tuntui olevan sisällä ja ulkona yhtä lämmintä. Aamun merkittävin havainto oli tiirojen kiertely Vuosaaren edustalla. Niitä oli ainakin kolmisenkymmentä, suurimmassa parvessa 18, ilmeisimmin valtaosin kalatiiroja. Räyskiäkin näkyi kaksi. Syksyn merkkeinä eestaas sahaavien valkoposkihanhien määrä nousi taas hieman (noin 90 lintua tosin vasta) ja keltavästäräkkien sekä metsäkirvisten ääniä kuului taivaalta.



13.8.2009

Huomasin sattumalta parvekkeella kasveja kastellessa pienen petolinnun, jota tiirat ajoivat takaa. Kaukoputkikin oli onneksi heti käsillä ja lajimäärityskin varmistui linnun istuutuessa puun latvaan lähisaareen - tuulihaukka. Eli siis vuoden 88. parvekepinna.



16.8.2009



Illalla merellä muutti noin kymmenen ison kahlaajan parvi, ilmeisesti kuoveja. Olisihan tuo ollut kiva saada listalle hieman muitakin kahlaajia, niiden suhteen vuosi ei ole ollut kovin hyvä.



Lähiympäristön pesimälinnuista tervapääskyt näyttävät jo siirtyneen etelämmäksi, niiden määrät ovat nimittäin selvästi vähentyneet. Räystäspääskyjä sen sijaan pyörii vielä pesimäpaikoillaankin, vaikkei niitäkään niin paljoa ole kuin aiemmin. Saa nähdä miten myöhäisiksi pesinnät tällä kertaa menevät.



18.8.2009



Aamun luontoääni oli sateen ropina peltikattoa varten... Aamuaurinko ehti paistaa vain hetken matalalta ennen sateen alkamista. Valkoposkihanhien pajatusta kuului jo hämärissä sateen seasta. Niiden ohilento aamuin illoin on varma syksyn merkki. Kovin paljoa niitä tosin ei näe, taitavat enimmät kokoontua Viikin suunnassa.



Sateesta huolimatta aamulla näyttäytyi myös varpushaukka ja paremmin vettä pitäviä silkkiuikkuja oli merellä kaksi perhekunnallista. Sinisorsaporukka oli puolestaan vallannut lähimmän merellä näkyvän luodon. Illalla näyttäytyi vielä harmaahaikara ja nuolihaukka.



21.8.2009



Päivystin aamusella parvekkeella katkonaisesti aamutouhujen ohessa. Pikkulinnuilla, lähinnä metsäkirvisillä, keltavästäräkeillä ja pääskyillä oli muuttoliikennettä. Muutolla oli myös 2+4 kuikkaa, liekö käyneet pesimäjärvet turhan rauhattomiksi.



Aamupalalennolla ollut varpushaukka istui hetkeksi ison männyn oksalle, mistä sitä sai hyvin katsella. Lähiluodolla puolestaan istuskeli meriharakka, kaksi rantasipiä ja harmaahaikara. Tiirat olivat sen sijaan kadonneet mereltä. Merimetsot (95p+60m) ja valkoposkihanhet (n200) sen sijaan ovat edelleen maisemissa.



1.9.2009



Syyskuu alkoi kattopeltien helistessä kovassa lounaistuulessa. Muista linnuista poiketen tämä ei tuntunut lainkaan häiritsevän valkoposkihanhia, joiden ääniä kuului jo aamuhämärissä. Mutta koska juuri muuta ei ollut näytillä, en jäänyt aamuväijyyn parvekkeelle vaan painuin vielä hetkeksi vällyjen väliin.



2.9.2009



Päivystin parvekkeella aamulla kolmisen varttia ennen työpäivän alkua. Meno oli tosin aika maltillista. Merimetsot olivat kadonneet mereltä melkein kokonaan, vain 35 lintua löytyi. Tiirat sekä räystäs- ja tervapääskyt näyttivät kadonneen kokonaan, mitä nyt länteen läpsytellyt räyskä vahvisti säännön oikeaksi. Haarapääskyjä näkyi sentään vielä kymmenkunta ja yksi nuolihaukka. Muutolla oli ainoastaan vihervarpusia, yhteensä 70 lintua pikkuparvissa.



3.9.2009



Illan ainoa mainittava havainto oli se, että ei ne merimetsot mihinkään ole kadonneet, vaikka eilen niin luulin. Pikemminkin päinvastoin: Vuosaaren edustan ulkoluodolla patsasteli noin 220 yksilöä, enemmän kuin minään muuna päivänä tänä syksynä.



6.9.2009



Ja miksi aina silloin, kun olisi aikaa parvekestaijaukseen pitempäänkin, sää on hanurista ? Niinkuin tänään: utua ja sadetta. Ainoaksi havainnoiksi jäivät sateen seassa pyörähdellyt 50 kottaraisen parvi sekä kaksi haarapääskyä.



10.9.2009



Pitkästä aikaa oli aikaa viettää useampi aamutunti parvekkeella ja sääkin oli hyvä :)



Pikkulintuja oli hieman muutolla, valtaosa lensi tosin tarpeettoman korkealla taivaalla - paitsi vihervarpuset, jotka suihkivat käyttäjäystävällisesti aivan parvekkeen edestä. Metsäkirvisiä summasin 80, västäräkkejä 60, rautiaisia 30 ja vihervarpusten loppusummaksi tuli kahdessa tunnissa 365m. Paikallisina pyöri muun muassa a130 kottaraista, puolentusinaa pajulintua, hernekerttu ja harmaasieppo. Mereltä sain laskettua 250 kiertelevää merimetsoa (syksyn uusi ennätys) ja valkoposkihanhia oli aamulennolla yhteensä 230.



Aamuun mahtui pitkästä aikaa myös kaksi vuodelle uutta parvekepinnaa, nimittäin taivaalta kantautui pajusirkun ääni ja lähimetsästä puolestaan tiltaltin syyslaulua. Parvepinnoja on siten tältä vuodelta kasassa nyt 90.



Aamun selvästi erikoisin tapaus oli kuitenkin papukaijapinna! Aurinkolahden rantamänniköstä kuului nimittäin moneen otteeseen outoa, kirkuvaa ääntä, jota ihmettelin kovasti. Lopulta äänen lähde lähti männiköstä lentoon ja ehdin nähdäkin sen - harmaan ja vaaleankellertävän sävyinen, pitkäpyrstöinen papukaija ! Vaikken kauhean hyvin papukaijojen määrittämiseen olekaan perehtynyt, niin linnun ulkonäkö viittaa neitokakaduun, joka tunnetaan myös nymfikakadun nimellä. Liekö sitten sama lintu, joka nähtiin Viikissä eilen ?



14.9.2009



Pyörähdin parvekkeella nopeasti ennen työpäivän alkua. Pikkulintuja liikkui taivaalla hieman, muttei mitään mullistavaa. Hippiäinen, tuo havumetsiemme suurisilmäinen peto, tirisi kuitenkin hennosti lähimetsässä, ja siitä tuli uusi parvekepinna. Tämän lisäksi korjauksena se, että 10.9. listalle tuli myös niittykirvinen, mikä nostaa tämänhetkiseksi pinnamääräksi 92.



15.9.2009



Kirkas ja tyyni aamu. Aamupuuron mittainen pyörähdys parvekkeella tuotti hippiäisen, pajusirkun ja syksyn ensimmäisen järripeipon. Syksyn tulon huomaa siitäkin, että aamun töihinmenoliikenteen äänet alkavat jo varsin pian auringonnousun jälkeen ja hankaloittavat lintujen äänien kuulemista.



Illalla lähimmillä luodolla merellä laidunsi vielä kaksi kanadanhanhea. Tai laiduntaa on varmaan virheellinen verbi, kun ei siellä tarkkaan ottaen mitään kasva, mutta jotain ruokaa näyttivät silti löytävän.



17.9.2009



Olin puolikuntoisena kotona koko päivän ja vilkuilin silloin tällöin parvekkeeltakin pihalle. Yhdellä Vuosaaren edustan luodolla oli jokin pieni kahlaaja, mutta eipä siitä vastavaloon parin kilometrin päästä sen kummempaa määritystä tullut. Sen sijaan neljän maissa rannikkoa lounaaseen seuraillut mehiläishaukka oli onneksi riittävän lähellä ja mukavasti nähtävillä muutenkin. Linnusta tulikin vuodenpinna numero 93.



19.9.2009



Ehdin päivystämään parvekkeella hetken illalla. Samalla luodolla, jolla toissa päivänä oli yksittäinen pikkukahlaaja, oli nyt ainakin neljä pientä kahlaajaa. Vaikka valo olikin myötä, määritys ei silti onnistunut etäisyyden ollessa ennallaan. Todennäköisimmin linnut olivat suosirrejä. Näiden lisäksi ainoa mainittava havainto oli merellä liikehtinyt 35 haapanan parvi.



23.9.2009



Taas aamupuuron mittainen piipahdus parvekkeella aamulla. Hiljaista oli kuin sellutehtaalla, taivaallakaan ei liikkunut mitään. Ainoa mainittava havainto oli vierestä viuhtonut kanadanhanhi.



25.9.2009



Mukava aamu parvekepinnaajalle: paljon lintuja ja ruhtinaalliset puolitoista tuntia tehokasta peliaikaa ennen töitä.



Pääosassa olivat sepelkyyhkyt, joiden muuttoparvia ilmestyi taivaanrannasta keskimäärin joka toinen minuutti. Koska suurin osa parvista tuli myös aika läheltä, niitä oli mukava laskea. 50 parvesta kertyi yhteensä noin 4000 yksilöä. Liikkeellä oli myös pikkulintuja, mutta niiden laskeminen jäi kyyhkyjen varjoon. Tiaisia, lähinnä tali- ja sinitinttejä, oli liikkeellä noin 80 ja käpylintuja yksi 30 linnun parvi.



Vuodelle uusia parvekepinnoja kertyi mukavasti yhteensä viisi. Niistä odotetuin oli aiemmin tänä vuonna meikäläistä pariin otteeseen juoksuttanut kuusitiainen. Isommista linnuista uusiksi lajeiksi tulivat kurki (viiden linnun parvi) ja sinisuohaukka. Keltasirkkukin näyttäytyi vasta ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Kun olin jo lopettanut muutonseurannan, huomasin olohuoneen ikkunasta ohilentävän räpistelijän, joka parvekkeelle ryntäämällä määrittyi isolepinkäiseksi. Vuoden parvekepinnamäärä on siis 98, eli sadan lajin raja rikkoutuu pikapuoliin!



30.9.2009



Komea aamu: kaiken värisiä,muotoisia ja kokoisia pilviä, sadettakin hieman, ja valaistuksesta vastasi matalalta paistanut aamuaurinko. Yritin jo eilen illalla löytää siniharmaiden pilvenlonkien välistä jonkin mukavan muuttajaparven, siinä onnistumatta. Oishan se mukava joskus täräyttää vaikka kyhmyhaahkapotti..



Asiaan: ei olleet kyhmyhaahkat tänään aamullakaan liikkeellä. Sepelkyyhkyjä sen sijaan riitti vielä 1150 muuttajan verran ja varpushaukkoja tusina, kun töllistelin reilun tunnin parvekkeen reunalla. Pikkulintuja sen sijaan vain vähän. Merimetsot ja valkoposkihanhetkin tuntuvat vaihtuneet tiaisiin ja mustarastaisiin, syksy etenee kummasti.



2.10.2009



Olipas talvinen keli aamulla...tai no ei nyt talvista tietenkään, mutta loppusyksyistä: kirkasta ja viileää, talojen ja autojen katot kuurassa, ja lintumaailma selvästi jo loppusyksyinen. Kesäisimmät linnut tunnin päivystyksellä olivat tiltaltti, västäräkki ja harmaahaikara. Sepelkyyhkyjä muutti vielä 310, mutta niidenkin keskimääräinen parvikoko laskee kuin lehmähaikaran häntä (25.9. 80, 30.9. 77 ja tänään enää 17). Seassa oli vielä kolme uuttukyyhkyä.



Varpushaukkoja muutti kuusi, mutta selvästi komein ilmestys oli varisten hätistelemä kanahaukka. Isokokoinen naaraslintu lensi ihan parvekkeen vierestä ja siinä tuli samalla parvekepinna nro 99 tälle vuodelle - millähän lajilla satanen mahtaa mennä rikki ? Tosin nyt tulee hieman taukoa parvekepinnailuun syysloman ajaksi.



17.10.2009



Pitkästä aikaa oli aikaa luoda parvekkeelta yleiskuva syksyn etenemiseen ja jahdata sitä sadatta parvekepinnaa tälle vuodelle..



Yleistilanne oli hiljainen: lähinnä rastaita, tiaisia, merellä telkkiä ja koskeloita. Ja variksia ja harakoita, tietysti. Vähän kymmenen jälkeen jälkimmäiset aloittivat kovan rähäkän läheisessä männikössä, ja varikset liittyivät pian kuoroon. Ja pian siellä häivähtikin jotain ruskeaa. Pöllö ? Se ei jaksanut piilotella varisten hyökkäilyltä pitkään, ja männiköstä nousikin taivaalle hieno suopöllö ! Varikset menettivät vähitellen mielenkiintonsa otukseen, ja se nousi vähitellen korkeammalle utuiselle taivaalle ja hävisi sitten pilveen. Hienoa!



Suopöllö oli luonnollisesti vuodelle uusi laji, mutta sellainen oli hieman yllättäen myös närhi, joka tammenterho tai pähkinä nokassaan lensi myöhemmin päivällä parvekkeen ohi. Sananmukaisesti ohilennon tekivät myös ne kuusi sotkaa, jotka näyttäytyivät tarpeettoman lyhyesti ja takaapäin lennossa - olivat näes todennäköisesti ne lähistöllä jo useamman päivän viettäneet lapasotkat.



18.10.2009



Kaksi uutta parvekepinnaa tuli tänäänkin. Ensiksi kuului taivaalta urpiaisen ääntä, ja sitten sinisorsien parvesta erottui yksinäinen jouhisorsa. Mainiota! Päivän selvästi runsain laji oli räkättirastas, joita seilasi eestaas pitkin päivää. Kottaraisiakin oli vielä paikalla noin 50 linnun parvi, ja parveen oli lyöttäytynyt mukaan myös ainakin neljä tilheä.



25.10.2009



Huh, tänään oli lähellä tundrahanhen saaminen parvekepinnaksi! 65 linnun parvi näet muutti melkein parvekkeen edestä. Harmi vaan, etten itse ollut parvekkeella, vaan noin puolen kilometrin päässä, ja saatoin vain todeta tapahtuman sieltä käsin..



28.10.2009



Olipas hiljaista lintumaailmassa aamulla..Varpushaukka ja kottarainen olivat parhaat lajit, muutoin lajilista koostui tavanomaisista variksista, varpusista ja mustarastaista. Vesilinnuistakin näkyi vain pari telkkää ja sinisorsaa - ei kai tämä vielä tähän hyydy?



31.10.2009



Hajanaista haahuilua parvekkeella pitkin aamupäivää, parhaina havaintoina mereltä neljän allin parvi ja maalta ohilentävä tikli.



12.-13.11.2009



Perinteistä loppusyksyn lajistoa oli lähinnä näytillä: sinisorsia ja isokoskeloita, muutama telkkäkin, harmaalokkeja, varpuslintupuolelta lähinnä variksia, mustarastaita ja varpusia. Perjantain "kruunasi" kymmenen tilhen parvi.



2.11.2009



Talvi näköjään lähenee. Jos sitä ei muusta huomaa, niin ainakin harmaahaikaroiden määrän kasvusta (!): niitä alkaa taas kerääntyä Aurinkolahden edustan luodolle. Tänään näkyi 14 linnun parvi.



4.-6.12.09



Marraskuun pimeät ja sateiset päivät eivät oikein suosineet parvekepinnankeruuta - mutta jos lintutarjonta on ollut samanlaista kuin näinä päivinä, ei vahinko ole ollut suuri. Alkutalvisen niukkaa lajistoa, merellä telkkiä ja isokoskeloita, vain yksittäisiä lokkeja, maalla sitten puolestaan variksia, mustarastaita, tinttejä ja varpusia. Merkittävin havainto tuli itsenäisyyspäivältä, kun 14 harmaahaikaran porukka laskeutui Vuosaaren edustan perinteiselle haikaraluodolle. Tilhiä näkyi yksi noin 30 linnun parvi ja variksia parhaimmillaan 90 samassa parvessa.



Loppuvuoden suhteen on enää / vielä yksi tavoite: laulujoutsen on nähtävä! Sitä ei nimittäin vielä lajilistalta löydy. Ehkä ensi viikolla, kun säätyypin on luvattu muuttuvan ?



14.12.2009



Pakkasukko Vladimirin Siperiasta toimittama arktinen säätyyppi kylmensi ilman kunnon talvisääksi. Aamun projekti olikin laulujoutsenen saaminen pinnalistalle, sillä kylmä ilma ajaisi varmasti niitäkin liikkeelle. Ja eihän siihen tarvittukaan kuin noin 10 minuuttia tähystelyä, kun 10 linnun parvi matkasi töräytellen lounaaseen. Seitsemän vanhaa ja kolme tämänvuotista nuorta lintua. Pinnasaldo on nyt 106, saas nähdä tuleeko vielä jotain uutta lähiviikkojen aikana ?



15.12.2009



Talvipakkaset jatkuvat ja meri alkaa pikkuhiljaa jäätyä: sulan veden raja vetäytyy vähitellen kauemmaksi. Kuura on koristellut lähisaarten vanhat männyt hienoon ns. joulukorttiasuun. Muutenkin on hieno, aurinkoinen talvipäivä.



Päivän parhaaksi parvekehavainnoksi tulee merikotka, joka lennättää lähivesien sinisorsia eestaas.



22.12.2009



Vuoden viimeinen, talvilomaa edeltävä "retki" parvekkeelle ei paljoa lintuja tuota. Harakka kävi hetkisen istumassa parvekkeen räystäällä. Merellä sulan veden raja kulkee Uutelan edustalla. Vuoden viimeiseksi parvekehavainnoksi jää jäänreunalla köllöttänyt pullea isokoskelokoiras.



Vuosaaren parvekepinnat 2009



Vuosaaren parvekepinnat 2009



07.01.09 (13)



viherpeippo
harmaalokki
mustarastas
talitiainen
telkkä
varis
sinisorsa
kyhmyjoutsen
varpunen
merimetso
harakka
tilhi
isokoskelo



08.01.09 (14)



sinitiainen



14.01.09 (16)



merilokki
naakka



24.01.09 (19)



tukkasotka
punatulkku
kalalokki



02.02.09 (21)


harmaahaikara
käpytikka



19.03.09 (22)



hiirihaukka



20.03.09 (23)



merikotka



22.03.09 (27)



tikli
korppi
uuttukyyhky
kottarainen



31.03.09 (31)



töyhtöhyyppä
haahka
palokärki
varpushaukka



01.04.09 (37)



kanadanhanhi
fasaani
naurulokki
sepelkyyhky
kiuru
räkättirastas



06.04.09 (38)



meriharakka



09.04.09 (49)



punakylkirastas
kuikka
kalasääski
piekana
isokuovi
metsäviklo
uivelo
laulurastas
peippo
västäräkki
hemppo



14.04.09 (50)



punarinta



21.04.09 (57)



silkkiuikku
alli
punasotka
merihanhi
ampuhaukka
valkoposkihanhi
selkälokki



23.04.09 (58)



kala-/lapintiira



24.04.09 (66)



metsäkirvinen
järripeippo
vihervarpunen
pikku-/isokäpylintu
kivitasku
lapasorsa
kaakkuri
tukkakoskelo



04.05.09 (69)



räyskä
räystäspääsky
valkoviklo



06.05.09 (71)



mustalintu
haarapääsky



07.05.09 (72)



hernekerttu



13.05.09 (74)



pajulintu
nuolihaukka



14.05.09 (75)



lehtokurppa



17.05.09 (77)



kirjosieppo
tervapääsky



18.05.09 (79)



satakieli
sepelhanhi



26.5.09 (83)



pilkkasiipi
lehtokerttu
pensaskerttu
leppälintu



27.7.09 (84)



rantasipi



30.7.09 (85)



harmaasieppo



6.8.09 (87)



keltavästäräkki
punavarpunen



13.8.09 (88)



tuulihaukka



10.9.09 (91)



pajusirkku
tiltaltti
niittykirvinen



14.9.09 (92)



hippiäinen



17.9.09 (93)



mehiläishaukka



19.9.09 (94)



haapana



25.9.09 (99)



kuusitiainen
kurki
sinisuohaukka
keltasirkku
isolepinkäinen



2.10.09 (100)



kanahaukka



17.10.09 (102)



suopöllö
närhi



18.10.98 (104)



jouhisorsa
urpiainen